Päivä 49: Kotia kohti ja luovaa ongelmanratkaisua

Tarina Tiistain esine on jo useamman vuoden vanha. Ostin tämän neuleen syksyllä 2008 asuessani vielä Islannissa. Pankkien romahtaessa syyskuun lopussa kaikki tililläni olevat kruunut olivat yhtäkkiä arvoltaan vain puolet siitä mitä aiemmin ja tulin siihen tulokseen, että ainakaan säästää ei kannata. Päätin siis lähteä shoppailemaan kuten kuka tahansa ratkaisulähtöinen kauppatieteilijä.

Syy luopua Olen säilönyt tätä villapaitaa vuosikaupalla, vaikka sille ei olekaan ollut käyttöä. Sinänsä neule on kauniin värinen ja hyväntuntuista villaa, mutta loppujen lopuksi en oikein ymmärrä logiikkaa hihattomien neuleiden takana - nehän ovat aina joko liian kuumia tai kylmiä. Toisaalta tämä on ehkä muutenkin taas yksi niistä vaatteista, jotka ovat 'ihan kivoja', muttei koskaan mitenkään erityisen innostavia. Toivottavasti löydän tälle jonkun ymmärtäväisen uuden omistajan.

Päivän oivallus Etukäteen hieman pelkäsin, miten selviäisin matkasta shoppailun mekkaan ostamatta mitään. Oli kuitenkin mahtavaa huomata kuinka helppoa se lopulta oli. Suorastaan huikeaa olla matkalla siten, ettei shoppailu kuulunut agendalle edes lyhyesti. Pakollisten kauppojen suorittamisen sijaan ehdinkin vielä normaalia enemmän nauttimaan entisen kotikaupunkini upeasta kulttuuritarjonnasta, ravintoloista ja ihmisistä.

Matkalta paluukin sujuu huomattavasti leppoisammin kun tavaraa on palatessa saman verran kuin menomatkalla. Etenkin pakkaaminen on paljon vähemmän stressaavaan kun matkalaukun päällä ei tarvitse hyppiä saadakseen sen kiinni.

Päivän haaste Kotiinpaluu tuntuu silti olevan ihanan reissun jälkeen vaikeaa. Toisaalta parasta on lähteä kun on vielä hauskaa ja ikävä on oikeastaan pelkästään positiivinen tunne.

Viimeisen päivän tunnelmia Hyde Parkissa.

Päivä 48: Kielitaidon kohentamista ja tajunnanräjäyttävää muotia

Tarina Tämän kirjan luin joskus vuoden 2008 tienoilla parantaakseni ruotsinkieltäni. Vaikka kirjan lajityyppi ei kuulukaan suosikkeihini, kielitaidon hiomiseen dekkarit ovat ihan parhaita - ne on kirjoitettu riittävän yksinkertaisella kielellä ja juoni on yleensä jokseenkin viihdyttävä. Tämäkin kirja täytti siis tehtävänsä - joskin melko nopeasti minua alkoi nyppimään se, että jokaisella sivulla jotain tapahtui 'yhtäkkiä' - ihan melkein lukiessa hengästyi kaikesta tästä vauhdista ja vaaratilanteista.

Syy luopua Päätin aloittaa kirjahyllyn karsimisen näistä pokkareista, joita en todennäköisesti ikinä tule lukemaan uudestaan. Ainakin viimeksi kirjat tekivät hyvin kauppansa työpaikan kahvihuoneessa, joten taidan kerätä näitä isomman pinon ja ilahduttaa nillä taas kollegoitani.

Päivän oivallus Maanantaiaamu alkoi upeasti Isabella Blown vaatekaappia ja elämäntyötä esittelevällä näyttelyllä Somerset Housessa. Blow työskenteli muodin parissa aina 80-luvulta lähtien ja hän toimi niin Philip Treacyn kuin Alexander McQueeninkin muusana ja 'löysi' useita aikamme huippumalleja. Hänen elämäntyönsä kuitenkin kalpenee visuaalidessa hänen omalle vaatekaapilleen. Näyttely esitteleekin upeita asukokonaisuuksia, jotka ovat kuin taideteoksia. Jos satut olemaan Lontoossa ennen maaliskuun 2., kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Näyttelyn jälkeen jäin pohtimaan sitä, mitä oma vaatekaappini minusta kertoisi jos se asetettaisiin esille museoon. Ovatko siellä tällä hetkellä olevat asiat sellaisia, mistä toivon että minut muistetaan? Uskoisin, että suurimmaksi osaksi näin on, mutta on seassa edelleen monta melko yhdentekevää riepuakin.

Tämän pohjalta voisi jalostaa uuden säännön vaateostosten arviointiin tulevaisuudessa. Aina kun harkitsen uuden vaatteen ostamista, olisi syytä miettiä onko se riittävän erityinen ripustettavaksi museoon näytille. Jos vastaus on myöntävä, vaatteen ostamista voi ainakin harkita. Jos taas ei, miksi vaivautua.

Päivän haaste Olisin niin mielelläni ostanut matkamuistoksi näyttelyn pohjalta kootun kirjan, jonka upeiden valokuvien kautta palaisin mielelläni näyttelyn tunnelmiin. Hetken aikaa sitä haikeasti lehteiltyäni jätin sen kuietnkin hyllyyn ja ostin lohdutukseksi itselleni yhden postikortin, toivottavasti se kuitenkin sallitaan.

Taidan alkaa keräämään vuoden aikana listaa kirjoista, jotka haluaisin omaan hyllyyni. Vuoden lopuksi voin sitten käydä listan läpi ja tilata ne, joita edelleen kaipaan.

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut mukavasti! xx

Isabella Blown tyyliä esillä Somerset Housessa. 

Päivä 46: Kellohame ja lisää kiusauksia

Tarina Ostin tämän hameen Oxfordista pari kesää sitten. Vietin siellä reilun viikon pohtien kuluttajakulttuuria vuosittaisen CCT-konferenssin sekä filosofian ja sosiologian klassikoita kertaavan tohtorikurssin merkeissä. Ohjelma oli todella tiukka, mutta siitäkin huolimatta onnistuin ujuttamaan mukaan nopean kaupunkikierroksen.

Syy luopua Hame on jäänyt kokonaan käyttämättä, joten parempi antaa se eteenpäin. Taas kerran huomaan, että minulla on tapana ostaa vaatteita jollekin ihan täysin muulle tyypille kuin itselleni. Kuka vaan, joka minut tuntee (paitsi ehkä minä itse), tietää varsin hyvin, että tyylini on aika graafinen ja tumma. Lintukoristeinen kellohame ei taida ihan istua tähän. Olisi siis ehkä kannattanut vain keskittyä Oxfordin mielettömän ilmapiirin aistimiseen, luuhata enemmän kirjakaupoissa ja käydä vaikka katsomassa upean Jenny Savillen näyttely toiseen kertaan.

Päivän haaste Lauantaina haastoin itseäni taas lisää kun lupauduin ystäväni seuraksi Oxford Circusin Nika Towniin etsimään lenkkareita. Sen lisäksi, ettei kukaan täysijärkinen mene lähellekään Oxford Streetiä lauantaisin, oli todella vaikeaa poistua Nike storesta ilman uusia juoksuvaatteita kevääksi. Haastaakseni itseäni vielä lisää jatkoimme matkaa toiseen lempikauppaani Dover Street Marketiin, missä tosin pääosassa on ennemmin hienojen asioiden katselu kuin niiden ostaminen. Sieltä poistuminen ilman ostoksia olikin hieman helpompaa - on paljon helpompaa perustella itselleen, miksi 1200 punnan laukku on jätettävä kauppaan kuin 50 punnan juoksupaita.

Päivän oivallus Lauantai oli upea päivä. Vietin aikaa upeiden tyyppien kanssa, kävelin ympäri Lontoota ja tein huikeita juttuja. Loppujen lopuksi ostamattomuus oli vain hyvä asia - oli todella hyvä, ettei päivää tarvinnut hukata kaupoissa kiertelyyn. Harvemmin sitä jälkikäteen jää harmittelemaan, ettei viettänyt enempää aikaa shoppaillen.

Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa Richard Hamiltonin upean retrospektiivin Tate Modernissa. Ehdottomasti suosittelen - hienosti koostettu näyttely ja herättää edelleen ajatuksia.

Dover Street Market

Päivä 42: Aikaisia aamuja ja vihaisia lintuja

Aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta olen tänään ollut merkillisen täynnä energiaa. Pistäytyessäni työpäivän päätteksi ompelijalla pysähdyin juttelemaan muutaman sanan iäkkään naishenkilön kanssa. Hänkin kyseli, olenko kesän lapsi kun olen niin täynnä valoa ja iloa. Vähempikin saa hymyilemään.

Muuten ostolakkoilijoille ja muuten vaan säheltäjille (samaistun molempiin) vinkkinä, että hyvä ompelija on kultaakin arvokkaampi. Taas tänään pari lempijuttuani sai ompelijan osaavassa käsittelyssä jatkoaikaa. Uskoisin myös, että tulevan vuoden aikana hänen osaamisensa saattaa pelastaa muutamalta asukriisiltä kun uutta ei saa ostaa ja vanhat vaatteet kaipaavat uutta ilmettä.

Tarina Asuessani Lontoossa viime talvena vuokrasin asuntoni  ranskalaiselle Edouardille. Oli hauskaa palata kotiin kun vastassa odotti liuta yllätyksiä. Muutamia mainitakseni, löysin palattuani kirjahyllystä pullon rommia, tietokoneen päältä hassuja figuureja ja laatikonpohjalta Angry Birds aiheisen T-paidan - kaikki nämä pienet ylllätykset saivat hymyilemään.

Syy luopua T-paita oli jätetty minulle Post-it saatteella "If you don't want this, you can give it to one of your brothers". Tuntien veljeni innostuksen vihaisia lintuja kohtaan, taidan muistaa häntä t-paidalla kun ensi kerran tapaamme.

Päivän oivallus Heräsin aamulla tarpeettoman aikaisin - jo neljältä. Sen sijaan, että olisi kiukutellut itselleni turhan varhaisesta heräämisestä, päätin nauttia sen tuomista mahdollisuuksista. Uskomatonta, kuinka paljon saakaan aikaiseksi kun herää 4 tuntia ennen töiden alkua. Opetuksena tästä: kannattaa olla aina valmiina tarttumaan yllättäviin mahdollisuuksiin.

Päivän haaste Tänään on Esan luentokurssin referaatin viimeinen palautuspäivä. Tai oikeastaan yö. Taas huomaa, että deadline on paras motivaattori - tässähän tämä syntyy sopivasti viime metreillä. Ilmeisesti perfektionistille paras tapa luopua itsekritiikistä ja -sensuurista on edelleenkin prokrastinoida viime hetkeen saakka.

Ihanaa iltaa muruset! 

Päivä 30-38: Pitkä viikko, mustia myttyjä ja luentovinkki

Viime viikkoon mahtui aika paljon kiinnostavia kokemuksia ja siinä sivussa ehdin luopua muutamasta esineestä. Ehkä helpointa vaan yhdistää kaikki kerralla yhteen postaukseen. Tuntuu muuten tosi hyvältä luopua kerralla isommasta kasasta tavaraa - tuntuu siltä, että rojun määrä ihan oikeastikin vähenee. Huojentavaa kuitenkin projektin kannalta, että kyllä sitä edelleenkin riittää.

Viikko on ollut muutenkin upea - olen tavannut valtavan monta inspiroivaa tyyppiä niin töissä, vapaa-ajalla kuin harrastusten parissa. Tämä viikko on ollut melko hektinen töiden suhteen, mutta onneksi olen ehtinyt vastapainoksi myös joogasalille useampana aamuna.

Sunnuntaina kävin tervehtimässä mummua ja rentouduin viikon päätteeksi Yin-joogassa. Mummu on pirteämpi kuin pitkään aikaan (tosin hänkin ikävöi puuttuvia kirjojaan) ja jooga lopetti viikon lempeästi.

Maanantaina tein aivan liian myöhään töitä. Tiistaina sama juttu.

Keskiviikkona osallistuin Esan luennolle ja sain hienoja oivalluksia. Ehdottomasti yksi viikon kohokohdista.

Torstaina koin uskomattoman meditaation. Siinä riittää edelleen pureskeltavaa.

Perjantaina opetin kollegani kanssa mahtavaa teekkariporukkaa ja juhlin toisen kollegani Henrin väitöstä. Koin samalla myös vuoden ensimmäisen asukriisin. Onneksi siitäkin selvisin.

Muuten, ilmainen vinkki kaikille - menkää ja osallistukaa valovoimaisen E. Saarisen luentosarjaan - tämä ykkössalin ihme tarjoillaan Dipolissa keskiviikkoisin 15-18 kevätlukukauden ajan. Luennoitsijassa on muutakin loistavaa kuin tämän räikeät bleiserit.

Tarina Suurin osa tämän kerran tavaroista on vaatteita - ajattelin, ettei näistä keksisi niin paljoa sanottavaa yksinään, mutta itseasiassa nyt kollaasia tuijotellessa näihinkin liittyen tulee mieleen monta muistoa ja kiinnostavaa tarinaa.

Syy luopua Vaikka näihin vaatteisiin liittyykin muistoja, ei niille ole ollut mitään käyttöä varmaan moneen vuoteen. Olen säilyttänyt niitä toiveikkaana, mutta ehkä toivo on jo mennyttä.

Päivän kirjasta sen verran, että sen ainoa ongelma on, että minulla on niitä kaksin kappalein.

Päivän oivallus Perjantaina olin erään kollegani kanssa opettamassa teekkareille innovointia ja liiketoimintamalleja. Päivän lopuksi tehtävänämiettiä omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan sekä sitä, mitä hyötyä näistä olisi. Loppukeskustelussa onnistuimme löytämään monesta osanottajasta aivan huikeita kykyjä, mistä he aluksi kertoivat hieman arastellen. Hyvä esimerkki siitä, mitä Esankin luennolla keskiviikkona juteltiin - meissä on niin paljon enemmän kuin mitä päällepäin voisimme kuvitella.

Viikon haaste Olen pyrkinyt pysymään pois Facebookista mahdollisimman paljon. Sinänsä aivan mahtavaa - joskaan ei aina niin helppoa.

Päivä 27: Ajanpuutteesta, priorisoinnista ja puutarhatontuista

Olen edelleen blogin suhteen päivän jäljessä. Tai jos totta puhutaan niin blogi ei varmaan ole ainoa asia, jonka suhteen tuntuu että aika loppuu kesken.

Päätin, että joulukuun lopusta jatkunut flunssa saa vihdoin olla ohi ja aloitin taas säännöllisen joogaamisen. Aamuinen treeni piristää toki mieltä ja energisoi uuteen päivään, mutta tuntuu että se yhdistettynä (omalla mittapuullani) riittävään yöuneen jättää kovin vähän aikaa muuhun kuin työntekoon.

Ehkä tämäkin on kuitenkin vain yksi ilmentymä priorisoinnin tärkeydestä. Yksinkertaisesti on opittava tunnistamaan itselle tärkeät asiat ja luopumaan niistä, jotka eivät suoranaisesti johda mihinkään.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä myös miettiä, mitä tämä minnekään johtaminen tarkoittaa - niin tavaroiden, ajankäytön kuin vaikka ihmissuhteidenkin suhteen. Ainakin itselleni tämä 'hyöty' voi olla hyvin monenlaista - eikä sillä ole mitään tekemistä utilitaristisen näkökulman kanssa.

Eräs ystäväni ihmetteli viikonloppuna kultaista pihatonttuani ja totesi, että se tullaan varmaan näkemään blogissa jo ihan lähiviikkoina. Hänen suureksi yllätyksekseen totesin, että tonttu ei ole menossa minnekään. Toki se on malko mauton (aikamoinen "understatement") ja täysin hyödytön. Tästä huolimatta tonttu ilahduttaa minua olemuksellaan ja tuo mieleen hauskoja muistoja, joten se on minulle hyvinkin hyödyllinen.

Uskoisin, että saman voi yleistää ihan mihin vaan. Kun tietää, mitä haluaa ja mikä edistää omaa hyvinvointia, on helppo raivata näille aikaa. Itse ainakin koen löytäneeni aika monta tällaista asiaa - nyt vaan pitäisi oppia sanomaan ei kaikelle muulle.

Ja nimenomaan tästä samasta syystä on kuitenkin täysin välttämätöntä hukata kokonainen viikonloppu tehden ei mitään (mutta toki hyvässä seurassa). Tässäkin minulla on vielä ehkä hieman harjoiteltavaa - onhan helpompi täyttää elämänsä kaikella puuhastelulla, niin ainakin tuntuu tekevänsä jotain järkevää.

Tarina Tämän päivän esine on musta villakangastakki jostain vuosien takaa. Se on ollut ties kuinka pitkään niiden vaatteiden joukossa, joista varmaan pitäisi luopua, mutta jostain syystä en ole luopunut.

Syy luopua Ehkä tämän kuin eilisenkin esineen kohdalla kiinnostavampaa kuin se, miksi niistä olen luopumassa, on se miksi olen säästänyt niitä niinkin pitkään. Tätä on syytä ehkä pohtia laajemminkin.

Päivän oivallus Tämänkin takin aion lahjoittaa asunnottomille. Aluksi ajattelin, että se on varmaan todella epäkäytännöllinen siihen tarkoitukseen, mutta eihän kodin puute tarkoita sitä, ettei ihmisellä olisi käyttöä siistille takille. Päinvastoin.

Päivän haaste Omien ennakkoluulojen kanssa eläminen on hetkittäin haastavaa.

Kuinka voisin edes harkita luopuvani tästä?

Päivä 26: Talvivaatteita kodittomille

Mennyt viikonloppu meni ohi ennenkuin huomasinkaan. Ilmeisesti aika tosiaan lentää kuin siivillä kun on hauskaa.

Ostamattomuus tai asioista luopuminen ei tosiaankaan aiheuttanut päänvaivaa. Päinvastoin - sain vihdoin luovutettua ison kasan eteisessä odottaneita tavaroita ystäville eikä kaiken tohinan keskellä juurikaan ehtinyt ajattelemaan kuluttamista (tai ennemmin toki omalta kohdaltani kuluttamattomuutta).

Asia, mikä minulle taas viikonlopun aikana kristallisoitui oli se, että asiat vaativat oman aikansa. Olin ajatellut, että minulla olisi 'jossain välissä' aikaa kirjoittaa blogia ja hoitaa pari työasiaa, mutta sunnuntai-iltana huomasin käyttäneeni jokaikisen hetken johonkin aivan muuhun. Ihan positiivisessa mielessä.

Tarina Ostin tämän toppatakin joskus syksyllä 2006, koska se oli mielestäni superhieno. Käytinkin sitä ahkerasti sen talven ja varmaan seuraavankin, mutta lähivuosina sen olemassaolo on unohtunut. Tajusin toki juuri, että sen ostohetkestä on kulunut yli seitsemän vuotta - todella vaikea hahmottaa, että aika kuluu noin nopeasti.

Syy luopua Olin jo muutenkin siirtänyt tämän rotsin odottamaan päätöstä sen lopullisesta kohtalosta. Tänään huomasin Facebookissa linkin uutiseen, missä kerrottiin asunnonnottomien hyväksi järjestetystä talvivaatekeräyksestä. Päätinkin, että olisi syytä kaivaa esiin kaikki ylimääräinen lämmin vaatetus ja lahjoittaa ne hyvään tarkoitukseen. Taidan jatkaa projektia myös parin seuraavan päivän ajalta.

Päivän oivallus Välillä on syytä unohtaa kaikki, mitä 'pitäisi tehdä' ja keskittyä vain olemaan läsnä ja hymyilemään.

Päivän haaste Kuinka yhdistää riittävät yöunet ja kaikki hauska?

Päivä 25: Häähumua ja elämää ilman älypuhelinta

Lauantain vietin Salossa juhlien ystäväni häitä. Menomatkalla onnistuin tahattomasti luopumaan iPhonestani tiputtamalla sen Fredrinkadulle. Sinänsä hauska sattuma, sillä juuri edellisiltana ystävä oli kehottanut minua kokeilemaan älypuhelimetonta elämää.

Tämä ei todellakaan ollut lähiaikoina ainoa kerta, kun olen joutunut olemaan ilman puhelinta useamman päivän, mutta muistutti minua taas siitä kuinka rentouttavaa se onkaan. Täytyy ehkä pohtia, miten omaa älypuhelimen käyttöä voisi järkeistää jatkossa.

Elämä kuitenkin palautui taas normaaleihin uomiinsa sunnuntaina kun hain puhelimeni takaisin tuntemattomalta hyväntekijältä, joka oli korjannut sen talteen kadulta ja etsinyt minut käsiinsä. Tästäkin olen huikean kiitollinen - ihanaa huomata, että maailmassa on näin upeita ja hyväntahtoisia ihmisiä.

Tarina Älypuhelimen lisäksi luovuin lauantaina myös mustasta paidasta, jonka olen ostanut jokunen vuosi sitten Lontoosta.

Syy luopua Tässäkään paidassa ei sinänsä ole sen suurempaa vikaa, mutta sen leikkaus ei ole minulle paras mahdollinen joten se on jäänyt todella vähälle käytölle. Sitä vastoin  se sopi ystävälleni Iirikselle erinomaisesti, joten laitan mieluusti hyvän kiertämään.

Päivän oivallus Hukattuani puhelimeni, en saanut napattua yhtään kuvaa koko häiden aikana. Loppujen lopuksi kuitenkin ne parhaat muistot varmasti säilyvät mielessäni ilmankin - etenkin kun ilman puhelinta sain keskittyä tilanteisiin täydella sydämellä, ilman tarvetta nokkelien hashtagien ja kekseliäiden kuvakulmien ideointiin.

Päivän haaste Ihan kokonaan en ehkä kuitenkaan puhelimesta ole luopumassa - sen verran haastavaa oli vieraassa kaupungissa suunnistaminen ilman karttasovellusta.

Päivä 21: Vaatekaapin sisällöstä ja ihmistyypeistä

Joku merkittävä tyyppi sanoi joskus, että on olemassa vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä joiden vaatekaapissa on pelkkiä aarteita ja niitä joiden vaatekaappi on aina vajaa.  

Pohdin tässä yksi päivä, että ostamisen lopettaminen on saanut minua myöskin arvostamaan sitä mitä minulla on entistä enemmän. Minulla, kuten monella kanssasisarellani on ihan riittävästi (joku voisi jopa sanoa että hieman enemmänkin) vaatteita. Siitä huolimatta monena aamuna on tuntunut siltä, ettei ole yhtään mitään päällepantavaa.

Kuitenkin, nyt kun uusien vaatteiden ostaminen ei enää ole mahdollisuus, näitä aamuja on yhä harvemmin ja olen entistä enemmän alkanut iloitsemaan siitä mitä minulla jo on. Sen sijaan, että harmittelisin vaatekaappini riittämättömyyttä, arvostan entistä enemmän niitä aarteita mitä se kätkee sisäänsä. Mikä vielä parempaa - voi olla, että muutama upea juttu, jotka aiemmin ovat jääneet vähemmälle käytölle saa nyt uuden mahdollisuuden!

Palatakseni vielä alun mietelauseeseen, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästä vaatekaapista vaan suhtautumisesta elämään noin ylipäänsä. Itse ainakin olen paljon onnellisempi kun kiinnitän huomioni minua ympäröiviin ihaniin asioihin ja mielettömiin tyyppeihin kuin jos murehdin niitä asioita mitä en pysty saavuttamaan.

Ihanaa tiistai-iltaa!

Tarina Olen ostanut tämän villatakin joskus Stockalta. Se on lämmin, laadukas ja musta - kaikki mitä vaatteelta odotan, nappiostos siis.

Syy luopua Taidan olla vähän liiankin hyvä ostamaan mustia vaatteita. Moni ystäväni voisi olla tästä samaa mieltä. Valitettavasti näitä mustia villatakkeja taidan omistaa enemmän kuin omiin tarpeisiin. Tämä yksilö saakin siis uuden mahdollisuuden ystäväni käytössä.

Päivän oivallus Uskomatonta. Olen kirjoittanut blogia jo 3 viikkoa. Se on melko pitkä aika tyypille, joka innostuu helposti ihan mistä vaan. Ja unohtaa innostuneensa vielä helpommin.

Päivän haaste Tuntuu siltä, että haluaisin tehdä siivousta kotona nopeammin kuin yhden tavaran päivävauhtia. Otan tämänkin kuitenkin kärsivällisyysharjoituksena (iso haaste). Vuotta on kuitenkin jäljellä vielä 344 päivää.

Päivä 17: Luopumisen ihanuudesta

Pohdimme torstain luopumista ystäväni kanssa. Hän oli muutama kuukausi sitten luopunut alkoholin käytöstä kokonaan ja vertailimmekin omia kokemuksiamme luopumisesta.

Kiinnostavaa oli huomata, kuinka samanlaisia kokemuksia meillä molemmilla on aiheesta. Kumpikaan meistä ei ikävöinyt asioita, mistä olimme päästäneet irti. Pikemminkin iloitsimme sen jättämästä kepeydestä. Luopuminen on tehnyt tilaa elämässä jollekin uudelle.

Parasta luopumisessa on se, että päästäessään irti vanhasta saa väistämättä jotain muuta, vielä ihanampaa, tilalle.

Tarina Tämän päivän esine on Carin Westerin musta, kauniisti laskostettu hame. Ostin sen muutama vuosi sitten merkin omasta verkkokaupasta (ensimmäinen virhe). Optimistisesti taisin ostaa sen hippusen liian pienessä koossa (toinen virhe). Kokeiltuani sitä päälle ajattelin kuitenkin, että se väistämättä mahtuu päälleni joskus tulevaisuudessa (kolmas virhe).

Syy luopua Ehkä vihdoin on syytä kohdata se tosiasia, että on ihan turha säilöä vaatteita tulevaisuuden varalta.

Päivän oivallus Parempi koostaa vaatekaappia sille tyypille, joka on nyt sekä muutenkin keskittyä olemaan itselleen lempeä. (Käytännön tasolla kannattaa myös pysyä kaukana nettikaupoista.)

Päivän haaste Koko viikko on ollut töiden suhteen todella kiireinen ja päivä venyi perjantainakin vielä tarpeettoman pitkäksi. Sain itseni vakuutettua tietokonevapaan illan tarpeellisuudesta, joten eilisen blogikirjoitus myöhästyi päivällä. Sinänsä valinta ystävien ja tietokoneen välillä ei ollut hankala, mutta ei ollut helppoa myöntää itselleen ettei edes tahdonvoima riitä ihan kaikkeen.

Päivä 13: Vanhoja suosikkeja ja kaupoilla kiertelyä

Viikko on alkanut upeasti. Päivän ilonaiheisiin kuuluu auringonpaiste, paluu joogasalille pitkän flunssan jälkeen ja uudelleen löydetyt vanhat lempibiisini. Kuten aiemminkin mainitsin, musiikki tuo mieleen vahvoja muistoja, esimerkiksi tätä biisiä (ja koko levyä) kuuntelin tauotta c-kasetilta ajokortin saatuani ja olin valtavan onnellinen ja vapaa.

Tänään olin ensimmäistä kertaa kaupungilla sitten vuodenvaihteen. Kauppojen kiertely shoppausassistenttina oli odottamattoman hauskaa enkä edeelleenkään tuntenut mitään tarvetta ostaa mitään.

Samanlaista pientä kiusausta olen kokenut saadessani sähköpostiini Net-A-Porterin uutiskirjeitä, jotka muistuttavat alen viimeisistä hetkistä ja 70 prosentin hinnanalennuksista. Aina pienen hetken huomaan harmittelevani kaikkia menettämiäni hienoja ostosmahdollisuuksia kunnes tajuan, että säästän kokonaiset sata prosenttia jättämällä löydöt kokonaan tekemättä. Etenkin kun tänäkin aamuna löysin laatikon pohjalta upean, parin vuoden takaisin suosikkihameen joka on jäänyt aivan liian vähälle käytölle.

Tein löytöjä myös internetissä. Ilahduin äsken törmätessäni vanhaan haastatteluun itsestäni, jossa käsitellään myös hieman blogin aihepiiriä.

Myös kahvinpaahdinta hymyilyttää maanantaina.

Tarina Myös päivän esine liittyy menneisyyteen. Tämän hameen ostin myydessäni pikeepaitoja ruotsalaisomisteisessa amerikkalaisimagolla ratsastavassa vaatekaupasssa. Tyylillisesti se oli jännittävää aikaa; vapaa-ajan tyylini oli jo silloin melko mustanpuhuva, mutta värikkäitä neuleita viikkaillessani nekin alkoivat tuntumaan houkuttelevilta lisiltä omaan vaatekaappiin. Samaan tapaan kun löysin tämän hamee liikkeestämme, se oli mielestäni IHANA - juurikin sitä eilen mainitsemaani aarre-kategoriaa.

Syy luopua Laadukas villahame on edelleen ihastuttava sekä varmasti talvella kovin käytännöllinen ja lämmin. Olenkin säilönyt hametta kaapissani jo vuosia ja odottanut sen uutta tulemista. Pikkuhiljaa alan kuitenkin jo vakuuttua siitä, ettei meitä vain ole luotu toisillemme.

Päivän oivallus Silmä tottuu moniin asioihin. Saman ilmiön voi huomata monien trendienkin kohdalla: ensin kauhistelemme uutta lahkeen leveyttä tai väripalettia kunnes riittävän ajan päästä nämä alkavat näyttää täysin normaalilta. Uskoisin, että tällainen muotipaasto tekeekin todella hyvää kun vuoden aikana sinne ei kerry näitä 'moderneja klassikkoja'.

Päivän haaste Eksyin Samujin kauppaan, missä kaikki näytti ihanalta. Olisin halunnut hypistellä ja katsoa tarkemmin, mutta onneksi seuralaiseni muistutti minua ostoslakostani.  Kiitos siitä <3

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Rauhallista maanantai-iltaa, toivottavasti teidänkin viikkonne on alkanut yhtä reippaasti!

Päivä 8: Haaveilua ja ystävien ilahduttamista

Tänään olen viettänyt koko päivän kotona flunssan kourissa. Aikahan siinä käy todella pitkäksi. Tylsistyksissäni selailin keittiön pöydälle kertyneitä naisten lehtiä ja pohdin mitä kaikkea minulta jääkään hankkimatta. Aikani selailtuani totesin, että aika vähän.

Itselleni ainakin uskoisin, että vuoden ostolakko on selkeästi haastavampaa kuin 365 esineestä luopuminen. Kuten mainitsin aiemminkin, en tee vaate- tai muita ostoksia viikottain tai edes kuukausittain, joten ehkä kahdeksan päivää ostamatta mitään ei vielä itselleni tunnu kovin haastavalta. Ehkä etukäteen koin ennemmin haikeutta sitä kohtaan, että tulen menettämään kaikki hienot, uniikit löydöt, mitä yleensä teen matkustaessani tai kierrellessäni second hand-liikkeitä. Muoti, pukeutuminen ja kauniit asiat kuitenkin kiinnostavat minua, joten vähän jännittää miten onnistun vastustamaan niihin liittyviä kiusauksia.

Muistutan kuitenkin itseäni siitä, kaikkea ei tarvitse omistaa. Oikeastaan on jopa vapauttavaa iloita Célinen huikeista leikkauksista, ihailla Marnin hupsuja kokonaisuuksia ja fiilistellä Kenzon mielettömiä printtejä tietäen, että niitä ei tarvitse saada omaksi voidakseen nauttia niistä. Jatkan siis ihanaa haaveilua, ehtii sitä tehdä hankintoja ensi vuonnakin.

Tarina Tämän päivän esine on kesän lomamatkalla Barcelonasta 2009 hankkimani neule. Reissu oli aurinkoinen ja vietimme suurimman osan ajasta aivan muulla tavoin kuin kauppoja kierrellen. Jossain välissä ehdin kuitenkin eksyä myös vaatekauppaan ja ehkä hieman hätiköiden ostaa itselleni 'jotain pieniä matkamuistoja'.

Syy luopua Malliltaan neule on kaunis, laskeutuva ja ihan minun näköiseni. Kuitenkin sen väri ei ollenkaan sovi itselleni, joten se on jäänyt käyttämättä. Vaatekaappia läpikäydessäni löysin tämän ja tajusin, että se sopii täydellisesti ystävälleni Annabellalle. Ajattelinkin, että saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun itse pääsen yhdestä esineestä eroon ja samalla ilahdutan jotain muuta.

Päivän oivallus 'Matkamuistojen' ostaminen näyttää olevan akilleen kantapääni. Ehkä jatkossa matkat kannattaisi muistaa huikeista kokemuksista ja valokuvista erilaisten virhehankintojen sijaan.

Päivän haaste Monena päivänä minun on ollut vaikea keksiä, mistä luopuisin ensimäisenä. Niin tänäänkin. Ehkä aloitankin tavaroiden karsimisen niistä asioista, joiden tiedän ilahduttavan läheisiäni. Samalla saan hyvin syyn sopia heidän kanssaan vaikka aamiaistreffit viikonlopulle.

Päivä 2: Sovittamisen tärkeydestä

Tänään minulla on ensimmäinen mahdollisuus ostaa jotain. Herään kuitenkin flunssaisena lomapäivään ja kaupoilla kiertely ei muutenkaan innosta vaikka alennusmyynnit ovatkin täydessä vauhdissa. Kaikki hienot löydöt saavat siis jäädä tekemättä. Ylipäänsä on mukava huomata, että se mistä ei ole tietoinen ei herätä kovin suurta kiusaustakaan. Itseasiassa päivä on sujunut ihanan hitaasti blogin ja onnellisuuskirjan parissa lähikahvilan mantelimaitolaten ääressä.

Tämän päivän esine on käyttämättä jääneet mustat capri-mittaiset kompressiojuoksuhousut. Joku Underarmourin kokoa L käyttävä reippailija voi ilmoittautua uudeksi omistajaksi.

Tarina Ostin nämä juoksucaprit Bostonin reissulla 2012. Kiireessä en tullut sovittaneeksi housuja ja ne ovat alusta lähtien olleet liian suuret. Sinänsä harmi, koska olisivat muuten oikein loistavat.

Syy luopua Edelleen melko itsestään selvällä linjalla mennään. Toivon mukaan joku muu saa näistä enemmän iloa kuin minä.

Päivän oivallukset Väärän kokoisia vaatteita on ihan turha säilyttää. Niille tuskin tulee käyttöä jatkossakaan. Toisaalta vääränkokoisten vaatteiden osto on lähinnä hölmöä - jos on liian kiire sovittaa, ei varmaan pitäisi alunalkaenkaan olla kaupoilla pyörimässä.

Toisena oivalluksena myös se, että alennusmyyntien olemassaolon unohtaa helposti jos ei mene kaupoille. Tämä vapauttaa aikaa myös huomattavasti parempiin tarkoituksiin.

Päivän haaste Yritin napata päivän esineestä kuvan, mutta näissä valaistusolosuhteissa onnistunut kuvaus osoittautui liki mahdottomaksi. Ystäväni ehdotti, että tilannetta voisi parantaa kunnon studiolampulla. Meinasin jo innostua, että voisinkin ostaa sellaisen - onhan kunnon välineistö tärkeää projektin onnistumisen kannalta! Onneksi kuitenkin muistin, mistä projektissa oli kyse. Tilanne vaatii siis vielä hieman harjoitusta. Toki jos jollain on lainata minulle valaisinta, niin olen erittäin kiinnostunut.