Uusi vuosikymmen

Kevät on ollut mitä ihanin. Elämässä on tapahtunut yhtä sun toista - ja oikeastaan aika vähän asioita on enää samalla tavalla kuin viime syksynä.

Kun vuoden ensimmäisenä päivänä aloitin tämän blogin en osannut odottaa minkälaisia asioita tulee kevään mittaan tapahtumaan. Ei sinänsä, että yksikään muutos olisi lähtöisin suoranaisesti tämän blogin kirjoittamisesta, mutta se, että päätin uskaltaa raivata tilaa elämääni uudelle on varmasti mahdollistanut osaltaan näiden uusien, ihastuttavien asioiden saapumisen elämääni. 

Kaikki huipentui viime lauantaihin, jolloin siirryin uudelle vuosikymmenelle täytettyäni 30. Tätä päivää olin odottanut - välillä toiveikkaasti, välillä panikoiden. Lopulta vietin juhlaa blogin teemaan liittyen Siivouspäivässä. Aurinkoinen päivä kului rattoisasti Flemarin kulmassa ystävien seurassa. Samalla taisin hankkiutua eroon muutaman kuukauden tavaroistakin. Ilta jatkui hyvässä seurassa erilaisten juhlien merkeissä vielä melko pitkään.

Sunnuntaina pidin perheelleni (erittäin lyhyttä) maljapuhetta ja summasin kevään aikana sattuneita muutoksia. Puheen lomassa veljeni totesi sarkastisesti, että jos ei tietäisi paremmin, voisi tämän perusteella luulla minun kärsivän kolmenkympin kriisistä. Oli miten oli, kevään aikana olen mm. suorittanut Esan ihanan kurssin ja oppinut hänen positiivisuudestaan, aloittanut maailman parhaassa juoksuryhmässä ja ylittänyt itseni kerta toisensa jälkeen, muuttanut uudelle asuinalueelle ja tehnyt kaksi isoa muutosta työelämään liittyen. Tähän en toki mitenkään olisi pystynyt ilman tärkeimpiä tyyppejä. Erityisesti sitä yhtä joka on tuonut minulle kuplamuovia, muistuttanut hengittämisestä ja tukenut kaikissa hulluissa hankkeissa. Tai niitä tärkeitä ystäviä, joiden olemassaolosta kiitän jokapäivä. Unohtamatta omaa perhettäni, joka on kaikessa outoudessaan maailman paras. Ja upeita kollegojani, joiden takia töissäkin hymyilyttää alati.

Kevään osto-detox on ollut upea kokemus, sillä nimenomaan sen takia olen ehtinyt tekemään itselleni tärkeitä asioita, raivata tilaa uudelle ja innostumaan näiden upeudesta. Toisaalta myös tammikuun ensimmäisen päivän uskaltaminen on varmasti valanut minuun uskoa itseeni ja antanut voimaa tehdäisoja ja pieniä muutoksia. 

Aika usein sitä vaan suorittaa ja unohtaa sen mikä on tärkeintä. Elämässä on niin paljon enemmän kuin uusi mekko. Toisaalta, kukapa ei joskus tarvitsisi myös jotain uutta ja kaunista. Ehkä kohtuus ja tasapaino ovatkin tämänkin suhteen avainasemassa.

Projekti on ehdottomasti auttanut olennaisen näkemisessä ja synttäriviikon lipsumisesta huolimatta jatkan edelleen lakkoilua. Tasapainon aika koittanee sitten ensi vuonna - tämän vuoden teemana edelleen luopuminen, ostamattomuus ja yksinkertaistaminen.

Tilannepäivityksenä

Ikäkriisi tavoitti minut pukukopissa. Täysin harkitusti ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi en yhtä, vaan kaksi Marimekkoa. No, suomalaisia klassikkojahan ei lasketa? 

Muuten olen edelleen pysytellyt tiukkana ja ostamattomuus tuntuu erittäin hyvältä elämäntyyliltä. Taidan kirjoittaa kokonaisen postauksen tämän herättämistä ajatuksista. Tämän lisäksi ainakin muuttamiseen ja sisustukseen liittyvät käytännön asiat sekä sen herättämät ajatukset ansaitsevat kokonaan omat tekstinsä.

Mitä tavara päivässä-projektiin tulee, olen muuton yhteydessä luopunut tavaroista varmasti parin vuoden edestä. Edelleen tavaraa kyllä riittää, joten syytä ja motivaatiota karsimiseen on edelleen. 

Nyt kun tavarat alkavat pikkuhiljaa asettua uuteen kotiin ja elämä asettumaan uomiinsa, ehkä palaan taas tarkempien luopumispostausten kanssa.

Miten teidän keväänne on sujunut? 

Pitäisiköhän taas kirjoittaa?

Viime päivinä on taas huvittanut kirjoittaa. Rantoja pitkien juostessa olen ajatellut monta tärkeää ajatusta ja ajatellut, että tästähän mun pitäisi kirjoittaa blogiin. Sitten olen tullut kotiin, ottanut pitkän suihkun ja siivonnut. Ehkä laittanut ruokaa ja joku on soittanut. Hienot ajatukset ovat kehittyneet edelleen, mutta niiden tekstimuotoon siirtäminen on jäänyt hamaan tulevaisuuteen.

Välillä olen kokenut tästä huonoa omaa tuntoa - pitihän tämän blogin olla yksi tämän vuoden kohokohdista. Kirjoittamalla joka päivä minun piti hankkia itselleni hyvä rutiini kirjoittamiseen ja pohtia kulutustottumuksiani. No niinhän minun pitikin, mutta sitten tapahtuikin jotain muuta.

Ja nimenomaan - yksi asia mistä minun pitäisi ehdottomasti luopua on tekemättömien asioiden harmittelu ja samaan syssyyn oman elämän ylisuorittaminen. Entäs sitten jos en olekaan ollut niin täydellinen blogisti kuin itselleni lupasin. Todennäköisesti kirjoittaminen unohtui koska jotain vielä ihanampaa ja yllättävää tapahtui - ja sehän vasta onkin ihanaa. Ja oikeastaan jopa tarpeellista.

Kuten jo aiemmin pohdin - tarpeellisinta olisi luopua itse itselleen asettamista paineista. Mitään ei pidä tehdä - joskin monia asioita saa, huvittaa ja pystyy tekemään. Se vasta onkin upeaa.

Niinpä - sen sijaan, että minun pitäisi kirjoittaa tämäkin teksti valmiiksi, on oikeastaan upeaa, että saan ja osaan tehdä sen. Kuinka siistiä se onkaan.

Vaikka en olekaan kirjoittanut blogia niin usein kuin minun pitikin tai luopunut ihan niin monesta tavarasta kuin minun piti, olen sentään pohtinut edelleen kulutustottumuksiani ja projekti on edelleen ollut ja tulee jatkossakin olemaan erittäin tärkeä. Jo kolmen kuukauden täydellinen (tai no, myönnettävä on, että olen ostanut kahdet juoksukengät ja sykemittarin) ostolakko on vaikuttanut omaan ajatusmaailmaan valtavasti.

Alkevään aikana olen oppinut, että vaatekaapin täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä uuden ostamisen kanssa ja että ajatusenergiaa ei kannata hukata puuttuvien asioiden haikailemiseen. Toisaalta olen myös oppinut, että tärkeisiin harrastuksiin kannattaa panostaa. Erityisesti juokseminen on itselleni sen verran tärkeä ajanviete ja intohimo, että panostan mielelläni myös siihen liittyvään materiaaliseen puoleen. Tosin en siltikään aio ostaa uusia juoksuvaatteita kevääksi, vaikka mieli kyllä kovasti tekisi.

Erityisesti olen ollut superfiiliksissä siitä, etten ole ostanut ainuttakaan uutta vaatetta tai kenkäparia. Sen lisäksi, etten todellakaan tarvitse mitään uutta, on todella hauskaa inspiroitua kevään uudesta muodista ja kaivaa omat kevät vaatteet pian vintiltä. Toki haikailen uusien juttujen perään harva se päivä, mutta niiden ostaminen tuntuu jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta.

Miten teillä muilla kevät on sujunut?

Näillä ajatuksilla kohti höyhensaaria! x

Aurinkoa ja tilannepäivitystä

Kevätaurinko on saanut blogistin pään ihan pyörälle ja blogi on jäänyt ihan hunningolle.

Ei kuitenkaan huolta, kirjoittaminen ei missään nimessä ole yksi niistä asioista, joista ajattelin luopua tänä vuonna. Päinvastoin - tämäkin uusi harrastus on tuonut minulle valtavasti iloa ja oppmisen kokemuksia, että aion ehdottomasti jatkaa ajatusteni jakamista myös jatkossa. Luin juuri aiemmin mainitsemani Happiness Project - kirjan ja siinäkin korostettiin sitä, että olemme onnellisimmillamme saadessamme haastaa itseämme sopivassa määrin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että onnea ei tuo pelkästään helpot asiat Simpsonien katsominen sohvalla vaan ennemmin se, kuin teemme jotain kohtuullista yritystä vaativaa. Itselleni ainakin näitä asioita on esimerkiksi juokseminen tai blogin kirjoittaminen.

Miten sitten haaste on tähän mennessä sujunut?

Etukäteen ounastelin, että vuoden ostamattomuus olisi itselleni se kaikista vaikein osuus. Omalla tavallaan se onkin ollut hetkittäin haastavaa, mutta silti yllättävän helppoa. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi hetkittäin kohdannut kiusauksia (näitä tulee edelleen viikottain), mutta viikko toisensa jälkeen ero ostamisesta tuntuu vapauttavammalta ja helpommalta. Ehkä tästä syystä aiheesta kirjoittaminenkin on tuntunut hieman turhalta. Alkuvuodesta kun mietin kuluttamista enemmän, siitä kirjoittaminenkin tuntui ajankohtaisemmalta.

Ostamisen sijaan olen kevään aikana panostanut palveluihin ja omaan hyvinvointiini. Tällä viikolla aloitin vihdoin juoksuvalmennuksen ja kahden tapaamisen perusteella en voisi olla onnellisempi. Aiemmin olisin ehkä pitänyt valmennusta turhan kalliina harrastuksena, mutta asiaa tarkemmin pohdittuani omaan onnellisuuteen kannattaa sijoittaa niin paljon kuin vaan mahdollista. Tähän liittyen kannattaa lukea myös kiinnostava artikkeli siitä, miksi kokemukset tekevät meidät onnellisemmiksi kuin materia.

Erityisesti olen nauttinut ostamattomuudesta matkustaessani. Aiemmin olen aina käyttänyt matkustaessani jonkun verran aikaa kaupoilla pyörimiseen ja vaatekaappini kartuttamiseen. Oikeastaan kaikki lempivaatteeni on ostettu jostain reissusta, mutta ulkomailla tulee usein sorruttua myös harkitsemattomiin virheostoksiin. Nyt olen onnistunut välttämään kaikki nämä sekä aikaa on jäänyt vielä enemmän kaikkeen muuhun ihanaan.

Toisaalta ostamattomuus antaa minun nauttia kaikesta kauniista entistä enemmän. On oikeastaan jopa vapauttavaa ymmärtää, että kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa itse siitä nauttiakseen. Esimerkiksi pari viikkoa sitten Moskovassa vietimme mukavan aamupäivän TSUM-tavaratalossa ihaillen lempimerkkieni kevätmallistoja. Näiden uskomattoman suunnittelutaidon, leikkausten ja materiaalin ihailu oli itsessään jo inspiroivaa. Samasta aiheesta kirjoittelinkin jo aiemmin Lontoon matkan yhteydessä.

Tässä kohtaa minun on toki myönnettävä, että ostin viime viikolla ne uudet lenkkarit. Omilla juoksumäärilläni tosin olen sitä mieltä, että lenkkarit ovat ennemminkin käyttötavaraa kuin kestokulutushyödykkeitä - eli ainakin lavealla tulkinnalla olen vielä ihan ruodussa ostolakon suhteen.

Tavaroiden poistaminen on ollut hieman tauolla kaiken keväisen tohinan takia, mutta tarkoituksena kiriä rästipäivät kiinni heti sopivan hetken tullen. Nurkissa onneksi riittää edelleen ylimääräistä romua, joten tämä tulee tuskin tuottamaan ongelmia. Palaankin pian uusien poistojen kanssa entistä innokkaampana!

Miten teidän keväänne on lähtenyt liikkeelle? Oletteko aloittaneet uusia harrastuksia?

Jalokivien loistoa Loubotinin kengissä Moskovassa

Onnellisuusprojekti

Lainasin ystävältäni kiinnostavan kirjan The Happiness Project, missä newyorkilainen Gretchen Rubin kertoo omasta vuodenkestävästä onnellisuuden lisäämiseen tähtäävästä projektistaan. Kuukausittain kirjailija ottaa yhden osa-alueen elämästään tarkasteluun ja pyrkii pienillä muutoksilla muuttamaan sitä onnellisuutta tuottavaksi.

Tällä hetkellä olen jo toukokuun kohdalla, missä Gretchen pyrkii tekemään vapaa-ajastaan kivempaa. Tähän mennessä hän on jo pyrkinyt lisäämään energisyyttään, kehittynyt vaimona ja äitinä sekä uudelleen arvioinut omia uratavoitteitaan. 

Vaikka kirja onkin kirjoitettu toisen, ja aika erilaisen, ihmisen onnellisuusprojektin näkökulmasta, olen saanut siitä jo valtavasti inspiraatioita omaankin arkeeni. Esimerkiksi blogin aihepiirin kannalta kiinnostavaa on pohdinta kodin tavarapaljouden karsimisesta - tästä aiheesta Gretchen on kirjoittanut myös blogissaan. Esimerkiksi kannattaa tutustua oivalliseen artikkeliin syistämme säilöä ylimääräistä sälää nurkissamme.

Ihanaa viikonloppua muruset!

Happiness is neither virtue nor pleasure nor this thing nor that, but simply growth. We are happy when we are growing. 

- William Butler Yeats

Päivä 48: Kielitaidon kohentamista ja tajunnanräjäyttävää muotia

Tarina Tämän kirjan luin joskus vuoden 2008 tienoilla parantaakseni ruotsinkieltäni. Vaikka kirjan lajityyppi ei kuulukaan suosikkeihini, kielitaidon hiomiseen dekkarit ovat ihan parhaita - ne on kirjoitettu riittävän yksinkertaisella kielellä ja juoni on yleensä jokseenkin viihdyttävä. Tämäkin kirja täytti siis tehtävänsä - joskin melko nopeasti minua alkoi nyppimään se, että jokaisella sivulla jotain tapahtui 'yhtäkkiä' - ihan melkein lukiessa hengästyi kaikesta tästä vauhdista ja vaaratilanteista.

Syy luopua Päätin aloittaa kirjahyllyn karsimisen näistä pokkareista, joita en todennäköisesti ikinä tule lukemaan uudestaan. Ainakin viimeksi kirjat tekivät hyvin kauppansa työpaikan kahvihuoneessa, joten taidan kerätä näitä isomman pinon ja ilahduttaa nillä taas kollegoitani.

Päivän oivallus Maanantaiaamu alkoi upeasti Isabella Blown vaatekaappia ja elämäntyötä esittelevällä näyttelyllä Somerset Housessa. Blow työskenteli muodin parissa aina 80-luvulta lähtien ja hän toimi niin Philip Treacyn kuin Alexander McQueeninkin muusana ja 'löysi' useita aikamme huippumalleja. Hänen elämäntyönsä kuitenkin kalpenee visuaalidessa hänen omalle vaatekaapilleen. Näyttely esitteleekin upeita asukokonaisuuksia, jotka ovat kuin taideteoksia. Jos satut olemaan Lontoossa ennen maaliskuun 2., kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Näyttelyn jälkeen jäin pohtimaan sitä, mitä oma vaatekaappini minusta kertoisi jos se asetettaisiin esille museoon. Ovatko siellä tällä hetkellä olevat asiat sellaisia, mistä toivon että minut muistetaan? Uskoisin, että suurimmaksi osaksi näin on, mutta on seassa edelleen monta melko yhdentekevää riepuakin.

Tämän pohjalta voisi jalostaa uuden säännön vaateostosten arviointiin tulevaisuudessa. Aina kun harkitsen uuden vaatteen ostamista, olisi syytä miettiä onko se riittävän erityinen ripustettavaksi museoon näytille. Jos vastaus on myöntävä, vaatteen ostamista voi ainakin harkita. Jos taas ei, miksi vaivautua.

Päivän haaste Olisin niin mielelläni ostanut matkamuistoksi näyttelyn pohjalta kootun kirjan, jonka upeiden valokuvien kautta palaisin mielelläni näyttelyn tunnelmiin. Hetken aikaa sitä haikeasti lehteiltyäni jätin sen kuietnkin hyllyyn ja ostin lohdutukseksi itselleni yhden postikortin, toivottavasti se kuitenkin sallitaan.

Taidan alkaa keräämään vuoden aikana listaa kirjoista, jotka haluaisin omaan hyllyyni. Vuoden lopuksi voin sitten käydä listan läpi ja tilata ne, joita edelleen kaipaan.

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut mukavasti! xx

Isabella Blown tyyliä esillä Somerset Housessa. 

Päivä 46: Kellohame ja lisää kiusauksia

Tarina Ostin tämän hameen Oxfordista pari kesää sitten. Vietin siellä reilun viikon pohtien kuluttajakulttuuria vuosittaisen CCT-konferenssin sekä filosofian ja sosiologian klassikoita kertaavan tohtorikurssin merkeissä. Ohjelma oli todella tiukka, mutta siitäkin huolimatta onnistuin ujuttamaan mukaan nopean kaupunkikierroksen.

Syy luopua Hame on jäänyt kokonaan käyttämättä, joten parempi antaa se eteenpäin. Taas kerran huomaan, että minulla on tapana ostaa vaatteita jollekin ihan täysin muulle tyypille kuin itselleni. Kuka vaan, joka minut tuntee (paitsi ehkä minä itse), tietää varsin hyvin, että tyylini on aika graafinen ja tumma. Lintukoristeinen kellohame ei taida ihan istua tähän. Olisi siis ehkä kannattanut vain keskittyä Oxfordin mielettömän ilmapiirin aistimiseen, luuhata enemmän kirjakaupoissa ja käydä vaikka katsomassa upean Jenny Savillen näyttely toiseen kertaan.

Päivän haaste Lauantaina haastoin itseäni taas lisää kun lupauduin ystäväni seuraksi Oxford Circusin Nika Towniin etsimään lenkkareita. Sen lisäksi, ettei kukaan täysijärkinen mene lähellekään Oxford Streetiä lauantaisin, oli todella vaikeaa poistua Nike storesta ilman uusia juoksuvaatteita kevääksi. Haastaakseni itseäni vielä lisää jatkoimme matkaa toiseen lempikauppaani Dover Street Marketiin, missä tosin pääosassa on ennemmin hienojen asioiden katselu kuin niiden ostaminen. Sieltä poistuminen ilman ostoksia olikin hieman helpompaa - on paljon helpompaa perustella itselleen, miksi 1200 punnan laukku on jätettävä kauppaan kuin 50 punnan juoksupaita.

Päivän oivallus Lauantai oli upea päivä. Vietin aikaa upeiden tyyppien kanssa, kävelin ympäri Lontoota ja tein huikeita juttuja. Loppujen lopuksi ostamattomuus oli vain hyvä asia - oli todella hyvä, ettei päivää tarvinnut hukata kaupoissa kiertelyyn. Harvemmin sitä jälkikäteen jää harmittelemaan, ettei viettänyt enempää aikaa shoppaillen.

Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa Richard Hamiltonin upean retrospektiivin Tate Modernissa. Ehdottomasti suosittelen - hienosti koostettu näyttely ja herättää edelleen ajatuksia.

Dover Street Market

Päivä 43: Tiirikointia ja nostattavia kohtaamisia

Tarina Ostin tämän tietokoneelle tarkoitetun lukkovaijerin Lissabonista syksyllä 2011 kun olin lähdössä laivamatkalle kohti Brasiliaa. Teen paljon töitä läppärillä kahviloissa ja minua oli varoiteltu etukäteen siitä, että Brasiliassa koneet häviävät nopeammin kuin kulmakahvilassani. Kollegani suosituksesta hankinkin sitten tällaisen, olisihan koneen katoaminen pitkällä reissulla aikamoinen ongelma.

Syy luopua Olen onnistunut unohtamaan lukon koodin, enkä parhaallakaan tiirikoinnilla tai määrätietoisen apurin avustuksella ole onnistunut selvittämään tätä numeroyhdistelmää. Luovutan.

Jos jollain on parempia ideoita tai enemmän kärsivällisyyttä koodin selvittämiseen, niin ilmoittaudu kommenteissa - lukko on sinun!

Päivän oivallus Esan luennolla katsoimme upean pätkän Invictus-elokuvasta. Youtube-tallenteessa Nelson Mandela (Morgan Freeman) tapaa ensimmäistä kertaa Springbocksin kapteenin Francois Pienaarin (Matt Damonin). Tämän parin minuutin kohtaamisen pohjalta kävimme läpi monia pieniä asioita, joilla Mandela tekee tästä lyhyestä hetkestä lämpimän ja erityislaatuisen. Erityisen hienoa oli nähdä kuinka pienillä eleillä ja toisen huomioinnilla voi saada ihmeitä aikaan.

Päivän haaste Tuntuu siltä, että olin haalinut itselleni hieman liikaa ohjelmaa. Sain toki paljon aikaiseksi, mutta esimerkiksi Esan nostattava luento meni osin harakoille kun mieli poukkoili ympäriinsä. Päivän päätteeksi olikin syytä hiljentyä hetkeksi ja tyhjentää mieli perinteisellä juoksumeditaatiolla pimeässä rannassa.

Päivä 24: Sisustusinspiraatiota ja treenihaaveita

Luin äsken uusinta Deko-lehteä, joka esitteli ihania koteja ja tarjosi valtavan määrän sisustusinspiraatiota. Kuvia katsellessani totesin taas itselleni, että paras sisustuselementti on ehdottamasti tyhjä tila. Ilmavuus kiinnittää huomion huolella valittuihin yksityiskohtiin ja antaa kontrastin kirkkaille väreille.

Väittäisinkin, että tämän vuoden paras sisustustrendi on tavaran vähentäminen.

Tarina Olen hankkinut käsipainot joskus aikoja sitten sillä ajatuksella, että voisin treenata hartia- ja käsilihaksia kotona. Sinänsä nerokas tavoite, mutta prosessi on tähän ehkä hieman väärä.

Syy luopua Pidän urheilusta kovasti, mutta käsipainot keräävät nurkassa pelkkää pölyä. Tähän ikään mennessä olen oppinut, mistä lajeista saan iloa ja uutta energiaa. Kotona yksin käsipainoilla treenaaminen ei ole yksi näistä. Parempi siis laittaa nämäkin eteenpäin. Olisiko kellään muulla tarvetta näille?

Päivän oivallus Sisustuslehteä selaillessa kiinnitin huomioni myös lukuisiin vinkkeihin siitä, miten kaaosta voi hallita ostamalla erilaisia säilyttimiä. Eikö olisi järkevämpää jättää purkit, laatikot ja naulakot kauppaan ja pitää hallittavan tavaran määrä minimissään.

Päivän haaste Nukuin yönä itselleni poikkeuksellisen pitkät yöunet ja tänään kaikki on ollut helppoa. Haastavinta on varmaankin ollut olla fiilistelemättä tätä epätavallisen mahtavaa oloa kaikille.

Taidan seuraavaksi lähteä kehittelemään uutta raakakakkureseptiä ja viettämään perjantaita ystävien seurassa. Upeaa viikonloppua kaikille!

Päivä 14: Huikea tarina ja keittiön turhin esine

Tänään tuntuu siltä, että tarinoiden keksiminen on hieman haastavaa. Ajattelin kuitenkin jakaa tämän huikean tarinan. Upea tarina ja viisaita sanoja mielettömän sitkeältä ja elämänmyönteiseltä Inkalta.

"Kamppailin hetken henkistä kasvua vastaan, kunnes toivotin sen tervetulleeksi elämääni. Näin sen varmasti kuuluikin mennä, tuli se oikea hetki ja se kuuluisa vetovoima tehosi. On tärkeää antaa tilaa myös sille, mistä ei vielä tiedä. Elämä muuttuu arvokkaaksi silloin, kun sen ymmärtää olevan omannäköisenään ainutlaatuista."

Niinpä, luopumalla ylimääräisestä jättää tilaa ilahduttaville sattumille. Kuten Eeva Kilpi kirjoitti "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." 

Päivän paras hetki

Tarina Olen ostanut tämän esineen asuessani ensimmäisessä omassa asunnossani reilut kymmenen vuotta sitten. Jo silloin tämän ostaminen oli mitä suurimmassa määrin vitsi. Muistan, että naureskelimme ystäväni kanssa jonkun ylioppilaslahjaksi saamalle Chippendale-hopeiselle pizzaleikkurille ja tämän tuikitarpeellisen esineen hankinta ilmeisesti liittyi tähän jollain tavalla. Vitsi ei taida avautua itsellenikään enää tänä päivänä.

Syy luopua Tämän päivän esine on naurettava. Niin käyttötarkoitukseltaan kuin estetiikaltaan. Sen lisäksi, ettei taloudessani muutenkaan syödä pizzaa juuri koskaan, en muutenkaan leikkaisi sitä tällä hirvityksellä. 

Päivän oivallus Keittiön laatikoissa piileskelee liuta todella turhaa tavaraa. Pidän itseäni keittiöintoilijana, mutta joku raja sentään on vedettävä.

Päivän haaste Kirpeä talvisää on kaunis, mutta aivan tarpeettoman kylmä. Täytyy pitää huoli tumpuista, uusia ei saa ostaa. 

Inspiraatiosta ja tahdonvoimasta

Olen edelleen todella innoissani tästä projektista ja kaikesta siihen liittyen saamastani huikeasta kannustuksesta <3.

Projektin tavoitteena minulla on yksinkertaistaa elämääni, tyhjentää kotiani ylimääräisestä tavarasta sekä kannustaa myös muita pohtimaan omaa kulutustaan. Tämän ohella haluan myös kehittyä kirjoittajana ja jakaa omia havaintojani maailmasta näin blogimuodossa. Tässä tekstissä haluan kertoa tarkemmin siitä, miten tämä projekti sai alkunsa sekä tuoda esille omia inspiraation lähteitäni.

Olen ollut kuluttamisesta sekä sen syistä ja seurauksista kiinnostunut todella pitkään. Erityisesti työni kuluttajatutkijana on myös syventänyt aiheen tarkastelua ja tuonut siihen uusia näkökulmia. Tämä on ehkä omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että jo pitkään olen pyrkinyt ostamaan vähemmän ja harvemmin, suosien kestävää ja laadukasta. Uskon nimittäin että mitä kuluttamiseen tulee, tämä on verrattain eettinen tapa.

Tästä huolimatta omistan enemmän tavaraa kuin tarvitsen (tai mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen tarvitsemaan jatkossakaan). En todellakaan ole myöskään yksin tämän 'ongelman' kanssa - etenkin nyt kun olen maininnut aloittamastani projektista monet muutkin ovat innostuneet lähtemään mukaan.

Kuten sanottu, kulutuksen vähentäminen ja sen syvällinen pohdinta on hautunut mielessäni jo pidemmän aikaa. Olenkin mielenkiinnolla tutustunut aiheen tiimoilta on toteutettuihin kiinnostaviin taide- ja dokumenttiprojekteihin kuten:

- Free Fashion Challenge. 15 muodin suurkuluttajaa lopettivat vaatteiden ostamisen vuodeksi. Sivuilla raportoidaan heidän onnistumisestaan.
- The minimalists. Joshua ja Ryan kirjoittavat siitä, miten elää merkityksellistä ja minimalistista elämää. Kaikki alkoi vuonna 2010 21 päivän haasteesta, missä he muuttivat elämänsä kertaheitolla.
- Michael Landy - Breakdown - Taiteilija listasi jokaisen omistamansa esineen, yhteensä 7227 kpl. Tämän jälkeen hän tuhosi koko omaisuutensa koneellisesti entisessä C&A:n tavaratalossa Oxford Streetilla.
- Petri Luukkainen - Tavarataivas - Ohjaaja pakkasi koko omaisuutensa varastoon ja otti takaisin vain yhden esineen päivässä. Sadan päivän jälkeen hänellä oli kasassa riittävästi tavaraa normaalielämään. Katsottavissa Yle Areenasta vielä 4 päivää.
- Uniform project / Yksi mekko, 365 päivää, rajaton määrä asusteita. Todistettua tuli ainakin, että musta mekko taipuu melko moneen.

Viimeisimpänä inspiraationa toimi Sofia Hedströmin Fashion Manifesto, missä muotitoimittaja päätti olla vuoden muotipaastolla ja jättää vaateshoppailun sikseen. Vuoden aikana hän oppi varsinaiseksi muodin McGyveriksi ja selätti vuoteen mahtuneet haasteet hiihtoreissuista Anna Wintourin tapaamiseen. Kuitenkin, varsinkin alussa hän totesi kanavoineensa shoppailuhimonsa mm. sisustustavaroihin ja toisaalta en ole ihan varma onnistuiko hän vuoden aikana kuitenkaan vähentämään merkittävästi kulutuksen pohdintaan käytettyä tarmoa.

Rupesinkin puhumaan ostolakosta ääneen joskus marraskuussa, tosin vielä ihan ideatasolla. Tässä kohtaa olin jo varovaisen innostunut, joskin epäonnistumisen pelko piti ajatuksen pelkästään suunnittelutasolla. Lopullisen sysäyksen sain vuoden kulutushuippuna - jouluaattona, kun veljeni antoi minulle joululahjaksi Frank Martela kirjoittaman Tahdonvoiman käyttöohjeen. Kirja vakuutti minut siitä, että pystyn mihin vaan kunhan motivaatio, tahdonvoima, ympäristöni sekä rutiinini tukevat tätä tavoitetta. Tämä vuoden mittainen projektini on oiva mahdollisuus testata Frankin niksejä sekä haastaa itseni treenaamaan tahdonvoimaani. Suosittelen lukemista ehdoitta halusit sitten lopettaa tupakoinnin, vähentää sosiaalisessa mediassa roikkumista tai aloittaa lenkkeilyharrastuksen. Kirjan voi toki ostaa omaksi, mutta sitä on saatavilla myös lainaan kirjastoista. Kirjan opeista esimakua voi lukea Tahdonvoiman käyttöohje-blogista.

Onko teillä hyviä vinkkejä muista kiinnostavista kulutuksen vähentämiseen liittyvistä projekteista? Erityisesti jäin pohtimaan yhtä muutamia vuosia sitten Suomessa toteutettua taideprojektia, missä taiteilija dokumentoi kaikki omistavansa esineet. En löytänyt tätä omilla googletus-taidoillani, muistaakohan joku muu kuka tämän toteutti?