tiistai 7. tammikuuta 2014

Päivä 7: Perintökalleudet kiertoon

Tänään koitti paluu töihin pitkän loman jälkeen kuten varmasti monella muullakin. Rutiiniin palaaminen oli omalla tavallaan kovin virkistävää, tosin aamukiirettä ja torkutusta ilman olisin ihan valmis elämään. Ehkä ne voisi ottaa luovutettavien asioiden listalle?

Työpaikan kahvihuoneessa keskustelimme kollegani Saanan kanssa tavaroista luopumisesta ja hänkin totesi aiheen olevan itselleen kovin ajankohtainen. Hänkin mainitsi haikailleensa muutamia asioita kotiinsa ja vaatekaappiinsa, mutta totesi silti skipanneensa alennusmyynnit tyystin kokiessaan uuden tavaran hankkimisen niin hengästyttäväksi ajatukseksi kaiken tämän kaaoksen keskellä. Pohdimmekin, että tämän päivän onnellisuus on ehdottomasti ilmavuutta, keveyttä ja luopumista kuin alati uuden hankkimista.

Erityisesti blogin aloitettuani minusta on alkanut tuntua entistä enemmän siltä, että yltäkylläisyys ja tavaran määrä on yksi aikamme suurimmista vitsauksista. Joka kerta kun mainitsen projektistani jollekin, tämä joku yleensä alkaa samantien uskoutua minulle omasta tavarapaljouteen liittyvästä huolesta. Kiinnostavaa onkin, että vaikka elämme kulutusyhteiskunnassa, missä kuluttamisen tulisi tehdä elämästämme loisteliaampaa ja helpottaa arkeamme, kuluttaminen ja kulutusobjektit tuottavat monille onnen ja ilon sijaan lähinnä ahdistusta.

Koko sarjakuva osoitteesta http://www.highexistence.com/amusing-ourselves-to-death-huxley-vs-orwell/


Tarina Sain juustohöylän isältäni kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni vuonna 2002. Hän oli taas saanut sen isoäidiltäni joskus 70-luvulla muuttaessaan pois lapsuudenkodistaan. Tätä ennenkin se on tainnut palvella isäni perhettä pitkään. Täytyykin todeta, että arjen käyttöesineeksi sen elinkaari on huikea.

Syy luopua Mikään perinteinen 'perintökalleus' ei kuitenkaan ole kyseessä - kun äitini huomasi juustohöylän keittiönlaatikossani hän naurahti, että hän ihmetteli sen kelvottomuutta juustonleikkuuseen jo joskus 80-luvulla kun se oli vanhempieni käytössä. Ehkä juuri tämän takia olen säästänyt juustohöylää uskollisesti muutosta toiseen, vaikka nykyään en juustoa oikeastaan syö muutenkaan ja käytössäni on myös moderni, hyvinleikkaava versio (itseasiassa kaksi erilaista).

Päivän oivallus Kaikkea ei kannata säästää pahanpäivän varalle ja rakkaat ihmiset voi muistaa muustakin kuin juustohöylästä.

Päivän haaste Jään edelleen pohtimaan, josko keksisin juustohöylälle vielä jotain käyttöä. Todellinen haaste kuitenkin on, mitä tällaiselle esineelle tulisi tehdä jos en saa ujutettua tätä veljelleni. Onko teillä mitään ajatuksia? Ajattelin muuta kirjoittaa postauksen erilaisista kierrätysvaihtoehdoista niin vaatteille, kodin käyttöesineille kuin muulle romulle. Jakakaa toki omat vinkkinne kommenteissa.


7 kommenttia:

  1. Itselläni oli parin vuoden ajan meneillään karsintaprojekti, joka lähti käyntiin taas yhdestä muutosta ja tuskastumisesta turhaan tavaraan, ja jota kannusti tieto, että muutaman vuoden kuluttua olen raahaamassa kaikki turhat ja tarpeelliset tavarat taas uuteen asuntoon ja peräti toiseen kaupunkiin. Kiikutin tarpeettomia mutta oikeasti vielä käyttökelpoisia tavaroita kassillinen kerrallaan paikalliselle Fidalle. Minulle oli tärkeämpää päästä niistä tavaroista mahdollisimman nopeasti eroon kuin saada niistä muutama euro. Lisäksi olen kärsimätön enkä jaksa säilyttää kirpparikasseja ullakkokomerossa odottamassa sitä hetkeä, jolloin saan oikeasti mentyä kirpparille (ja minulle tarpeettomien tavaroiden kirpparihinnat tuskin olisivat kattaneet pöytävarauksen hintaa). Oli ihanaa, kun seuraavassa muutossa tiesin, ettei minulla ole tarpeetonta tavaraa mukana! Tai ainakaan sellaista tarpeetonta tavaraa, jota en haluaisi säilyttää. ;)

    Tosin nyt puolitoista vuotta viimeisimmän muuton jälkeen olen jälleen löytänyt lisää karsittavaa... Tarkoitus tietenkin olisi, että pidemmän päälle karsittavaa ei löytyisi, mikä tarkoittaa, että kotiini tulisi vähemmän tavaraa ja se, mikä tulee, olisi tavalla tai toisella säilyttämisen arvoista.

    Mutta tosiaan, pitkän sepustuksen päätteeksi, keittiötavaroita, kirjoja ja vaatteita voi viedä Fidalle, Emmaukselle (jota itse suosin kun asun sellaisen lähellä, ja lisäksi Emmauksen hintapolitiikka on mielestäni järkevämpi kuin Fidan), Kierrätyskeskukseen ja käsittääkseni myös Pelastusarmeijan kirpputorit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla projektistasi ja siitä, miten kevyen olon se sai aikaan. Juurikin pohdin tänään samaa asiaa - kuinka helppoa onkaan muuttaa toiseen asuntoon, kaupunkiin tai ulkomaille kun ei omista liikaa.

      Asia on myös itselleni ajankohtainen kun olemmme tyhjentäneet edesmenneen isoäitini asuntoa koko viime syksyn. Sen tavaramäärän raivaaminen on aika pysäyttävää. Toivon, että jos joskus minulla on lapsenlapsia, he eivät joudu samaan tilanteeseen.

      Itselläni vähän sama ongelma kirpputorien kanssa, jotenkin ne tavarat vaan jäävät ajelehtimaan vinttikomeroon. Kerran kahdessa kesässä tosin on kiva käydä Hietsussakin myymässä - aurinkoisena päivänä se on aika kivaa ja saattaa jopa ansaita muutaman euron. kaikista kivointa on tosin ilahduttaa ystäviä tai muita tarvitsevia.

      Kiitos myös hyvistä vinkeistä, voisinkin ehkä kokeilla jospa saisin Fidaan vietyä osan vanhoista tavaroistani.

      Mahtavaa viikkoa ja tsemppiä tulevaisuuden karsintaprojekteihin :)

      Poista
  2. Jos se höylä on käyttöarvoltaan surkea, niin eikö olisi eettisesti paras vaihtoehto hankkiutua siitä eroon vs. viedä kirpputorille, josta joku sen ostaa pääsemättä kokeilemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Materiaalikierrätykseen siis mieluummin kuin kirpputorille.

      Poista
    2. Kiitos ovelista vinkeistä. Ehkä sovellan näitä muiden keittiöesineiden kanssa. Lupasin palauttaa juustohöylän isälleni, ehkä joku nuoremmista veljistäni saa sen muuttaessaan kotoa pois :)

      Poista
  3. Ja sitten kun on aika heittää tavaraa oikeasti roskiin niin kannattaa katsoa jätehausta minne se kuuluu. Esim. http://www.hsy.fi/jatehuolto/ohjeet/jatelajihaku/Sivut/default.aspx

    VastaaPoista