Päivä 20: Haaveilua ja halpoja huonekaluja

Sunnuntaisen muuton yhteydessä jouduin tekemään pikavisiitin sinikeltaiseen huonekaluliikkeeseen. Onneksi kuitenkin ostossaldo jäi osaltani laihaksi ja poistuin paikalta pelkästään viherkasvin, orkidean ja kahden LED-lampun kanssa. Selvyyden vuoksi myös mainittakoon, että ostin nämä äitini pyynnöstä mummulleni, jonka uusi asunto kaipasi piristystä.

Alkuperäinen syy vierailuun oli tutustua heidän kirjahylly valikoimaansa, ja tämän johdosta jouduin kiertämään koko yläkerran huonekalunäyttelyn. Siinä esittelyhuoneiden lomassa vaeltaessani tuli itsellenikin hyvin selväksi, ettei Ikea myy meille pelkästään halpoja huonekaluja vaan undelmaa paremmasta elämästä ja arjesta. Siellä ihmiset viettivät viikonloppuaan rakkaimpiensa kera haaveillen tulevasta kodista ja siihen liittyvästä identiteetistään.

Pohdimme joskus kollegani kanssa, että koti ja sen ympärillä tapahtuva kulutus olisi ylipäänsä kiinnostava tutkimuskohde - erityisesti se, kuinka nuoret pariskunnat rakentavat yhteistä kotia ja kertovat toisilleen tarinoita siitä minkälaisia ihmisiä he voisivat uudessa kodissaan olla. Tähän liiketoimintamahdollisuuteen ovatkin tarttuneet huonekaluliikkeet, sisustuslehdet ja kiinteistövälittäjät, ketkä ruokkivat näitä tulevaisuuden kuvia tarjoten asiakkailleen rajattoman määrän mahdollisuuksia oman elämän näyttämön rakentamista varten.

Ikea on ehkä nerokkain tämän käytänteen hyödyntämisessä - ainakin uskoisin että pelkät lihapullat ja lastulevyiset huonekalut eivät yksinään riittäisi houkuttelemaan kaikkea tätä ihmispaljoutta vantaalaiseen huonekaluhalliin kirpeän aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä.

Kiinnostavaa on myös se, kuinka Ikea on tehnyt saman sisustamiselle kuin H&M ja Zara ovat tehneet pukeutumiselle. Se on muuttanut käsitystämme sisustumisesta ennemmin jatkuvaksi prosessiksi, missä kodin ilmettä mukautetaan jatkuvasti vastaamaan kauden trendejä ja muuttuvia olosuhteita sen sijaan, että ihvestoitaisiin sukupolvelta toiselle kestäviin klassikoihin. Onneksi kuitenkin tämäkin on herättänyt vastaliikeen ja esimerkiksi Artekin klassikkotuolin slogan 'One chair is enough' resonoi taas monen nykypäivän sisustusintoilijan ajatusmaailman kanssa.

Tarina Päivän ajatuksen siivittämänä päätin luopua vaihteeksi yhdestä ruotsalaisesta klassikosta, jääpalamuotista. Ikeassa asioidessa käy usein niin, että vaikka alunperinkin menisikin hakemaan edullista kylpyhuoneen mattoa, ostoskoriin päätyy yhtä sun toista muutakin tarpeellista. Kuten muovinen aterinsarja (tästä en luovu vielä), kokoelma kynttilöitä, lajitelma lasipurkkeja tai limenvihreä jääpalamuotti - kaikkea mitä ilman on ollut puolimahdoton pärjätä aiemmin.

Syy luopua Uskon, että pärjään jatkossa aivan mainiosti ilman meritähden mallisia jääpaloja, jotka muotonsa vuoksi sulavat aivan liian nopeasti tehden cocktaileista vetisiä ja laimeita.

Päivän oivallus Kodin esineistöstä on tehty harmillisen vähän tutkimusta ainakaan kulutustutkimukseen puolella. Ainoita mieleentulevia vertaisarvioituja tutkimuksia kodin esineistöön liittyen ovat Coupland 2005, Epp Price 2010 sekä Curasi, Price ja Arnould 2004. Hieman aiheen vierestä, mutta kiinnostavia ajatuksia on Mika Pantzarilla kirjassaan Kuinka teknologia kesytetään? sekä hänen muissa tutkimuksissaan koskien esimerkiksi tuotediversiteettiä.

Päivän haaste Oli yllättävän vaikeaa poistua Ikeasta ostamatta mitään. Jotenkin vanhasta tottumuksesta mieli olisi tehnyt napata mukaan vaikka setti keittiöpyyhkeitä, uusi kylpyhuoneen matto tai edes paketti tusseja. Kotiin päästyäni olin kuitenkin erittäin onnellinen, että pärjäsin ilman.

Ihanaa uutta viikkoa!

Päivä 19: Muuttopuuhia ja itsen arkistointia

Käytin valtaosan sunnuntaita isoäitini muuttamiseen. Muutos oli varmasti suurin Sirkka-mummulle, jonka elämän pakkasimme laatikoihin ja jonka uuteen osoitteeseen siisrsimme vain murto-osan esineistä, joita hän on 84-vuotisen elämänsä aikana kerännyt. Olin kuitenkin yllättynyt kuinka vahvasti itsekin reagoin kuullessani, että minulle tärkeä paikka on kohta pelkkä muisto. Tuntui siltä, että niin moni onnellinen muistoni häviää samalla kuin luovumme niiden tapahtumapaikasta.

Toisaalta oli myös kiinnostavaa käydä läpi mummun kotoa löytyviä kerrostumia - upeaa kirjakokoelmaa, tyylikkäitä asukokonaisuuksia, silkkaa romua ja vanhoja muistoja. Jotenkin monien näiden esineiden kautta näin myös isoäitini uudessa valossa. Tämä muistutti minua siitä, että täytyy kysellä häneltä enemmänkin hänen nuoruudestaan ja niistä ajoista kun hän käytti löytämiämme iltapukuja.

Kulutustutkijana olen aina ollut kiinnostunut omistamiemme esineiden elämänkerrallisesta ulottuvuudesta ja kaikista niihin liittyvistä merkityksistä. Kuten gradussanikin pohdin (ja kuten todella moni muukin on aiemmin kirjoittanut), kuluttaminen ja identitetti ovat todella tiukasti sidoksissa toisiinsa ja tästä näkökulmasta keräämämme tarinat ovat ikäänkuin arkisto itsestämme.

Tämä ajatus tuli taas mieleen mummun ja vaarin kirjahyllyjä tutkiessani. Etenkin oli kiinnostavaa huomata, minkälaista yhteyttä tunsin edesmenneeseen vaariini hänen nimellään varustettuja kirjoja selatessani. Tunsinkin valtavaa haikeutta kun äitini soitti tänään kertoakseen, että antikvariaatin pitäjä oli käynyt hakemassa kirjat hyllyineen pois. Onneksi kuitenkin mummuni (ja tämän tärkeimmät kirjat) on edelleen lähellä, joten voin jatkaa muistojen keräämistä vaikka vielä toivottavasti pitkään.

Hassua, miten tavaroista luopuminen herättääkin tunteita. Etenkin kun saman viikonlopun aikana äitini hävitti valtavan määrän tavaraa, minkä poisheittäminen ei liikuttanut minua suuntaan tai toiseen. Kiinnostavaa onkin millä tavoin tietyt omistuksessa saavuttavat aivan erityisen aseman ja pitävät sisällään valtavan määrän merkityksellisyyttä kun taas monien tavaroidemme kohtalo on jäädä täysin yhdentekeviksi.

Jäin erityisesti pohtimaan, mitkä tavarat tänä päivänä säilyttävät palan identiteettiämme jälkipolville kun esimerkiksi kirjojen ja levyjen kerääminen jää harvojen asialle omistautuneiden puuhasteluksi. Mitä luulette - mitkä tavaroistanne kertovat teistä eniten ihmisinä?

Tarina Sunnuntaina luovuin pippurimyllystä. Olen ostanut tämän kohtuullisen laadukkaan myllyn joskus aikoja sitten Stockmannilta.

Syy luopua Nykyään jauhan pippurini toisen isoäitini vanhalla puisella myllyllä, joten on aika luopua tästä tuplakappaleesta.

Päivän oivallus Tuntuu siltä, että aiemmin kun omistimme vähemmän tavaraa, näihin esineisiin liittyi paljon enemmän merkityksiä. Nykyisistä tavaroistamme on vaan niin paljon helpompi luopua kun niihin ei juurikaan ole ehtinyt kiintyä ja toisaalta ne ovat todella helposti korvattavissa.

Päivän haaste Mummuni asuntoa pakatessamme huomasin, että taidan olla paljon kiinnostuneempi materiasta kuin haluaisinkaan itselleni myöntää.

Päivä 18: Positiivinen kierre ja kiitollisuutta

Blogini inspiroimana siskoni on raivannut kotiaan ylimääräisestä roinasta. Kun puhuimme hänen projektistaan sekä luopumisen herättämistä tuntemuksistä hän totesi, että:

"On kovin helppoa luopua materiasta, kun tietää että elämässä on jotain paljon tärkeämpiä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä omistamisen kanssa"

Kaaoksen selvittäminen ja turhasta luopuminen on positiivinen kierre - kun tekee elämään tilaa ihanille asioille ja kepeydelle, sieltä on entistä helpompi siivota pois ylimääräistä sälää.

Hengittele ja hymyile tänä viikonloppuna - elämä on ihanaa!

Tarina Entinen, edelleen rakas, poikaystäväni antoi tämän talouspaperitelineen minulle joululahjaksi joskus 2000-luvun alkupuolella.

Syy luopua Kyseinen esine ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole löytänyt paikkaa elämästäni, joten ehkä on aika päästää se vapaaksi.

Päivän oivallus Olen tänä viikonloppuna iloinnut jokaisella solullani. Juhlimme tänä viikonloppuna isäni ja tämän vaimon 20-vuotishääpäivää. Se sai minut kokemaan suurta kiitollisuutta omasta perheestäni ja samalla muistutti minua siitä, että vaikka aina kaikki asiat eivät ole helppoja ne tapahtuvat syystä.

Päivän haaste Isoäitini muuttaa tänä viikonloppuna palveluasuntoon ja olemme tyhjentäneet hänen vanhaa kotiaan. Tänään olin taas kiusauksen edessä isovanhempieni kirjahyllyllä, mikä pullistelee laatukirjallisuutta isoisäni ammatin takia. Otin toki talteen liudan klassikkoteoksia, mutta ymmärsin kuitenkin jättää monta houkuttelevaa teosta hyllyyn.

Tästä maisemasta iloitsin koko päivän.

Päivä 14: Huikea tarina ja keittiön turhin esine

Tänään tuntuu siltä, että tarinoiden keksiminen on hieman haastavaa. Ajattelin kuitenkin jakaa tämän huikean tarinan. Upea tarina ja viisaita sanoja mielettömän sitkeältä ja elämänmyönteiseltä Inkalta.

"Kamppailin hetken henkistä kasvua vastaan, kunnes toivotin sen tervetulleeksi elämääni. Näin sen varmasti kuuluikin mennä, tuli se oikea hetki ja se kuuluisa vetovoima tehosi. On tärkeää antaa tilaa myös sille, mistä ei vielä tiedä. Elämä muuttuu arvokkaaksi silloin, kun sen ymmärtää olevan omannäköisenään ainutlaatuista."

Niinpä, luopumalla ylimääräisestä jättää tilaa ilahduttaville sattumille. Kuten Eeva Kilpi kirjoitti "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." 

Päivän paras hetki

Tarina Olen ostanut tämän esineen asuessani ensimmäisessä omassa asunnossani reilut kymmenen vuotta sitten. Jo silloin tämän ostaminen oli mitä suurimmassa määrin vitsi. Muistan, että naureskelimme ystäväni kanssa jonkun ylioppilaslahjaksi saamalle Chippendale-hopeiselle pizzaleikkurille ja tämän tuikitarpeellisen esineen hankinta ilmeisesti liittyi tähän jollain tavalla. Vitsi ei taida avautua itsellenikään enää tänä päivänä.

Syy luopua Tämän päivän esine on naurettava. Niin käyttötarkoitukseltaan kuin estetiikaltaan. Sen lisäksi, ettei taloudessani muutenkaan syödä pizzaa juuri koskaan, en muutenkaan leikkaisi sitä tällä hirvityksellä. 

Päivän oivallus Keittiön laatikoissa piileskelee liuta todella turhaa tavaraa. Pidän itseäni keittiöintoilijana, mutta joku raja sentään on vedettävä.

Päivän haaste Kirpeä talvisää on kaunis, mutta aivan tarpeettoman kylmä. Täytyy pitää huoli tumpuista, uusia ei saa ostaa. 

Päivä 10: Uutta käyttöä kahviastiastolle, cocktail-vinkki ja naapurisovun edistämistä

Tänään töissä keskustelimme edelleen kodin esineistön muutoksesta eilisen hesarin artikkelin innoittamana. Erityisesti keskustelua herätti isovanhemmilta perityt tee- ja kahviastiastot, jotka ovat toki kauniita, mutta niin ihastuttavan epäkäytännöllisiä nykypäivänä. Itse suunnittelen tarjoavani Moskovan Metropol-hotellin tapaan kahviastiastostani cocktaileja kuin kieltolain aikaan, mutta muuten sille on vaikea keksiä omassa arjessani käyttöä. Onko teillä ideoita kahviastiaston hyödyntämiseen?

Pidemmittä puheitta kuitenkin päivän esineen pariin - toivottavasti tämä inspiroi teitäkin rakentamaan parempaa naapurisopua!

Tarina Kuorimaveitsi on varmaankin ostettu ensimmäiseen kotiini 2002 Ikeasta. Se on palvellut pitkään ja käytän sitä edelleen säännöllisesti.

Syy luopua Naapurini mainitsi lukevansa blogiani ja samaan hengenvetoon jatkoi, että häneltä puuttuu veitsi hedelmänkuorintaveitsi. Itselläni näitä löytyy yhteensä kolme, joten luovun mielelläni tästä yhdestä, samalla autan häntä välttämään turhan ostoksen. Taidan pakata tämän kauniista ja sujauttaa hänen postilaatikostaan (Tuomo, älä pelkää! Se epämääräinen paketti eteisesi lattialla ei siis ole kirjepommi.).

Päivän oivallus Tavaroista pääsee näppärästi eroon sujauttamalla niitä naapurien postilaatikkoihin.

Päivän haaste Päivän haasteen keksiminen tuottaa päänvaivaa. Lähiaikoina olo on tuntunut kovin kevyeltä - blogin kirjoittaminen on tuonut merkityksellisyyttä arkipäivään ja turhasta luopuminen tuulettaa ajatuksia entisestään. Tämä on ehkä enemmän 'oivallus'-kategoriaa, mutta ilmeisesti turhien, epäolennaisten asioiden siivoaminen elämästä tekee tilaa hyvillä virtauksille.

Ihanaa viikonloppua!

Päivä 6: Lahjoista, kahvista ja ihanasta arjesta

Päivän esine, maidonvaahdotusvispilä, liittyy rakkaaseen harrastukseeni kahviin. Joku voisi toki alunperinkin todeta, että se on todellinen turhake. Itse olen kuitenkin eri mieltä - hyvä kahvi aamutuimaan tekee aamuista parempia ja antaa syyn pysähtyä sen valmistamisen ääreen. En ihan kamalan helposti osaa keksiä paljonkaan helpompaa tapaa lisätä elämänlaatua. Kannattaakin ennemmin juoda yksi  erityinen ja erityisen hyvä kuppi kahvia kuin litroittain kitkerää toimistokahvia. Itse ainakin tulen onnelliseksi kun saan viettää aamuhetken valmistamalla kahvin pavuista lähtien itse ja nauttimalla sen kauniista kupista.

Joshua kirjoittaa samasta aiheesta tekstissään - esine, joka sinänsä voi tuntua toiselle turhalta, tuo toiselle arvoa jokaiseen päivään olemalla kauniita, tekemällä arjesta vähän enemmän spesiaalia tai ilahduttamalla muuten vaan.

Kuvan kahvi tanskalaisen Coffee Collectiven baristan
valmistama syksyisellä Kööpenhaminan reissulla.

Tarina Olen saanut tämän vispilän joskus äidiltäni. Hänellä on huikea kyky ostaa ihmisillä ihastuttavia pieniä juttuja, jotka ilahduttavat aina vastaanottajaansa. Tämäkin pieni yllätys on tuonut minulle paljon iloa ja olenkin käyttänyt sitä useampaan otteeseen upeiden cafe lattejen valmistamiseen.

Syy luopua Muutamia vuosia sitten kotiini muutti uusi perheenjäsen, espressokone, joka teki erillisestä maidonkeittelystä turhaa. Tämän johdosta lahjoitan vispilän jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Ehkä veljeni, joka odottaa jo innolla sitä päivää kun päätän luopua kahvikoneestani, voisi ilahtua tästä.

Päivän oivallus Pienet yllätykset ovat ihania, kun ne sopivat lahjansaajan elämäntyyliin. Toisaalta, voisiko pienen materiaalisen yllätyksen sijaan piristää läheistä vaikka yhteisellä kahvihetkellä, kauniilla sanoilla tai kävelylenkillä.

Päivän haaste Jäin pohtimaan, onko oikein myöntää antavansa pois jotain, minkä on saanut lahjaksi? Arvostan toki edelleen lahjanantajaa sekä tämän jaloja tarkoitusperiä, mutta en koe tarpeelliseksi säilöä tarpeettomaksi jäänyttä lahjaa laatikon perukoilla. Voisiko jopa ajatella, että on parempi antaa hyvän kiertää ja antaa lahjan ilahduttaa seuraavaa omistajaa?

Päivä 3: Viikonlopun teemaesine

Eilen illalla kaverini yritti kaupitella minulle mehustintaan. Sellaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, joten tästä tarjouksesta kieltäytyminen teki oikeasti vähän tiukkaa. Tänä vuonna taitaa olla tyytyminen smoothieihin tai toisaalta ei kaikkea tarvitse omistaa, ehkä mehustimen voisi myös lainata ainakin aluksi. Oli miten oli, tämä taitaa olla yksi tämän vuoden koetinkivistä - ja nyt on vasta haasteen kolmas päivä.

Tämä päivä sujuu muuten rauhallisissa lomatunnelmissa, ohjelmassa mantelimaitolattea, taidenäyttely kummipojan kanssa, leipomista ja illalla toisen näyttelyn avajaiset. Kannattaa käydä tutustumassa Designmuseon Don't Shoot the Messenger-näyttelyyn ennen 12.1. ja Jaakko Mattilan: Remixes 2004-2014 Make Your Markissa - loistavaa vaihtoehtoista tekemistä alennusmyyntien kiertelylle.

Päivän esine on viikonlopun kunniaksi cocktail-aiheinen. Jos kaipaat drinkkilaseja viikonlopuksi, niin tarjolla olisi kuuden lasin setti ensimmäiselle ottajalle.

Tarina Ostin setin martini-laseja joskus aikaa sitten. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ne on ostettu Ikeasta, kuten monet muutkin melko vähälle käytölle jääneet esineeni.

Hankintaan varmasti inspiroivat Sex and the Cityn kaupunkilaismimmit Cosmopolitan-drinkkeineen. Tämä ei onneksi ole jäänyt kauas todellisuudesta vaan muistan sheikkailleeni näihin laseihin cosmot jos toisetkin. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei tätä tapahdu kovin usein vaan viimesimmät drinkit näistä on taidettu nauttia ystäväni Hetan polttareissa elokuussa 2011.

Syy luopua Lasit sinänsä ovat kauniit, mutta käytännnöllisyys on niistä kaukana. Jalalliset, laakeat lasit eivät ole kovinkaan vakaita, joten jos tarkoituksena on nauttia enemmän kuin yksi cocktail, kannattaa suosiolla siirtyä hieman tukevampiin laseihin. Toisaalta lempi-cocktailini on muutenkin Hendrick's sour ja muut grogilasissa tarjoiltavat juomat, joten ehkä minun on aika lahjoittaa nämä lasit jollekin jota ne ilahduttavat enemmän.

Päivän oivallus Olen nyt kaksi päivää pohtinut sitä, voinko luopua näistä laseista vai en. Entisenä baarimikkona minusta tuntuu siltä, että luovun osasta identiteettiäni kun minulla ei löydy kaikille cocktaileille sopivaa lasia. Niinikään näistä laseista luopuessani minusta tuntuu, että menetän mahdollisuuden tulevaisuudessa järjestää upeita cocktail-kutsuja ja mielettömiä james bond-teemajatkoja. Todellisuudessa nämä eivät liity epäkäytännöllisten lasien omistamiseen millään tapaa. Drinkit maistuvat varmasti ystävilleni laseista huolimatta ja niiden makuun vaikuttaa varmasti enemmän se rakkaus, millä niitä sekoittaa kuin mistä ne tarjoillaan.

Päivän haaste Luopuminen on edelleen hankalaa. Tuntuu siltä, että luopumalla martini-laseista, luovun samalla mahdollisuudesta hyviin hetkiin ja upeisiin juhliin. Eiköhän tässä ole vielä hieman harjoiteltavaa loppuvuodeksi.