Päivä 22: Vaihtoehdoista ja onnellisuudesta

Tänään on taas sellainen päivä, että voisin kernaasti luopua yhdestä ajatuksesta tavaran sijaan. Päässä risteilee sellainen määrä ideoita, neronleimauksia ja suuria suunnitelmia, että on vaikea saada kiinni niistä yhdestäkään. Ehkä hyvä niin, monet niistä ovat jokseenkin julkaisukelvottomia.

Eilisen blogissa pohdin, että olemme onnellisempia kun keskitymme niihin asioihin, jotka ovat hyvin sen sijaan että keskittyisimme murehtimaan elämän nurjaa puolta.

Samaan tapaan Barry Schwartz (ja moni muu sitä ennen) on kirjoittanut siitä kuinka vaihtoehtojen määrän kasvattaminen ei suinkaan lisää onnellisuuttamme vaan pikemminkin päinvastoin. Kaikki tämä nykypäivälle ominainen valinnanvapaus ja -mahdollisuus on itseasiassa syynä onnettomuuteemme. Kun joudumme tekemään valinnan useamman eri vaihtoehdon välillä emme suinkaan iloitse saavuttamastamme lopputuloksesta vaan jäämme pohtimaan kaikkia menettämiämme mahdollisuuksia. Toisaalta jo itse valintatilanne aiheutta monelle stressiä jo etukäteen (aihetta sivuttiin myös tämän kuun Kauppalehti Optiossa Aki Hintsan kinnostavassa haastattelussa - harmillista ettei tätä kiinnostavaa juttua löydy netistä).

Aika surullista, eikö?

Hyvänä esimerkkinä tästä on ystäväni, joka hankki itselleen hiljattain blenderien Rolls Roycen, Vitamixin. Muutaman viikon hän blendaili menemään kaiken mahdollisen ja intoili tästä sosiaalisen median täydeltä - onnellisempana kuin koskaan.  Tämä onnellisuuden tila tuli päätökseen, kun hän huomasi, että hänen omistamansa malli ei suinkaan ole blenderivalmistajan tehokkain ja kaunein malli vaan on olemassa uudempi ja uljaampi versio klassikkolaitteesta. Samantien tietoisuus kaikista menetetyistä blendaamisen mahdollisuuksista sai hänet unohtamaan nykytilan autuuden ja keskittymään siihen miten paljon paremmin asiat voisivat vielä olla. Huvittavaa ja harmillisen totta, mutta ei lainkaan epätavallista.

Ehkä tässä olisi ainakin itselleni vielä harjoiteltavaa - niin päätöksen teossa kuin lopputuloksen erinomaisuudesta iloitsemisessa.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä teksti - miksi valinnat ovat stressaavia ja kuinka vähentää valintojen aiheuttamaa stressiä.

Loistavaa torstaipäivää, tehkää tänään hyviä päätöksiä!

Tarina Ostin tämän Finlandia-ehdokkaan pokkariversion Hulluilta Päiviltä Akateemisesta. Välttelen Stockmannin ympäristöä tämän puolivuosittaisen ostoskarnevaalin aikaan, mutta Akateemisesta pystyn harvemmin pysymään kaukana. Päädyn aina ostamaan kasan kirjoja ja taiteilijatarvikkeita. Vaikka lukeminen ja maalaaminen ovatkin lähellä sydäntä, tuntuu siltä että ostan näitä sille tyypille, joka haluaisin olla. Ihanneminäni ilmeisesti kokkaa monimutkaisia ruokalajeja ja maalaa lähes maanisesti - ostamani kirjat ovat hienosti kuvitettuja keittokirjoja ja raskaita klassikoita sekä maalauskanvaseitakin minulla taitaa olla tallessa useampien Hullujen päivien edestä.

Syy luopua Tätä kirjaa voin jopa suositella muille. Minulla on näitä kuitenkin kaksin kappalein joten päätin ilahduttaa kummityttöni isää laatulukemisella.

Päivän oivallus Jos haluan olla enemmän ihanneminäni kaltainen, minun kannattanee ottaa sivellin kauniiseen käteen, viettää enemmän aikaa keittiössä sekä vaihtaa somessa roikkuminen keltaiseen kirjastoon. Pankkikorttia vinguttamalla tämä muutos tuskin ainakaan tulee tapahtumaan.

Päivän haaste Tänään on yksi niistä päivistä, ettei itsekään meinaa pysyä omien ajatustensa perässä tai osaa päättää edes mistä pitäisi kirjoittaa. Todennäköisesti heti tekstin julkaistuani harmittelen, etten kirjoittanut jostain muusta tänään pohtimastani aiheesta. 

Päivä 19: Muuttopuuhia ja itsen arkistointia

Käytin valtaosan sunnuntaita isoäitini muuttamiseen. Muutos oli varmasti suurin Sirkka-mummulle, jonka elämän pakkasimme laatikoihin ja jonka uuteen osoitteeseen siisrsimme vain murto-osan esineistä, joita hän on 84-vuotisen elämänsä aikana kerännyt. Olin kuitenkin yllättynyt kuinka vahvasti itsekin reagoin kuullessani, että minulle tärkeä paikka on kohta pelkkä muisto. Tuntui siltä, että niin moni onnellinen muistoni häviää samalla kuin luovumme niiden tapahtumapaikasta.

Toisaalta oli myös kiinnostavaa käydä läpi mummun kotoa löytyviä kerrostumia - upeaa kirjakokoelmaa, tyylikkäitä asukokonaisuuksia, silkkaa romua ja vanhoja muistoja. Jotenkin monien näiden esineiden kautta näin myös isoäitini uudessa valossa. Tämä muistutti minua siitä, että täytyy kysellä häneltä enemmänkin hänen nuoruudestaan ja niistä ajoista kun hän käytti löytämiämme iltapukuja.

Kulutustutkijana olen aina ollut kiinnostunut omistamiemme esineiden elämänkerrallisesta ulottuvuudesta ja kaikista niihin liittyvistä merkityksistä. Kuten gradussanikin pohdin (ja kuten todella moni muukin on aiemmin kirjoittanut), kuluttaminen ja identitetti ovat todella tiukasti sidoksissa toisiinsa ja tästä näkökulmasta keräämämme tarinat ovat ikäänkuin arkisto itsestämme.

Tämä ajatus tuli taas mieleen mummun ja vaarin kirjahyllyjä tutkiessani. Etenkin oli kiinnostavaa huomata, minkälaista yhteyttä tunsin edesmenneeseen vaariini hänen nimellään varustettuja kirjoja selatessani. Tunsinkin valtavaa haikeutta kun äitini soitti tänään kertoakseen, että antikvariaatin pitäjä oli käynyt hakemassa kirjat hyllyineen pois. Onneksi kuitenkin mummuni (ja tämän tärkeimmät kirjat) on edelleen lähellä, joten voin jatkaa muistojen keräämistä vaikka vielä toivottavasti pitkään.

Hassua, miten tavaroista luopuminen herättääkin tunteita. Etenkin kun saman viikonlopun aikana äitini hävitti valtavan määrän tavaraa, minkä poisheittäminen ei liikuttanut minua suuntaan tai toiseen. Kiinnostavaa onkin millä tavoin tietyt omistuksessa saavuttavat aivan erityisen aseman ja pitävät sisällään valtavan määrän merkityksellisyyttä kun taas monien tavaroidemme kohtalo on jäädä täysin yhdentekeviksi.

Jäin erityisesti pohtimaan, mitkä tavarat tänä päivänä säilyttävät palan identiteettiämme jälkipolville kun esimerkiksi kirjojen ja levyjen kerääminen jää harvojen asialle omistautuneiden puuhasteluksi. Mitä luulette - mitkä tavaroistanne kertovat teistä eniten ihmisinä?

Tarina Sunnuntaina luovuin pippurimyllystä. Olen ostanut tämän kohtuullisen laadukkaan myllyn joskus aikoja sitten Stockmannilta.

Syy luopua Nykyään jauhan pippurini toisen isoäitini vanhalla puisella myllyllä, joten on aika luopua tästä tuplakappaleesta.

Päivän oivallus Tuntuu siltä, että aiemmin kun omistimme vähemmän tavaraa, näihin esineisiin liittyi paljon enemmän merkityksiä. Nykyisistä tavaroistamme on vaan niin paljon helpompi luopua kun niihin ei juurikaan ole ehtinyt kiintyä ja toisaalta ne ovat todella helposti korvattavissa.

Päivän haaste Mummuni asuntoa pakatessamme huomasin, että taidan olla paljon kiinnostuneempi materiasta kuin haluaisinkaan itselleni myöntää.

Päivä 13: Vanhoja suosikkeja ja kaupoilla kiertelyä

Viikko on alkanut upeasti. Päivän ilonaiheisiin kuuluu auringonpaiste, paluu joogasalille pitkän flunssan jälkeen ja uudelleen löydetyt vanhat lempibiisini. Kuten aiemminkin mainitsin, musiikki tuo mieleen vahvoja muistoja, esimerkiksi tätä biisiä (ja koko levyä) kuuntelin tauotta c-kasetilta ajokortin saatuani ja olin valtavan onnellinen ja vapaa.

Tänään olin ensimmäistä kertaa kaupungilla sitten vuodenvaihteen. Kauppojen kiertely shoppausassistenttina oli odottamattoman hauskaa enkä edeelleenkään tuntenut mitään tarvetta ostaa mitään.

Samanlaista pientä kiusausta olen kokenut saadessani sähköpostiini Net-A-Porterin uutiskirjeitä, jotka muistuttavat alen viimeisistä hetkistä ja 70 prosentin hinnanalennuksista. Aina pienen hetken huomaan harmittelevani kaikkia menettämiäni hienoja ostosmahdollisuuksia kunnes tajuan, että säästän kokonaiset sata prosenttia jättämällä löydöt kokonaan tekemättä. Etenkin kun tänäkin aamuna löysin laatikon pohjalta upean, parin vuoden takaisin suosikkihameen joka on jäänyt aivan liian vähälle käytölle.

Tein löytöjä myös internetissä. Ilahduin äsken törmätessäni vanhaan haastatteluun itsestäni, jossa käsitellään myös hieman blogin aihepiiriä.

Myös kahvinpaahdinta hymyilyttää maanantaina.

Tarina Myös päivän esine liittyy menneisyyteen. Tämän hameen ostin myydessäni pikeepaitoja ruotsalaisomisteisessa amerikkalaisimagolla ratsastavassa vaatekaupasssa. Tyylillisesti se oli jännittävää aikaa; vapaa-ajan tyylini oli jo silloin melko mustanpuhuva, mutta värikkäitä neuleita viikkaillessani nekin alkoivat tuntumaan houkuttelevilta lisiltä omaan vaatekaappiin. Samaan tapaan kun löysin tämän hamee liikkeestämme, se oli mielestäni IHANA - juurikin sitä eilen mainitsemaani aarre-kategoriaa.

Syy luopua Laadukas villahame on edelleen ihastuttava sekä varmasti talvella kovin käytännöllinen ja lämmin. Olenkin säilönyt hametta kaapissani jo vuosia ja odottanut sen uutta tulemista. Pikkuhiljaa alan kuitenkin jo vakuuttua siitä, ettei meitä vain ole luotu toisillemme.

Päivän oivallus Silmä tottuu moniin asioihin. Saman ilmiön voi huomata monien trendienkin kohdalla: ensin kauhistelemme uutta lahkeen leveyttä tai väripalettia kunnes riittävän ajan päästä nämä alkavat näyttää täysin normaalilta. Uskoisin, että tällainen muotipaasto tekeekin todella hyvää kun vuoden aikana sinne ei kerry näitä 'moderneja klassikkoja'.

Päivän haaste Eksyin Samujin kauppaan, missä kaikki näytti ihanalta. Olisin halunnut hypistellä ja katsoa tarkemmin, mutta onneksi seuralaiseni muistutti minua ostoslakostani.  Kiitos siitä <3

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Rauhallista maanantai-iltaa, toivottavasti teidänkin viikkonne on alkanut yhtä reippaasti!

Päivä 9: Teknologia, muuttuva arki ja hyvä kiertämään

Helsingin sanomissa käsiteltiin sitä, miten muutokset teknologiassa vaikuttavat kotiemme esineistöön ja järjestykseen. Aihe koskettaa itseänikin monella tapaa niin kuluttajana kuin tutkijanakin.

Kiinnostavaa on, kuinka vahvasti teknologia sanelee sen, miltä kodeissamme näyttää. Itsekin huomasin tämän vuosia sitten luopuessani televisiosta; ilman tätä 'alttaria' olohuoneen voi sisustaa huomattavasti vapaammin. Tämän lisäksi Hesarin artikkelin mukaan kodeistamme on kadonnut puhelinpöytä, CD-torni ja kohta kirjahyllykin. Näiden tilalle odotetaan ilmestyvän 'eristäytymiskalusteita' pelaamiseen ja musiikinkuunteluun sekä ruokapöytä elää uutta kukoistusta kodin askareiden keskuksena.

Sen lisäksi, että teknologia muokkaa kotimme järjestystä, se muuttaa vahvasti myös arkeamme. Tapaamisia ei enää sovita eksaktisti, päivämme pirstaloituu erilaisten kommunikaatiokanavien välille, olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja uutisvirta tavoittaa meidät paikasta riippumatta. Kiinnostavaa aiempaa tutkimusta aiheesta on mm. kollegojeni Karolus Viitalan ja Joel Hietasen videografia Differing Everydays. Videolla käsitellään sitä, miten teknologia ja sosiaalinen media muuttaa arkipäiväisiä suunnittelukäytäntöjämme pitkäjänteisestä suunnittelusta reagoivaan koordinaatioon.

Itseäni tässä teknologian muutoksessa koskettaa kaikista eniten kulttuurin digitalisoituminen. Ainakin oman kotini esineistöstä merkittävän osan muodostavat levyt ja kirjat. Näistä luopumisen koen erityisen haastavana - siitäkin huolimatta, että kuuntelen Spotifyta päivittäin ja käytössäni on iPad, jolla voisin lukea kirjoja sähköisenä. Kuten jo aiemmin mainitsin, kuuntelemamme musiikki ja omistamamme levyt kertovat paljon historiastamme ja voisi jopa sanoa, että nämä esineet ovat osa identiteettiämme (kuten kirjoitin gradussani). Monesti jopa hahmotamme eri aikakaudet tietyn musiikin ja siihen liittyvien tapahtumien mukaan (kuten Avi Shankar ehdottaa). Parasta onkin löytää levyhyllystään joku vanha levy ja sitä kautta palauttaa mieleen siihen liittyvät muistot, ihmiset ja tunnetilat. Mistä sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua muistamme 2010-luvun jos kaikki silloin kuuntelemamme musiikki on hävinnyt bittiavaruuteen?

Onneksi vielä ei ihan kaikesta tarvitsekaan luopua ja voin ottaa parhaat puolet irti kaikista formaateista. Hesarin tilauksen siirsin iPadiin jo pari vuotta sitten, tieteelliset artikkelit luen kaikki nykyään sähköisenä ja lenkillä kuuntelen Spotifyta. Välillä on kuitenkin ihanaa pysähtyä hetkeksi, soittaa vanhanaikaisia levyjä ja lukea ihan oikeaa paperista lehteä tai kirjaa. Saa nähdä, miten vuoden aikana käy - raaskisinko aloittaa kirja- ja levyhyllyjeni karsimisen. Onko teillä kokemuksia tästä?

Tarina Ostin tämän rannekorun viime keväänä mielessäni parin vuoden takaiset YSL:n sandaalit, jotka ovat jostain syystä jääneet mieleeni. Ostopaikkana oli ruotsalainen halpaketju Monki, minne aina välillä harhailen näyttävien pukukorujen perässä. Vaikka kyseisen liikkeen vaatteet harvemmin inspiroivat olen tehnyt sieltä useita erittäin onnistuneita asustelöytöjä.

Syy luopua Koru on mielestäni upea, mutta jostain syystä se on jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä se on kuitenkin hieman epäkäytännöllisen massiivinen jopa omaan makuuni. Normaalitilanteessa säilöisin tätä korulaatikon pohjalla vielä vuoden, pari odottaen sitä oikeaa hetkeä. Itseni kuitenkin tuntien tiedän, ettei sitä oikeaa hetkeä koskaan tule. Olenkin siis kaukaa viisas ja lahjoitan tämän eteenpäin jollekin, jolle se tuottaa iloa jo nyt.

Päivän oivallus Trendien sijaan kannattaa inspiroitua ennemmin omasta tyylistä eikä edullisiakaan asioita kannata ostaa ilman kunnon harkintaa. Sinänsähän taloudellinen menetys ei tässä ole suuri, mutta korulaatikossa ajelehtivat virhehankinnat vievät huomion niiltä oikeasti ihanilta asioilta.

Päivän haaste Sinänsä hienosta esineestä luopuminen kirpaisee. Uskon kuitenkin, että tämä toimii hyvänä opetuksena siitä, että kauniit asiat kannattaa päästää vapaaksi ilahduttamaan muita.

Jos kiinnostuit rannekorusta, niin ilmoittaudu kommentteihin - saatat ilahtua!

Tyylikästä päivää <3