Uusi vuosikymmen

Kevät on ollut mitä ihanin. Elämässä on tapahtunut yhtä sun toista - ja oikeastaan aika vähän asioita on enää samalla tavalla kuin viime syksynä.

Kun vuoden ensimmäisenä päivänä aloitin tämän blogin en osannut odottaa minkälaisia asioita tulee kevään mittaan tapahtumaan. Ei sinänsä, että yksikään muutos olisi lähtöisin suoranaisesti tämän blogin kirjoittamisesta, mutta se, että päätin uskaltaa raivata tilaa elämääni uudelle on varmasti mahdollistanut osaltaan näiden uusien, ihastuttavien asioiden saapumisen elämääni. 

Kaikki huipentui viime lauantaihin, jolloin siirryin uudelle vuosikymmenelle täytettyäni 30. Tätä päivää olin odottanut - välillä toiveikkaasti, välillä panikoiden. Lopulta vietin juhlaa blogin teemaan liittyen Siivouspäivässä. Aurinkoinen päivä kului rattoisasti Flemarin kulmassa ystävien seurassa. Samalla taisin hankkiutua eroon muutaman kuukauden tavaroistakin. Ilta jatkui hyvässä seurassa erilaisten juhlien merkeissä vielä melko pitkään.

Sunnuntaina pidin perheelleni (erittäin lyhyttä) maljapuhetta ja summasin kevään aikana sattuneita muutoksia. Puheen lomassa veljeni totesi sarkastisesti, että jos ei tietäisi paremmin, voisi tämän perusteella luulla minun kärsivän kolmenkympin kriisistä. Oli miten oli, kevään aikana olen mm. suorittanut Esan ihanan kurssin ja oppinut hänen positiivisuudestaan, aloittanut maailman parhaassa juoksuryhmässä ja ylittänyt itseni kerta toisensa jälkeen, muuttanut uudelle asuinalueelle ja tehnyt kaksi isoa muutosta työelämään liittyen. Tähän en toki mitenkään olisi pystynyt ilman tärkeimpiä tyyppejä. Erityisesti sitä yhtä joka on tuonut minulle kuplamuovia, muistuttanut hengittämisestä ja tukenut kaikissa hulluissa hankkeissa. Tai niitä tärkeitä ystäviä, joiden olemassaolosta kiitän jokapäivä. Unohtamatta omaa perhettäni, joka on kaikessa outoudessaan maailman paras. Ja upeita kollegojani, joiden takia töissäkin hymyilyttää alati.

Kevään osto-detox on ollut upea kokemus, sillä nimenomaan sen takia olen ehtinyt tekemään itselleni tärkeitä asioita, raivata tilaa uudelle ja innostumaan näiden upeudesta. Toisaalta myös tammikuun ensimmäisen päivän uskaltaminen on varmasti valanut minuun uskoa itseeni ja antanut voimaa tehdäisoja ja pieniä muutoksia. 

Aika usein sitä vaan suorittaa ja unohtaa sen mikä on tärkeintä. Elämässä on niin paljon enemmän kuin uusi mekko. Toisaalta, kukapa ei joskus tarvitsisi myös jotain uutta ja kaunista. Ehkä kohtuus ja tasapaino ovatkin tämänkin suhteen avainasemassa.

Projekti on ehdottomasti auttanut olennaisen näkemisessä ja synttäriviikon lipsumisesta huolimatta jatkan edelleen lakkoilua. Tasapainon aika koittanee sitten ensi vuonna - tämän vuoden teemana edelleen luopuminen, ostamattomuus ja yksinkertaistaminen.

Tilannepäivityksenä

Ikäkriisi tavoitti minut pukukopissa. Täysin harkitusti ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi en yhtä, vaan kaksi Marimekkoa. No, suomalaisia klassikkojahan ei lasketa? 

Muuten olen edelleen pysytellyt tiukkana ja ostamattomuus tuntuu erittäin hyvältä elämäntyyliltä. Taidan kirjoittaa kokonaisen postauksen tämän herättämistä ajatuksista. Tämän lisäksi ainakin muuttamiseen ja sisustukseen liittyvät käytännön asiat sekä sen herättämät ajatukset ansaitsevat kokonaan omat tekstinsä.

Mitä tavara päivässä-projektiin tulee, olen muuton yhteydessä luopunut tavaroista varmasti parin vuoden edestä. Edelleen tavaraa kyllä riittää, joten syytä ja motivaatiota karsimiseen on edelleen. 

Nyt kun tavarat alkavat pikkuhiljaa asettua uuteen kotiin ja elämä asettumaan uomiinsa, ehkä palaan taas tarkempien luopumispostausten kanssa.

Miten teidän keväänne on sujunut? 

Pitäisiköhän taas kirjoittaa?

Viime päivinä on taas huvittanut kirjoittaa. Rantoja pitkien juostessa olen ajatellut monta tärkeää ajatusta ja ajatellut, että tästähän mun pitäisi kirjoittaa blogiin. Sitten olen tullut kotiin, ottanut pitkän suihkun ja siivonnut. Ehkä laittanut ruokaa ja joku on soittanut. Hienot ajatukset ovat kehittyneet edelleen, mutta niiden tekstimuotoon siirtäminen on jäänyt hamaan tulevaisuuteen.

Välillä olen kokenut tästä huonoa omaa tuntoa - pitihän tämän blogin olla yksi tämän vuoden kohokohdista. Kirjoittamalla joka päivä minun piti hankkia itselleni hyvä rutiini kirjoittamiseen ja pohtia kulutustottumuksiani. No niinhän minun pitikin, mutta sitten tapahtuikin jotain muuta.

Ja nimenomaan - yksi asia mistä minun pitäisi ehdottomasti luopua on tekemättömien asioiden harmittelu ja samaan syssyyn oman elämän ylisuorittaminen. Entäs sitten jos en olekaan ollut niin täydellinen blogisti kuin itselleni lupasin. Todennäköisesti kirjoittaminen unohtui koska jotain vielä ihanampaa ja yllättävää tapahtui - ja sehän vasta onkin ihanaa. Ja oikeastaan jopa tarpeellista.

Kuten jo aiemmin pohdin - tarpeellisinta olisi luopua itse itselleen asettamista paineista. Mitään ei pidä tehdä - joskin monia asioita saa, huvittaa ja pystyy tekemään. Se vasta onkin upeaa.

Niinpä - sen sijaan, että minun pitäisi kirjoittaa tämäkin teksti valmiiksi, on oikeastaan upeaa, että saan ja osaan tehdä sen. Kuinka siistiä se onkaan.

Vaikka en olekaan kirjoittanut blogia niin usein kuin minun pitikin tai luopunut ihan niin monesta tavarasta kuin minun piti, olen sentään pohtinut edelleen kulutustottumuksiani ja projekti on edelleen ollut ja tulee jatkossakin olemaan erittäin tärkeä. Jo kolmen kuukauden täydellinen (tai no, myönnettävä on, että olen ostanut kahdet juoksukengät ja sykemittarin) ostolakko on vaikuttanut omaan ajatusmaailmaan valtavasti.

Alkevään aikana olen oppinut, että vaatekaapin täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä uuden ostamisen kanssa ja että ajatusenergiaa ei kannata hukata puuttuvien asioiden haikailemiseen. Toisaalta olen myös oppinut, että tärkeisiin harrastuksiin kannattaa panostaa. Erityisesti juokseminen on itselleni sen verran tärkeä ajanviete ja intohimo, että panostan mielelläni myös siihen liittyvään materiaaliseen puoleen. Tosin en siltikään aio ostaa uusia juoksuvaatteita kevääksi, vaikka mieli kyllä kovasti tekisi.

Erityisesti olen ollut superfiiliksissä siitä, etten ole ostanut ainuttakaan uutta vaatetta tai kenkäparia. Sen lisäksi, etten todellakaan tarvitse mitään uutta, on todella hauskaa inspiroitua kevään uudesta muodista ja kaivaa omat kevät vaatteet pian vintiltä. Toki haikailen uusien juttujen perään harva se päivä, mutta niiden ostaminen tuntuu jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta.

Miten teillä muilla kevät on sujunut?

Näillä ajatuksilla kohti höyhensaaria! x

Aurinkoa ja tilannepäivitystä

Kevätaurinko on saanut blogistin pään ihan pyörälle ja blogi on jäänyt ihan hunningolle.

Ei kuitenkaan huolta, kirjoittaminen ei missään nimessä ole yksi niistä asioista, joista ajattelin luopua tänä vuonna. Päinvastoin - tämäkin uusi harrastus on tuonut minulle valtavasti iloa ja oppmisen kokemuksia, että aion ehdottomasti jatkaa ajatusteni jakamista myös jatkossa. Luin juuri aiemmin mainitsemani Happiness Project - kirjan ja siinäkin korostettiin sitä, että olemme onnellisimmillamme saadessamme haastaa itseämme sopivassa määrin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että onnea ei tuo pelkästään helpot asiat Simpsonien katsominen sohvalla vaan ennemmin se, kuin teemme jotain kohtuullista yritystä vaativaa. Itselleni ainakin näitä asioita on esimerkiksi juokseminen tai blogin kirjoittaminen.

Miten sitten haaste on tähän mennessä sujunut?

Etukäteen ounastelin, että vuoden ostamattomuus olisi itselleni se kaikista vaikein osuus. Omalla tavallaan se onkin ollut hetkittäin haastavaa, mutta silti yllättävän helppoa. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi hetkittäin kohdannut kiusauksia (näitä tulee edelleen viikottain), mutta viikko toisensa jälkeen ero ostamisesta tuntuu vapauttavammalta ja helpommalta. Ehkä tästä syystä aiheesta kirjoittaminenkin on tuntunut hieman turhalta. Alkuvuodesta kun mietin kuluttamista enemmän, siitä kirjoittaminenkin tuntui ajankohtaisemmalta.

Ostamisen sijaan olen kevään aikana panostanut palveluihin ja omaan hyvinvointiini. Tällä viikolla aloitin vihdoin juoksuvalmennuksen ja kahden tapaamisen perusteella en voisi olla onnellisempi. Aiemmin olisin ehkä pitänyt valmennusta turhan kalliina harrastuksena, mutta asiaa tarkemmin pohdittuani omaan onnellisuuteen kannattaa sijoittaa niin paljon kuin vaan mahdollista. Tähän liittyen kannattaa lukea myös kiinnostava artikkeli siitä, miksi kokemukset tekevät meidät onnellisemmiksi kuin materia.

Erityisesti olen nauttinut ostamattomuudesta matkustaessani. Aiemmin olen aina käyttänyt matkustaessani jonkun verran aikaa kaupoilla pyörimiseen ja vaatekaappini kartuttamiseen. Oikeastaan kaikki lempivaatteeni on ostettu jostain reissusta, mutta ulkomailla tulee usein sorruttua myös harkitsemattomiin virheostoksiin. Nyt olen onnistunut välttämään kaikki nämä sekä aikaa on jäänyt vielä enemmän kaikkeen muuhun ihanaan.

Toisaalta ostamattomuus antaa minun nauttia kaikesta kauniista entistä enemmän. On oikeastaan jopa vapauttavaa ymmärtää, että kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa itse siitä nauttiakseen. Esimerkiksi pari viikkoa sitten Moskovassa vietimme mukavan aamupäivän TSUM-tavaratalossa ihaillen lempimerkkieni kevätmallistoja. Näiden uskomattoman suunnittelutaidon, leikkausten ja materiaalin ihailu oli itsessään jo inspiroivaa. Samasta aiheesta kirjoittelinkin jo aiemmin Lontoon matkan yhteydessä.

Tässä kohtaa minun on toki myönnettävä, että ostin viime viikolla ne uudet lenkkarit. Omilla juoksumäärilläni tosin olen sitä mieltä, että lenkkarit ovat ennemminkin käyttötavaraa kuin kestokulutushyödykkeitä - eli ainakin lavealla tulkinnalla olen vielä ihan ruodussa ostolakon suhteen.

Tavaroiden poistaminen on ollut hieman tauolla kaiken keväisen tohinan takia, mutta tarkoituksena kiriä rästipäivät kiinni heti sopivan hetken tullen. Nurkissa onneksi riittää edelleen ylimääräistä romua, joten tämä tulee tuskin tuottamaan ongelmia. Palaankin pian uusien poistojen kanssa entistä innokkaampana!

Miten teidän keväänne on lähtenyt liikkeelle? Oletteko aloittaneet uusia harrastuksia?

Jalokivien loistoa Loubotinin kengissä Moskovassa

Päivä 20: Haaveilua ja halpoja huonekaluja

Sunnuntaisen muuton yhteydessä jouduin tekemään pikavisiitin sinikeltaiseen huonekaluliikkeeseen. Onneksi kuitenkin ostossaldo jäi osaltani laihaksi ja poistuin paikalta pelkästään viherkasvin, orkidean ja kahden LED-lampun kanssa. Selvyyden vuoksi myös mainittakoon, että ostin nämä äitini pyynnöstä mummulleni, jonka uusi asunto kaipasi piristystä.

Alkuperäinen syy vierailuun oli tutustua heidän kirjahylly valikoimaansa, ja tämän johdosta jouduin kiertämään koko yläkerran huonekalunäyttelyn. Siinä esittelyhuoneiden lomassa vaeltaessani tuli itsellenikin hyvin selväksi, ettei Ikea myy meille pelkästään halpoja huonekaluja vaan undelmaa paremmasta elämästä ja arjesta. Siellä ihmiset viettivät viikonloppuaan rakkaimpiensa kera haaveillen tulevasta kodista ja siihen liittyvästä identiteetistään.

Pohdimme joskus kollegani kanssa, että koti ja sen ympärillä tapahtuva kulutus olisi ylipäänsä kiinnostava tutkimuskohde - erityisesti se, kuinka nuoret pariskunnat rakentavat yhteistä kotia ja kertovat toisilleen tarinoita siitä minkälaisia ihmisiä he voisivat uudessa kodissaan olla. Tähän liiketoimintamahdollisuuteen ovatkin tarttuneet huonekaluliikkeet, sisustuslehdet ja kiinteistövälittäjät, ketkä ruokkivat näitä tulevaisuuden kuvia tarjoten asiakkailleen rajattoman määrän mahdollisuuksia oman elämän näyttämön rakentamista varten.

Ikea on ehkä nerokkain tämän käytänteen hyödyntämisessä - ainakin uskoisin että pelkät lihapullat ja lastulevyiset huonekalut eivät yksinään riittäisi houkuttelemaan kaikkea tätä ihmispaljoutta vantaalaiseen huonekaluhalliin kirpeän aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä.

Kiinnostavaa on myös se, kuinka Ikea on tehnyt saman sisustamiselle kuin H&M ja Zara ovat tehneet pukeutumiselle. Se on muuttanut käsitystämme sisustumisesta ennemmin jatkuvaksi prosessiksi, missä kodin ilmettä mukautetaan jatkuvasti vastaamaan kauden trendejä ja muuttuvia olosuhteita sen sijaan, että ihvestoitaisiin sukupolvelta toiselle kestäviin klassikoihin. Onneksi kuitenkin tämäkin on herättänyt vastaliikeen ja esimerkiksi Artekin klassikkotuolin slogan 'One chair is enough' resonoi taas monen nykypäivän sisustusintoilijan ajatusmaailman kanssa.

Tarina Päivän ajatuksen siivittämänä päätin luopua vaihteeksi yhdestä ruotsalaisesta klassikosta, jääpalamuotista. Ikeassa asioidessa käy usein niin, että vaikka alunperinkin menisikin hakemaan edullista kylpyhuoneen mattoa, ostoskoriin päätyy yhtä sun toista muutakin tarpeellista. Kuten muovinen aterinsarja (tästä en luovu vielä), kokoelma kynttilöitä, lajitelma lasipurkkeja tai limenvihreä jääpalamuotti - kaikkea mitä ilman on ollut puolimahdoton pärjätä aiemmin.

Syy luopua Uskon, että pärjään jatkossa aivan mainiosti ilman meritähden mallisia jääpaloja, jotka muotonsa vuoksi sulavat aivan liian nopeasti tehden cocktaileista vetisiä ja laimeita.

Päivän oivallus Kodin esineistöstä on tehty harmillisen vähän tutkimusta ainakaan kulutustutkimukseen puolella. Ainoita mieleentulevia vertaisarvioituja tutkimuksia kodin esineistöön liittyen ovat Coupland 2005, Epp Price 2010 sekä Curasi, Price ja Arnould 2004. Hieman aiheen vierestä, mutta kiinnostavia ajatuksia on Mika Pantzarilla kirjassaan Kuinka teknologia kesytetään? sekä hänen muissa tutkimuksissaan koskien esimerkiksi tuotediversiteettiä.

Päivän haaste Oli yllättävän vaikeaa poistua Ikeasta ostamatta mitään. Jotenkin vanhasta tottumuksesta mieli olisi tehnyt napata mukaan vaikka setti keittiöpyyhkeitä, uusi kylpyhuoneen matto tai edes paketti tusseja. Kotiin päästyäni olin kuitenkin erittäin onnellinen, että pärjäsin ilman.

Ihanaa uutta viikkoa!

Päivä 13: Vanhoja suosikkeja ja kaupoilla kiertelyä

Viikko on alkanut upeasti. Päivän ilonaiheisiin kuuluu auringonpaiste, paluu joogasalille pitkän flunssan jälkeen ja uudelleen löydetyt vanhat lempibiisini. Kuten aiemminkin mainitsin, musiikki tuo mieleen vahvoja muistoja, esimerkiksi tätä biisiä (ja koko levyä) kuuntelin tauotta c-kasetilta ajokortin saatuani ja olin valtavan onnellinen ja vapaa.

Tänään olin ensimmäistä kertaa kaupungilla sitten vuodenvaihteen. Kauppojen kiertely shoppausassistenttina oli odottamattoman hauskaa enkä edeelleenkään tuntenut mitään tarvetta ostaa mitään.

Samanlaista pientä kiusausta olen kokenut saadessani sähköpostiini Net-A-Porterin uutiskirjeitä, jotka muistuttavat alen viimeisistä hetkistä ja 70 prosentin hinnanalennuksista. Aina pienen hetken huomaan harmittelevani kaikkia menettämiäni hienoja ostosmahdollisuuksia kunnes tajuan, että säästän kokonaiset sata prosenttia jättämällä löydöt kokonaan tekemättä. Etenkin kun tänäkin aamuna löysin laatikon pohjalta upean, parin vuoden takaisin suosikkihameen joka on jäänyt aivan liian vähälle käytölle.

Tein löytöjä myös internetissä. Ilahduin äsken törmätessäni vanhaan haastatteluun itsestäni, jossa käsitellään myös hieman blogin aihepiiriä.

Myös kahvinpaahdinta hymyilyttää maanantaina.

Tarina Myös päivän esine liittyy menneisyyteen. Tämän hameen ostin myydessäni pikeepaitoja ruotsalaisomisteisessa amerikkalaisimagolla ratsastavassa vaatekaupasssa. Tyylillisesti se oli jännittävää aikaa; vapaa-ajan tyylini oli jo silloin melko mustanpuhuva, mutta värikkäitä neuleita viikkaillessani nekin alkoivat tuntumaan houkuttelevilta lisiltä omaan vaatekaappiin. Samaan tapaan kun löysin tämän hamee liikkeestämme, se oli mielestäni IHANA - juurikin sitä eilen mainitsemaani aarre-kategoriaa.

Syy luopua Laadukas villahame on edelleen ihastuttava sekä varmasti talvella kovin käytännöllinen ja lämmin. Olenkin säilönyt hametta kaapissani jo vuosia ja odottanut sen uutta tulemista. Pikkuhiljaa alan kuitenkin jo vakuuttua siitä, ettei meitä vain ole luotu toisillemme.

Päivän oivallus Silmä tottuu moniin asioihin. Saman ilmiön voi huomata monien trendienkin kohdalla: ensin kauhistelemme uutta lahkeen leveyttä tai väripalettia kunnes riittävän ajan päästä nämä alkavat näyttää täysin normaalilta. Uskoisin, että tällainen muotipaasto tekeekin todella hyvää kun vuoden aikana sinne ei kerry näitä 'moderneja klassikkoja'.

Päivän haaste Eksyin Samujin kauppaan, missä kaikki näytti ihanalta. Olisin halunnut hypistellä ja katsoa tarkemmin, mutta onneksi seuralaiseni muistutti minua ostoslakostani.  Kiitos siitä <3

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Rauhallista maanantai-iltaa, toivottavasti teidänkin viikkonne on alkanut yhtä reippaasti!

Ihania asioita ja aineetonta luopumista

Viikonloppu on sujahtanut ohi yhdessä hujauksessa upeiden tyyppien, hyvän punaviinin, muiden ja omatekemän ruuan, juhlien ja huikeiden suunnitelmien parissa. Hauskanpidon lomassa olen ehtinyt keskustella myös vakavammistakin jutuista sekä pohdiskella blogia. Kuulemma blogistani puuttuu draaman kaari - omasta elämästäni ei onneksi kuitenkaan, tosin taidan pitää sen silti edelleen täältä poissa.

Ihana valo Helsingin parhaalla kadulla

Moni on myös hämmästellyt sitä, miten ehdin työn, harrastusten ja sosiaalisen elämän ohessa päivittää blogia päivittäin. Alkuvuodesta tämä on sujunut vielä melko vaivattomasti kun flunssan takia juokseminen ja jooga ovat olleet tauolla. Nyt kun vihdoin pääsen kuitenkin palaamaan näiden rakkaiden harratusten pariin, on varmaan aikakin hieman tiukemmalla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos (ja kun) on riittävän innoissaan ja sitoutunut niin aikaa kyllä löytyy. Toki se varmasti vaatii myös sen, että olen jatkossa entistäkin tarkempi siitä mihin aikani käytän.

Maria Veitola kirjoittaa uusimmassa Trendi-lehden kolumissaan siitä, miksi ei kannata syödä pahaa ruokaa, viettää aikaa huonossa seurassa tai pukeutua muihin kuin lempivaatteisiinsa. En voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. 

"Pyrin käyttämään valinnan vapauttani kaikissa niissä asioissa ja tilanteissa, joihin voin vaikuttaa.

Elämä muuttuu sitä paremmaksi, mitä enemmän kokee, että itse hallitsee elämäänsä ja seisoo valintojensa takana. Arjen hyvät hetket kumuloituvat kaikkialle, ja pakollinen paska on helpompi kestää, kun itsellä on kokemus siitä, että elämässä on myös paljon kaikkea ihanaa.

Esimerkiksi täydellisen värinen vessaharja, lempiketsuppia jääkaapissa tai kävely sellaisen ystävän kanssa, joka saa sinut hehkumaan." (Maria Veitola, Trendi 1/2014)

Ihana Sigur Rós upeassa seurassa. Kiittäminen.

En kirjoita koko kolumnia tähän, vaikka mieli tekisi. Ehkä kuitenkin päällimmäisenä tästä jäi käteen ajatus, mikä on ehkä omankin projektini ytimessä. Elämää ja arkea ei kannata täyttää millään ikävällä tai yhdentekevällä - sikälimikäli asiaan pystyy itse vaikuttamaan - vaan jättää tilaa kaikelle ihanalle. Tehdä asioita, jotka edistävät omia tavoitteita ja hyvinvointia. Ympäröidä itsensä upeilla ihmisillä,  jotka saavat ylittämään itsensä, kannustavat eteenpäin ja ilahduttavat. Hankkia vain esineitä, jotka ovat kauniitä ja/tai käytännöllisiä. Harrastaa vain asioita, mistä aidosti pitää ja jotka tuottavat iloa. 

Kaikki ihanuus yhdessä kuvassa:juokseminen maailman upeimmissa maisemissa.

Tämä mielessä olen pohtinut sitä, voisiko luopumisprojektia laajentaa koskemaan myös muutakin ylimääräistä elämässä kuin tavaraa. Leeni Viio listaa blogissaan monia muita meille vahingollisia tapoja, mistä voisi harkita luopuvansa. Hesarissa kirjoitettiin jopa siitä, miksi luopua jostain Facebook-kavereista. Tekemällä tilaa elämäänsä ja päästämällä irti näistä aikaavievistä, energiaa kuluttavista tavoista ja tuttavuuksista voi raivata elämäänsä tilaa ja aikaa tärkeille asioille.  Ainakin itselleni nämä tärkeät asiat liittyvät ehdottomasti rakkaimpiin ihmisiin (myös itseen), urheiluun, blogiin ja työhön. Äkkiseltään asioita, mistä olisin valmis luopumaan olisi ylisuorittaminen, ylenmääräinen sosiaalisessa mediassa roikkuminen, turha murehtiminen, hetkittäiset negatiiviset ajatukset ja krooninen myöhästely.

Tähän on syytä palata vielä myöhemmin. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla, mistä sinä haluaisit luopua?

Kuvituksena kuvia ihanista asioista. Ihanaa alkavaa viikkoa!

Ihana aamusmoothie parhaan isän kanssa.

Päivä 9: Teknologia, muuttuva arki ja hyvä kiertämään

Helsingin sanomissa käsiteltiin sitä, miten muutokset teknologiassa vaikuttavat kotiemme esineistöön ja järjestykseen. Aihe koskettaa itseänikin monella tapaa niin kuluttajana kuin tutkijanakin.

Kiinnostavaa on, kuinka vahvasti teknologia sanelee sen, miltä kodeissamme näyttää. Itsekin huomasin tämän vuosia sitten luopuessani televisiosta; ilman tätä 'alttaria' olohuoneen voi sisustaa huomattavasti vapaammin. Tämän lisäksi Hesarin artikkelin mukaan kodeistamme on kadonnut puhelinpöytä, CD-torni ja kohta kirjahyllykin. Näiden tilalle odotetaan ilmestyvän 'eristäytymiskalusteita' pelaamiseen ja musiikinkuunteluun sekä ruokapöytä elää uutta kukoistusta kodin askareiden keskuksena.

Sen lisäksi, että teknologia muokkaa kotimme järjestystä, se muuttaa vahvasti myös arkeamme. Tapaamisia ei enää sovita eksaktisti, päivämme pirstaloituu erilaisten kommunikaatiokanavien välille, olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja uutisvirta tavoittaa meidät paikasta riippumatta. Kiinnostavaa aiempaa tutkimusta aiheesta on mm. kollegojeni Karolus Viitalan ja Joel Hietasen videografia Differing Everydays. Videolla käsitellään sitä, miten teknologia ja sosiaalinen media muuttaa arkipäiväisiä suunnittelukäytäntöjämme pitkäjänteisestä suunnittelusta reagoivaan koordinaatioon.

Itseäni tässä teknologian muutoksessa koskettaa kaikista eniten kulttuurin digitalisoituminen. Ainakin oman kotini esineistöstä merkittävän osan muodostavat levyt ja kirjat. Näistä luopumisen koen erityisen haastavana - siitäkin huolimatta, että kuuntelen Spotifyta päivittäin ja käytössäni on iPad, jolla voisin lukea kirjoja sähköisenä. Kuten jo aiemmin mainitsin, kuuntelemamme musiikki ja omistamamme levyt kertovat paljon historiastamme ja voisi jopa sanoa, että nämä esineet ovat osa identiteettiämme (kuten kirjoitin gradussani). Monesti jopa hahmotamme eri aikakaudet tietyn musiikin ja siihen liittyvien tapahtumien mukaan (kuten Avi Shankar ehdottaa). Parasta onkin löytää levyhyllystään joku vanha levy ja sitä kautta palauttaa mieleen siihen liittyvät muistot, ihmiset ja tunnetilat. Mistä sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua muistamme 2010-luvun jos kaikki silloin kuuntelemamme musiikki on hävinnyt bittiavaruuteen?

Onneksi vielä ei ihan kaikesta tarvitsekaan luopua ja voin ottaa parhaat puolet irti kaikista formaateista. Hesarin tilauksen siirsin iPadiin jo pari vuotta sitten, tieteelliset artikkelit luen kaikki nykyään sähköisenä ja lenkillä kuuntelen Spotifyta. Välillä on kuitenkin ihanaa pysähtyä hetkeksi, soittaa vanhanaikaisia levyjä ja lukea ihan oikeaa paperista lehteä tai kirjaa. Saa nähdä, miten vuoden aikana käy - raaskisinko aloittaa kirja- ja levyhyllyjeni karsimisen. Onko teillä kokemuksia tästä?

Tarina Ostin tämän rannekorun viime keväänä mielessäni parin vuoden takaiset YSL:n sandaalit, jotka ovat jostain syystä jääneet mieleeni. Ostopaikkana oli ruotsalainen halpaketju Monki, minne aina välillä harhailen näyttävien pukukorujen perässä. Vaikka kyseisen liikkeen vaatteet harvemmin inspiroivat olen tehnyt sieltä useita erittäin onnistuneita asustelöytöjä.

Syy luopua Koru on mielestäni upea, mutta jostain syystä se on jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä se on kuitenkin hieman epäkäytännöllisen massiivinen jopa omaan makuuni. Normaalitilanteessa säilöisin tätä korulaatikon pohjalla vielä vuoden, pari odottaen sitä oikeaa hetkeä. Itseni kuitenkin tuntien tiedän, ettei sitä oikeaa hetkeä koskaan tule. Olenkin siis kaukaa viisas ja lahjoitan tämän eteenpäin jollekin, jolle se tuottaa iloa jo nyt.

Päivän oivallus Trendien sijaan kannattaa inspiroitua ennemmin omasta tyylistä eikä edullisiakaan asioita kannata ostaa ilman kunnon harkintaa. Sinänsähän taloudellinen menetys ei tässä ole suuri, mutta korulaatikossa ajelehtivat virhehankinnat vievät huomion niiltä oikeasti ihanilta asioilta.

Päivän haaste Sinänsä hienosta esineestä luopuminen kirpaisee. Uskon kuitenkin, että tämä toimii hyvänä opetuksena siitä, että kauniit asiat kannattaa päästää vapaaksi ilahduttamaan muita.

Jos kiinnostuit rannekorusta, niin ilmoittaudu kommentteihin - saatat ilahtua!

Tyylikästä päivää <3

Päivä 6: Lahjoista, kahvista ja ihanasta arjesta

Päivän esine, maidonvaahdotusvispilä, liittyy rakkaaseen harrastukseeni kahviin. Joku voisi toki alunperinkin todeta, että se on todellinen turhake. Itse olen kuitenkin eri mieltä - hyvä kahvi aamutuimaan tekee aamuista parempia ja antaa syyn pysähtyä sen valmistamisen ääreen. En ihan kamalan helposti osaa keksiä paljonkaan helpompaa tapaa lisätä elämänlaatua. Kannattaakin ennemmin juoda yksi  erityinen ja erityisen hyvä kuppi kahvia kuin litroittain kitkerää toimistokahvia. Itse ainakin tulen onnelliseksi kun saan viettää aamuhetken valmistamalla kahvin pavuista lähtien itse ja nauttimalla sen kauniista kupista.

Joshua kirjoittaa samasta aiheesta tekstissään - esine, joka sinänsä voi tuntua toiselle turhalta, tuo toiselle arvoa jokaiseen päivään olemalla kauniita, tekemällä arjesta vähän enemmän spesiaalia tai ilahduttamalla muuten vaan.

Kuvan kahvi tanskalaisen Coffee Collectiven baristan
valmistama syksyisellä Kööpenhaminan reissulla.

Tarina Olen saanut tämän vispilän joskus äidiltäni. Hänellä on huikea kyky ostaa ihmisillä ihastuttavia pieniä juttuja, jotka ilahduttavat aina vastaanottajaansa. Tämäkin pieni yllätys on tuonut minulle paljon iloa ja olenkin käyttänyt sitä useampaan otteeseen upeiden cafe lattejen valmistamiseen.

Syy luopua Muutamia vuosia sitten kotiini muutti uusi perheenjäsen, espressokone, joka teki erillisestä maidonkeittelystä turhaa. Tämän johdosta lahjoitan vispilän jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Ehkä veljeni, joka odottaa jo innolla sitä päivää kun päätän luopua kahvikoneestani, voisi ilahtua tästä.

Päivän oivallus Pienet yllätykset ovat ihania, kun ne sopivat lahjansaajan elämäntyyliin. Toisaalta, voisiko pienen materiaalisen yllätyksen sijaan piristää läheistä vaikka yhteisellä kahvihetkellä, kauniilla sanoilla tai kävelylenkillä.

Päivän haaste Jäin pohtimaan, onko oikein myöntää antavansa pois jotain, minkä on saanut lahjaksi? Arvostan toki edelleen lahjanantajaa sekä tämän jaloja tarkoitusperiä, mutta en koe tarpeelliseksi säilöä tarpeettomaksi jäänyttä lahjaa laatikon perukoilla. Voisiko jopa ajatella, että on parempi antaa hyvän kiertää ja antaa lahjan ilahduttaa seuraavaa omistajaa?

Päivä 5: Berliinin kengät

Joku hämmesteli Facebookissa, että on surullista että tavarasta luopumisesta on tullut trendijuttu. Hänen mukaansa fiksun ostamisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Sinänsä en voisi olla enempää samaa mieltä asiasta, tosin lisäisin vielä, ettei ostaminen määräänsä enempää ole ikinä fiksua vaikka kuinka keskittyisi laatuun ja käytettävyyteen.

Tämän lisäksi minusta on ilahduttavaa, ei niinkään surullista, että nykypäivän trendit ohjaavat ihmisten käyttäytymistä näin fiksuun suuntaan. Minusta ainakin on hienoa, että Nyt-liitteen artikkeli himoshoppaajasta herättää ihmisissä ennemmin järkytystä kuin ihailua tai että puhtaan, kasvispitoisen ruokavalion suosiminen on nykyään jopa muodikasta. Joku kommentoi myös aiemmin, että maratonin juokseminen on nykyään kuin jojot 90-luvun alussa - kaikilla aikaansa seuraavilla pitää olla sellainen vyönsä alla. Tämäkin on hieno juttu monella tapaa, kulutus suuntautuu kokemuksiin ja toisaalta tukee kokonaisvaltaista hyvinvoinitia.

Niinpä niin. Olisi toki hienoa, jos kaikki ostaisivat pelkästään tarpeeseen ja jättäisivät kurjat, kertakäyttöesineet ostamatta. Näin ei kuitenkaan ole - kiireeseen, budjettiin tai vaivattomuuteen vedoten teemme usein pitkällä aikavälillä kelvottomia kulutusratkaisuja. Toisaalta, myös 'järkevä kuluttaminen' voi olla yhtä turhaa ja toisaalta tavarapaljouden kannalta jopa vahingollisempaa kun tavarat eivät poistu käytöstä millään ja lisää esineitä kertyy jatkuvasti. Itse ainakin sorrun näistä molempiin.

Kuten aiemmin mainitsin, omat ostotottumukset ovat vuosien saatossa jo järkevöityneet, mutta parannettavaa löytyy edelleen. Paljon. Aivan valtavan huikeaa, että niin moni on mukana tukemassa ja tsemppaamassa tässä oppimisprosessissa.

Tarina Tämän päivän esine on pari saapikkaita, jotka ostin keväällä 2011 Berliinistä hauskan viikonlopun päätteeksi. Kengät ovat laadukkaat, hyvälestiset kokonaan nahkaa ja upean näköiset.

Ostin ne pienestä, minimalistisesta putiikista Mittestä. En ollut ostanut viikonloppuna muuta kuin Club Matea, joten ajattelin ansaitsevani jonkun mukavan matkamuiston. Mattamustat kengät näyttivät upeilta niin kiiltävän valkoisella hyllyllä kuin jalassani ja myös makutuomarini rohkaisi minua ostamaan ne, joten kengät päätyivät osaksi kokoelmaani sen enempää asiaa miettimättä.

Syy luopua Oikeastaan pieni ihme, että nämä kengät ovat jääneet lähes kokonaan käyttämättä. Ne ovat juuri tyyliseni ja hyvät jalassa, joten kaiken järjen mukaan niiden pitäisi olla yksi käytetyimmistä pareista. Toisaalta, koska ne ovat niin omaa tyyliäni, minulla on hyvinkin vastaavat parit muut kengät, jotka päihittävät joka kerta näimä kengät. Tämä on ehkä matkalta ostamisen suurin haaste, nopeat päätökset ja etäisyys omaan vaatekaappiin saa helposti aikaan virheostoksia - itse ainakin ostan helposti olemassaolevien esineiden tuplakappaleita tai jotain täysin omaan arkityyliini sopimatonta - toki tämäkin voi olla niin uhka kuin mahdollisuus.

Päivän oivallus Kerrallaan voi käyttää vain yhtä paria kenkiä ja melkein täydelliset mustat kengät jäävät aina kakkosiksi niille lemppareille.

Päivän haaste Erityisesti tällaisistä, kalliista ja lähes täydellisistä esineistä on todella vaikea luopua. Muistaessani paljonko maksoin tästä kenkäparista, pohdin josko minun tulisi kuitenkin vielä antaa niille mahdollisuus. Kuitenkin uskon, että ne tekevät vielä jonkun muun onnelisemmaksi.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Inspiraatiosta ja tahdonvoimasta

Olen edelleen todella innoissani tästä projektista ja kaikesta siihen liittyen saamastani huikeasta kannustuksesta <3.

Projektin tavoitteena minulla on yksinkertaistaa elämääni, tyhjentää kotiani ylimääräisestä tavarasta sekä kannustaa myös muita pohtimaan omaa kulutustaan. Tämän ohella haluan myös kehittyä kirjoittajana ja jakaa omia havaintojani maailmasta näin blogimuodossa. Tässä tekstissä haluan kertoa tarkemmin siitä, miten tämä projekti sai alkunsa sekä tuoda esille omia inspiraation lähteitäni.

Olen ollut kuluttamisesta sekä sen syistä ja seurauksista kiinnostunut todella pitkään. Erityisesti työni kuluttajatutkijana on myös syventänyt aiheen tarkastelua ja tuonut siihen uusia näkökulmia. Tämä on ehkä omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että jo pitkään olen pyrkinyt ostamaan vähemmän ja harvemmin, suosien kestävää ja laadukasta. Uskon nimittäin että mitä kuluttamiseen tulee, tämä on verrattain eettinen tapa.

Tästä huolimatta omistan enemmän tavaraa kuin tarvitsen (tai mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen tarvitsemaan jatkossakaan). En todellakaan ole myöskään yksin tämän 'ongelman' kanssa - etenkin nyt kun olen maininnut aloittamastani projektista monet muutkin ovat innostuneet lähtemään mukaan.

Kuten sanottu, kulutuksen vähentäminen ja sen syvällinen pohdinta on hautunut mielessäni jo pidemmän aikaa. Olenkin mielenkiinnolla tutustunut aiheen tiimoilta on toteutettuihin kiinnostaviin taide- ja dokumenttiprojekteihin kuten:

- Free Fashion Challenge. 15 muodin suurkuluttajaa lopettivat vaatteiden ostamisen vuodeksi. Sivuilla raportoidaan heidän onnistumisestaan.
- The minimalists. Joshua ja Ryan kirjoittavat siitä, miten elää merkityksellistä ja minimalistista elämää. Kaikki alkoi vuonna 2010 21 päivän haasteesta, missä he muuttivat elämänsä kertaheitolla.
- Michael Landy - Breakdown - Taiteilija listasi jokaisen omistamansa esineen, yhteensä 7227 kpl. Tämän jälkeen hän tuhosi koko omaisuutensa koneellisesti entisessä C&A:n tavaratalossa Oxford Streetilla.
- Petri Luukkainen - Tavarataivas - Ohjaaja pakkasi koko omaisuutensa varastoon ja otti takaisin vain yhden esineen päivässä. Sadan päivän jälkeen hänellä oli kasassa riittävästi tavaraa normaalielämään. Katsottavissa Yle Areenasta vielä 4 päivää.
- Uniform project / Yksi mekko, 365 päivää, rajaton määrä asusteita. Todistettua tuli ainakin, että musta mekko taipuu melko moneen.

Viimeisimpänä inspiraationa toimi Sofia Hedströmin Fashion Manifesto, missä muotitoimittaja päätti olla vuoden muotipaastolla ja jättää vaateshoppailun sikseen. Vuoden aikana hän oppi varsinaiseksi muodin McGyveriksi ja selätti vuoteen mahtuneet haasteet hiihtoreissuista Anna Wintourin tapaamiseen. Kuitenkin, varsinkin alussa hän totesi kanavoineensa shoppailuhimonsa mm. sisustustavaroihin ja toisaalta en ole ihan varma onnistuiko hän vuoden aikana kuitenkaan vähentämään merkittävästi kulutuksen pohdintaan käytettyä tarmoa.

Rupesinkin puhumaan ostolakosta ääneen joskus marraskuussa, tosin vielä ihan ideatasolla. Tässä kohtaa olin jo varovaisen innostunut, joskin epäonnistumisen pelko piti ajatuksen pelkästään suunnittelutasolla. Lopullisen sysäyksen sain vuoden kulutushuippuna - jouluaattona, kun veljeni antoi minulle joululahjaksi Frank Martela kirjoittaman Tahdonvoiman käyttöohjeen. Kirja vakuutti minut siitä, että pystyn mihin vaan kunhan motivaatio, tahdonvoima, ympäristöni sekä rutiinini tukevat tätä tavoitetta. Tämä vuoden mittainen projektini on oiva mahdollisuus testata Frankin niksejä sekä haastaa itseni treenaamaan tahdonvoimaani. Suosittelen lukemista ehdoitta halusit sitten lopettaa tupakoinnin, vähentää sosiaalisessa mediassa roikkumista tai aloittaa lenkkeilyharrastuksen. Kirjan voi toki ostaa omaksi, mutta sitä on saatavilla myös lainaan kirjastoista. Kirjan opeista esimakua voi lukea Tahdonvoiman käyttöohje-blogista.

Onko teillä hyviä vinkkejä muista kiinnostavista kulutuksen vähentämiseen liittyvistä projekteista? Erityisesti jäin pohtimaan yhtä muutamia vuosia sitten Suomessa toteutettua taideprojektia, missä taiteilija dokumentoi kaikki omistavansa esineet. En löytänyt tätä omilla googletus-taidoillani, muistaakohan joku muu kuka tämän toteutti?

Minä kuluttajana

Viime viikolla kaverini Veera jakoi hienon tekstin Facebookissa. Blogissaan Eeva Kolu summaa hienosti ajatukseni liittyen kuluttamiseen ja sen seurauksiin. Toki taustani markkinointi- ja kulutustutkijana on muutenkin saanut minut pohtimaan paljon niin kulutuksen kulttuuria kuin omaa suhdettani ostamiseen, omistamiseen ja luopumiseen. Näitä aion jakaa täällä laajemminkin.

Viime vuosina oma kulutusfilosofiani on ollut "vähemmän on enemmän". Pyrin ostamaan vain ihania asioita - ainutkertaista ja kestävää. Tämä ohjenuora pätee niin sisustuksessa, vaatetuksessa kuin käyttöesineissäkin. Ehkä tämän johdosta uskon, että tulevan vuoden koettelemus tulee olemaan verrattain helppo. Lähtökohtaisesti ei pitäisi olla haaste eikä mikään jättää uuden kauden takit kaupan rekille, kun kotona odottaa jo pari klassikkoa (käytännössä asia ei ehkä kuitenkaan tule olemaan ihan näin helppoa). Tästä huolimatta jännittää kuinka selätän kiusaukset - minulla tulee varmasti ikävä ainakin levyjen ja kirjojen ostamista, uusia juoksuvaatteita sekä mustia mekkoja.

Tyylini on melko yksinkertainen. Oma pukeutumiseni ei seuraa varsinaisesti trendejä, joskin ajanhenki toki näkyy vaatekaapissani. Ostan vaatteeni reissatessa, pienistä putiikeista tai käytettynä. Yhdistelen myös ikivanhoja lempijuttuja uusiin löytöihin sekä halpoja rytkyjä designer-luomuksiin. Samaan tapaan kotini sisustus on koottu palasista uutta ja vanhaa, ostettua ja perittyä. Kun muutin reilu kaksi vuotta sitten nykyiseen asuntooni, en omistanut montaakaan huonekalua. Ajatuksenani oli haalia kasaan sisustuksen välttämätömimmät esineet ja ostaa välttämättömin uutena. Pitkän aikavälin tavoitteena oli tehdä kodista omannäköiseni sitä mukaa kun törmäisin sopiviin esineisiin. Tämä strategia on oikeastaan ollut melko toimiva - kotiani tuskin kelpuutetaan Glorian kodin sivuille, mutta viihdyn siellä mainiosti. Tulevien 365 päivän jälkeen ehkä vielä paremmin.

Jottei totuus kuitenkaan unohtuisi, jaloista pyrkimyksistä huolimatta minulla on tarpeettoman paljon vaatteita ja muuta tavaraa. Vaikka vältänkin kertakäyttöisten bilemekkojen ja ohimenevien trendien hamstraamista, omistan hilpeyttä herättävän määrän mustia mekkoja ja eikä omistamieni kenkäparien määrää voi perustella pelkästään käytännön seikoilla. Niinikään vaikka vaatekaappini sisältää varmasti kaikki olennaisimmat tyylin kulmakivet, tunnen jatkuvaa tarvetta täydentää sitä ainutkertaisilla vintagelöydöillä ja tulevaisuuden klassikoilla. Vuoden 2013 viimeisenä päivänä ostin itselleni vielä kauniit, mutta epäkäytännölliset Minna Parikan korkosaappaat - olihan minun palkittava itseni tulevasta koitoksesta. Toisaalta tyhjensin juuri vintiltäni kolme muuttolaatikollista tavaraa UFF:in laatikkoon - tässä oli todentotta enemmän kuin vähemmän.

En siis hyvällä tahdollakaan voi väittää ostavani pelkkään tarpeeseen, vaan ostaminen on minulle niin ajankulua, osa sosiaalista kanssakäymista kuin identiteetin rakentamistakin. Ostan, koska minulla on tylsää, koska se tuntuu hyvältä, koska muillakin on, koska uskon tulevani kiinnostavammaksi tyypiksi, koska pidän kauniista asioista, koska vaatekaappini tai sisustukseni ei ole täydellinen ilman kyseistä asiaa - tai liuta muita (teko)syitä. Totuus kuitenkin on, että ostaminen tuskin on vastaus mihinkään näistä tarpeista. Meihin kuluttajiin on sisäänrakennettu jatkuva tyytymättömyys - ehkä tätä olisi parempi työstää jollain muulla tapaa kuin retail-terapialla (tutkitusta tehosta huolimatta).

Projektissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään tavaran määrän ja ostamisen vähentämistä. Toki on kiinnostavaa tutustua omistamisen vaihtoehtoihin, vaatteiden muokkaukseen ja kierrätykseen, mutta vielä enemmän haluaisin vähentää näiden asioiden merkitystä elämässäni ylipäänsä. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että mitä vähemmän epäolennaisuuksia minulla on elämässäni sitä paremmin voin keskittyä niihin mitkä ovat tärkeitä ja jotka tuovat kestävää onnellisuutta.Tulevan vuoden aikana haluaisinkin käyttää aikani johonkin muuhun - ehkä tämän blogin kirjoittamiseen, läheisten kanssa ajanviettoon, urheiluun tai vaikka nukkumiseen (asia, johon ehdottomasti olisi syytä panostaa). Toisaalta toivoisin myös, että minut muistettaisiin ennemmin säteilevästä hymystä tai järjestämistäni riemukkaista illallisista kuin kreiseistä asukokeiluista ja design-esineiden täyttämästä kodista.