Onnellisuusprojekti

Lainasin ystävältäni kiinnostavan kirjan The Happiness Project, missä newyorkilainen Gretchen Rubin kertoo omasta vuodenkestävästä onnellisuuden lisäämiseen tähtäävästä projektistaan. Kuukausittain kirjailija ottaa yhden osa-alueen elämästään tarkasteluun ja pyrkii pienillä muutoksilla muuttamaan sitä onnellisuutta tuottavaksi.

Tällä hetkellä olen jo toukokuun kohdalla, missä Gretchen pyrkii tekemään vapaa-ajastaan kivempaa. Tähän mennessä hän on jo pyrkinyt lisäämään energisyyttään, kehittynyt vaimona ja äitinä sekä uudelleen arvioinut omia uratavoitteitaan. 

Vaikka kirja onkin kirjoitettu toisen, ja aika erilaisen, ihmisen onnellisuusprojektin näkökulmasta, olen saanut siitä jo valtavasti inspiraatioita omaankin arkeeni. Esimerkiksi blogin aihepiirin kannalta kiinnostavaa on pohdinta kodin tavarapaljouden karsimisesta - tästä aiheesta Gretchen on kirjoittanut myös blogissaan. Esimerkiksi kannattaa tutustua oivalliseen artikkeliin syistämme säilöä ylimääräistä sälää nurkissamme.

Ihanaa viikonloppua muruset!

Happiness is neither virtue nor pleasure nor this thing nor that, but simply growth. We are happy when we are growing. 

- William Butler Yeats

Päivä 45: Ihanaa ystävänpäivää

”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Antoine de Saint-Exupéry

Tarina Kaikesta kliseisyydestään huolimatta Pikku Prinssi on aivan huikea kirja. Jos tarina ei ole entuudestaan tuttu, niin kannattaa ehdottamasti tutustua. Alkuperäiskielellä olen tavannut sitä useampaan kertaan ranskantunneilla ja tämän niteen olen tainnut epähuomiossa pihistää jenkkivaihtoni aikaisesta High Schoolista. Löytäessäni kirjan hyllystäni se palautti mieleen niin kauniin tarinan prinssistä, ketusta ja ruususta kuin hauskoja muistoja vaihto-oppilasvuodeltakin.

Syy luopua Omistan Pikku Prinssin useammalla kielellä ja tätä ranskankielistäkin taidan omistaa kaksinkappalein. Ystävänpäivän kunniaksi lahjoitan tämän jollekin kielitaitoiselle, tärkeälle tyypille.

Päivän oivallus Näin ystävänpäivänä on hyvä muistaa, että harvemmin mikään esine on oikeasti sellainen, että se toisi elämäämme edes puolen siitä merkityksellisyydestä tai onnesta kuin ystävät.

Päivän haaste Tänään aamupäivällä vierailin upeassa From Club to Catwalk-näyttelyssä Victoria and Albert-museossa. Museokaupat ovat yleensä suuri heikkouteni, mutta tällä kertaa onnistuin poistumaan ostamatta edes postikortteja.

"Love is the only sane and satisfactory answer to the problem of human existence" 
Erich Fromm

Ihanaa ystävänpäivää muruset!

Sydänkäpyset Peter Panin patsaalla tänä aamuna

Päivä 23: Kirjahyllyn harvennusta

Tarina Moni ystäväni oli kehunut minulle tätä älykästä trilleriä, joten viime syyskuussa nappasin sen mukaan Heathrowlta matkustaessani Bostoniin. Omassa genressään kirja on loistava - sen teksti on sujuvaa, juoni on hienosti rakennettu ja tarina tempaa mukaansa. Kahlasin kirjan läpi viikon työreissun aikana. 'Gone girl' oli juuri sopivan kevyttä ja viihdyttävää lukemista jet lagiselle, muttei jäänyt mieleen mitenkään erityisen miellyttävänä lukukokemuksena.

Syy luopua Harvemmin lukee kirjaa, jonka hahmoja ja näiden käytöstä kohtaan kokee näin suurta vastenmielisyyttä. Enempää en viitsi tässä sanoa, etten pilaa tarinaa niiltä, jotka sen aikovat vielä lukea. Genre ei kuulu omiin suosikkeihin, joten turha tätäkään opusta on säilöä ääriään myöten täynnä olevassa kirjahyllyssäni. Lahjoitinkin kirjan paljon lukevalle ystävälle.

Päivän haaste ja oivallus Lempivaatekauppani muistutti minua sähköpostitse alennusmyyntinsä viimeisestä rysäyksestä. Jostain kumman syystä päätin kiusata itseäni katsomalla, josko tarjolla olisi jotain itseäni kiinnostavaa. Olihan siellä, mutta pysyin lujana. Tästä sisuuntuneena päätin kuitenkin vihdoin poistaa itseni kaikilta postituslistoilta, joiden lähettämät sähköpostit täyttävät postilaatikkoni. Hienosti hoidettu - nyt vältyn kiusauksilta sekä vähennän meilikaaosta. Nerokasta.

Päivä 22: Vaihtoehdoista ja onnellisuudesta

Tänään on taas sellainen päivä, että voisin kernaasti luopua yhdestä ajatuksesta tavaran sijaan. Päässä risteilee sellainen määrä ideoita, neronleimauksia ja suuria suunnitelmia, että on vaikea saada kiinni niistä yhdestäkään. Ehkä hyvä niin, monet niistä ovat jokseenkin julkaisukelvottomia.

Eilisen blogissa pohdin, että olemme onnellisempia kun keskitymme niihin asioihin, jotka ovat hyvin sen sijaan että keskittyisimme murehtimaan elämän nurjaa puolta.

Samaan tapaan Barry Schwartz (ja moni muu sitä ennen) on kirjoittanut siitä kuinka vaihtoehtojen määrän kasvattaminen ei suinkaan lisää onnellisuuttamme vaan pikemminkin päinvastoin. Kaikki tämä nykypäivälle ominainen valinnanvapaus ja -mahdollisuus on itseasiassa syynä onnettomuuteemme. Kun joudumme tekemään valinnan useamman eri vaihtoehdon välillä emme suinkaan iloitse saavuttamastamme lopputuloksesta vaan jäämme pohtimaan kaikkia menettämiämme mahdollisuuksia. Toisaalta jo itse valintatilanne aiheutta monelle stressiä jo etukäteen (aihetta sivuttiin myös tämän kuun Kauppalehti Optiossa Aki Hintsan kinnostavassa haastattelussa - harmillista ettei tätä kiinnostavaa juttua löydy netistä).

Aika surullista, eikö?

Hyvänä esimerkkinä tästä on ystäväni, joka hankki itselleen hiljattain blenderien Rolls Roycen, Vitamixin. Muutaman viikon hän blendaili menemään kaiken mahdollisen ja intoili tästä sosiaalisen median täydeltä - onnellisempana kuin koskaan.  Tämä onnellisuuden tila tuli päätökseen, kun hän huomasi, että hänen omistamansa malli ei suinkaan ole blenderivalmistajan tehokkain ja kaunein malli vaan on olemassa uudempi ja uljaampi versio klassikkolaitteesta. Samantien tietoisuus kaikista menetetyistä blendaamisen mahdollisuuksista sai hänet unohtamaan nykytilan autuuden ja keskittymään siihen miten paljon paremmin asiat voisivat vielä olla. Huvittavaa ja harmillisen totta, mutta ei lainkaan epätavallista.

Ehkä tässä olisi ainakin itselleni vielä harjoiteltavaa - niin päätöksen teossa kuin lopputuloksen erinomaisuudesta iloitsemisessa.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä teksti - miksi valinnat ovat stressaavia ja kuinka vähentää valintojen aiheuttamaa stressiä.

Loistavaa torstaipäivää, tehkää tänään hyviä päätöksiä!

Tarina Ostin tämän Finlandia-ehdokkaan pokkariversion Hulluilta Päiviltä Akateemisesta. Välttelen Stockmannin ympäristöä tämän puolivuosittaisen ostoskarnevaalin aikaan, mutta Akateemisesta pystyn harvemmin pysymään kaukana. Päädyn aina ostamaan kasan kirjoja ja taiteilijatarvikkeita. Vaikka lukeminen ja maalaaminen ovatkin lähellä sydäntä, tuntuu siltä että ostan näitä sille tyypille, joka haluaisin olla. Ihanneminäni ilmeisesti kokkaa monimutkaisia ruokalajeja ja maalaa lähes maanisesti - ostamani kirjat ovat hienosti kuvitettuja keittokirjoja ja raskaita klassikoita sekä maalauskanvaseitakin minulla taitaa olla tallessa useampien Hullujen päivien edestä.

Syy luopua Tätä kirjaa voin jopa suositella muille. Minulla on näitä kuitenkin kaksin kappalein joten päätin ilahduttaa kummityttöni isää laatulukemisella.

Päivän oivallus Jos haluan olla enemmän ihanneminäni kaltainen, minun kannattanee ottaa sivellin kauniiseen käteen, viettää enemmän aikaa keittiössä sekä vaihtaa somessa roikkuminen keltaiseen kirjastoon. Pankkikorttia vinguttamalla tämä muutos tuskin ainakaan tulee tapahtumaan.

Päivän haaste Tänään on yksi niistä päivistä, ettei itsekään meinaa pysyä omien ajatustensa perässä tai osaa päättää edes mistä pitäisi kirjoittaa. Todennäköisesti heti tekstin julkaistuani harmittelen, etten kirjoittanut jostain muusta tänään pohtimastani aiheesta. 

Ihania asioita ja aineetonta luopumista

Viikonloppu on sujahtanut ohi yhdessä hujauksessa upeiden tyyppien, hyvän punaviinin, muiden ja omatekemän ruuan, juhlien ja huikeiden suunnitelmien parissa. Hauskanpidon lomassa olen ehtinyt keskustella myös vakavammistakin jutuista sekä pohdiskella blogia. Kuulemma blogistani puuttuu draaman kaari - omasta elämästäni ei onneksi kuitenkaan, tosin taidan pitää sen silti edelleen täältä poissa.

Ihana valo Helsingin parhaalla kadulla

Moni on myös hämmästellyt sitä, miten ehdin työn, harrastusten ja sosiaalisen elämän ohessa päivittää blogia päivittäin. Alkuvuodesta tämä on sujunut vielä melko vaivattomasti kun flunssan takia juokseminen ja jooga ovat olleet tauolla. Nyt kun vihdoin pääsen kuitenkin palaamaan näiden rakkaiden harratusten pariin, on varmaan aikakin hieman tiukemmalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos (ja kun) on riittävän innoissaan ja sitoutunut niin aikaa kyllä löytyy. Toki se varmasti vaatii myös sen, että olen jatkossa entistäkin tarkempi siitä mihin aikani käytän.

Maria Veitola kirjoittaa uusimmassa Trendi-lehden kolumissaan siitä, miksi ei kannata syödä pahaa ruokaa, viettää aikaa huonossa seurassa tai pukeutua muihin kuin lempivaatteisiinsa. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. 

"Pyrin käyttämään valinnan vapauttani kaikissa niissä asioissa ja tilanteissa, joihin voin vaikuttaa.

Elämä muuttuu sitä paremmaksi, mitä enemmän kokee, että itse hallitsee elämäänsä ja seisoo valintojensa takana. Arjen hyvät hetket kumuloituvat kaikkialle, ja pakollinen paska on helpompi kestää, kun itsellä on kokemus siitä, että elämässä on myös paljon kaikkea ihanaa.

Esimerkiksi täydellisen värinen vessaharja, lempiketsuppia jääkaapissa tai kävely sellaisen ystävän kanssa, joka saa sinut hehkumaan." (Maria Veitola, Trendi 1/2014)

Ihana Sigur Rós upeassa seurassa. Kiittäminen.

En kirjoita koko kolumnia tähän, vaikka mieli tekisi. Ehkä kuitenkin päällimmäisenä tästä jäi käteen ajatus, mikä on ehkä omankin projektini ytimessä. Elämää ja arkea ei kannata täyttää millään ikävällä tai yhdentekevällä - sikälimikäli asiaan pystyy itse vaikuttamaan - vaan jättää tilaa kaikelle ihanalle. Tehdä asioita, jotka edistävät omia tavoitteita ja hyvinvointia. Ympäröidä itsensä upeilla ihmisillä,  jotka saavat ylittämään itsensä, kannustavat eteenpäin ja ilahduttavat. Hankkia vain esineitä, jotka ovat kauniitä ja/tai käytännöllisiä. Harrastaa vain asioita, mistä aidosti pitää ja jotka tuottavat iloa. 

Kaikki ihanuus yhdessä kuvassa:juokseminen maailman upeimmissa maisemissa.

Tämä mielessä olen pohtinut sitä, voisiko luopumisprojektia laajentaa koskemaan myös muutakin ylimääräistä elämässä kuin tavaraa. Leeni Viio listaa blogissaan monia muita meille vahingollisia tapoja, mistä voisi harkita luopuvansa. Hesarissa kirjoitettiin jopa siitä, miksi luopua jostain Facebook-kavereista. Tekemällä tilaa elämäänsä ja päästämällä irti näistä aikaavievistä, energiaa kuluttavista tavoista ja tuttavuuksista voi raivata elämäänsä tilaa ja aikaa tärkeille asioille.  Ainakin itselleni nämä tärkeät asiat liittyvät ehdottomasti rakkaimpiin ihmisiin (myös itseen), urheiluun, blogiin ja työhön. Äkkiseltään asioita, mistä olisin valmis luopumaan olisi ylisuorittaminen, ylenmääräinen sosiaalisessa mediassa roikkuminen, turha murehtiminen, hetkittäiset negatiiviset ajatukset ja krooninen myöhästely.

Tähän on syytä palata vielä myöhemmin. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla, mistä sinä haluaisit luopua?

Kuvituksena kuvia ihanista asioista. Ihanaa alkavaa viikkoa!

Ihana aamusmoothie parhaan isän kanssa.

Inspiraatiosta ja tahdonvoimasta

Olen edelleen todella innoissani tästä projektista ja kaikesta siihen liittyen saamastani huikeasta kannustuksesta <3.

Projektin tavoitteena minulla on yksinkertaistaa elämääni, tyhjentää kotiani ylimääräisestä tavarasta sekä kannustaa myös muita pohtimaan omaa kulutustaan. Tämän ohella haluan myös kehittyä kirjoittajana ja jakaa omia havaintojani maailmasta näin blogimuodossa. Tässä tekstissä haluan kertoa tarkemmin siitä, miten tämä projekti sai alkunsa sekä tuoda esille omia inspiraation lähteitäni.

Olen ollut kuluttamisesta sekä sen syistä ja seurauksista kiinnostunut todella pitkään. Erityisesti työni kuluttajatutkijana on myös syventänyt aiheen tarkastelua ja tuonut siihen uusia näkökulmia. Tämä on ehkä omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että jo pitkään olen pyrkinyt ostamaan vähemmän ja harvemmin, suosien kestävää ja laadukasta. Uskon nimittäin että mitä kuluttamiseen tulee, tämä on verrattain eettinen tapa.

Tästä huolimatta omistan enemmän tavaraa kuin tarvitsen (tai mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen tarvitsemaan jatkossakaan). En todellakaan ole myöskään yksin tämän 'ongelman' kanssa - etenkin nyt kun olen maininnut aloittamastani projektista monet muutkin ovat innostuneet lähtemään mukaan.

Kuten sanottu, kulutuksen vähentäminen ja sen syvällinen pohdinta on hautunut mielessäni jo pidemmän aikaa. Olenkin mielenkiinnolla tutustunut aiheen tiimoilta on toteutettuihin kiinnostaviin taide- ja dokumenttiprojekteihin kuten:

- Free Fashion Challenge. 15 muodin suurkuluttajaa lopettivat vaatteiden ostamisen vuodeksi. Sivuilla raportoidaan heidän onnistumisestaan.
- The minimalists. Joshua ja Ryan kirjoittavat siitä, miten elää merkityksellistä ja minimalistista elämää. Kaikki alkoi vuonna 2010 21 päivän haasteesta, missä he muuttivat elämänsä kertaheitolla.
- Michael Landy - Breakdown - Taiteilija listasi jokaisen omistamansa esineen, yhteensä 7227 kpl. Tämän jälkeen hän tuhosi koko omaisuutensa koneellisesti entisessä C&A:n tavaratalossa Oxford Streetilla.
- Petri Luukkainen - Tavarataivas - Ohjaaja pakkasi koko omaisuutensa varastoon ja otti takaisin vain yhden esineen päivässä. Sadan päivän jälkeen hänellä oli kasassa riittävästi tavaraa normaalielämään. Katsottavissa Yle Areenasta vielä 4 päivää.
- Uniform project / Yksi mekko, 365 päivää, rajaton määrä asusteita. Todistettua tuli ainakin, että musta mekko taipuu melko moneen.

Viimeisimpänä inspiraationa toimi Sofia Hedströmin Fashion Manifesto, missä muotitoimittaja päätti olla vuoden muotipaastolla ja jättää vaateshoppailun sikseen. Vuoden aikana hän oppi varsinaiseksi muodin McGyveriksi ja selätti vuoteen mahtuneet haasteet hiihtoreissuista Anna Wintourin tapaamiseen. Kuitenkin, varsinkin alussa hän totesi kanavoineensa shoppailuhimonsa mm. sisustustavaroihin ja toisaalta en ole ihan varma onnistuiko hän vuoden aikana kuitenkaan vähentämään merkittävästi kulutuksen pohdintaan käytettyä tarmoa.

Rupesinkin puhumaan ostolakosta ääneen joskus marraskuussa, tosin vielä ihan ideatasolla. Tässä kohtaa olin jo varovaisen innostunut, joskin epäonnistumisen pelko piti ajatuksen pelkästään suunnittelutasolla. Lopullisen sysäyksen sain vuoden kulutushuippuna - jouluaattona, kun veljeni antoi minulle joululahjaksi Frank Martela kirjoittaman Tahdonvoiman käyttöohjeen. Kirja vakuutti minut siitä, että pystyn mihin vaan kunhan motivaatio, tahdonvoima, ympäristöni sekä rutiinini tukevat tätä tavoitetta. Tämä vuoden mittainen projektini on oiva mahdollisuus testata Frankin niksejä sekä haastaa itseni treenaamaan tahdonvoimaani. Suosittelen lukemista ehdoitta halusit sitten lopettaa tupakoinnin, vähentää sosiaalisessa mediassa roikkumista tai aloittaa lenkkeilyharrastuksen. Kirjan voi toki ostaa omaksi, mutta sitä on saatavilla myös lainaan kirjastoista. Kirjan opeista esimakua voi lukea Tahdonvoiman käyttöohje-blogista.

Onko teillä hyviä vinkkejä muista kiinnostavista kulutuksen vähentämiseen liittyvistä projekteista? Erityisesti jäin pohtimaan yhtä muutamia vuosia sitten Suomessa toteutettua taideprojektia, missä taiteilija dokumentoi kaikki omistavansa esineet. En löytänyt tätä omilla googletus-taidoillani, muistaakohan joku muu kuka tämän toteutti?