Päivä 44: Oranssi possu ja Lontoon houkutukset

Tarina Olen ostanut tämän säästöpossun joskus miljuuna vuotta sitten Ikeasta. Ajatuksenani varmaan ryhtyä säntilliseksi ihmiseksi, joka keräisi kolikot talteen. Ehkä tämäkin on taas yksi lukuisista esimerkeistä siitä miten ostamme asioita toiveminällemme. Olenkin keräillyt sinne matkoilta ylijääneitä kolikoita tarkoituksenani viedä ne rahankeräykseen lentokentälle.

Syy luopua Sinänsä ihan näppärä esine, mutta onhan se kooltaan aivan liian iso ja ruma kuin mikä. Olen meinannut luopua oranssista possusta jo moneen otteeseen, mutta sen tyhjentäminen on aina jäänyt kaikessa lähtökiiressä (olen toivoton viimehetkellä pakkaaja).

Eilen vihdoin skarppasin lähtiessäni reissuun ja tyhjensin jo sisällön minigrip-pussiin (askel numero yksi) tarkoituksenani tyhjentää se lentokentän keräyspisteeseen (askel kaksi). Nyt istun sohvalla Shepherd's Bushissa ja kolikkopussi on edelleen laukkuni pohjalla. Ehkä sitten paluumatkalla.

En taida edelleenkään olla kovin säntillinen. Matkalaukunkin suljin taas vartti ennen kuin taksi kurvasi asuntoni eteen.

Päivän oivallus Helppoahan Helsingissä on olla shoppailematta jos vapaa-aika on kortilla ja ostosmahdollisuudet äärimmäisen rajatut.

Päivän haaste Kävellä 20 metriä Lontoossa kompastumatta kassalle luottokortin kanssa. Tästä huolimatta olen onnistunut toistaiseksi.

"I can resist anything but temptation"
- Oscar Wilde

Tämäkin sneakeri jäi kaupan hyllyyn.

Päivä 40: Jouluvaloja ja chillausta

Tarina Taisin saada nämä jouluvalot vanhalta työpaikaltani LVIS-tukusta. Ne ovat palvelleet minua hyvin ja tuoneet jouluntunnelmaa ensimmäisestä omasta kodistani lähtien, välillä varmaan ihan koko vuoden.

Syy luopua Punaiset jouluvalot tuntuvat ehkä hieman .. punaisilta. Nykyään kodissani on jo muutenkin sen verran väripilkkuja, ettei monokromaatisuuteen mieltynyt silmäni pysty oikein käsittelemään ajatusta näin värikkäistä koristeluista.

Päivän oivallus Esineistä luopumisen ohella luovuin viikonloppuna aika monesta muustakin suunnitelmasta. Sen sijaan, että olisin seurannut alkuperäistä suunnitelmaani keskityin lenkkeilyyn, töihin, joogaan ja kokkailuun. Maanantai tuntui aika hyvältä, kun to do-lista oli lyhentynyt ja olo oli virkeä.

Päivän haaste Ei sinänsä vaikeaa, mutta uskomatonta huomata että vuotta on mennyt jo 40 päivää - yli kymmenes! Edelleenkään ostamattomuus ei tunnu hankalalta ja kotona riittää tavaraa ihan luovuttavaksi asti. Ihanaa uutta viikkoa kaikille lukijoille!

Miten teidän ensimmäiset 40 päivää on sujunut?

Päivä 24: Sisustusinspiraatiota ja treenihaaveita

Luin äsken uusinta Deko-lehteä, joka esitteli ihania koteja ja tarjosi valtavan määrän sisustusinspiraatiota. Kuvia katsellessani totesin taas itselleni, että paras sisustuselementti on ehdottamasti tyhjä tila. Ilmavuus kiinnittää huomion huolella valittuihin yksityiskohtiin ja antaa kontrastin kirkkaille väreille.

Väittäisinkin, että tämän vuoden paras sisustustrendi on tavaran vähentäminen.

Tarina Olen hankkinut käsipainot joskus aikoja sitten sillä ajatuksella, että voisin treenata hartia- ja käsilihaksia kotona. Sinänsä nerokas tavoite, mutta prosessi on tähän ehkä hieman väärä.

Syy luopua Pidän urheilusta kovasti, mutta käsipainot keräävät nurkassa pelkkää pölyä. Tähän ikään mennessä olen oppinut, mistä lajeista saan iloa ja uutta energiaa. Kotona yksin käsipainoilla treenaaminen ei ole yksi näistä. Parempi siis laittaa nämäkin eteenpäin. Olisiko kellään muulla tarvetta näille?

Päivän oivallus Sisustuslehteä selaillessa kiinnitin huomioni myös lukuisiin vinkkeihin siitä, miten kaaosta voi hallita ostamalla erilaisia säilyttimiä. Eikö olisi järkevämpää jättää purkit, laatikot ja naulakot kauppaan ja pitää hallittavan tavaran määrä minimissään.

Päivän haaste Nukuin yönä itselleni poikkeuksellisen pitkät yöunet ja tänään kaikki on ollut helppoa. Haastavinta on varmaankin ollut olla fiilistelemättä tätä epätavallisen mahtavaa oloa kaikille.

Taidan seuraavaksi lähteä kehittelemään uutta raakakakkureseptiä ja viettämään perjantaita ystävien seurassa. Upeaa viikonloppua kaikille!

Päivä 9: Teknologia, muuttuva arki ja hyvä kiertämään

Helsingin sanomissa käsiteltiin sitä, miten muutokset teknologiassa vaikuttavat kotiemme esineistöön ja järjestykseen. Aihe koskettaa itseänikin monella tapaa niin kuluttajana kuin tutkijanakin.

Kiinnostavaa on, kuinka vahvasti teknologia sanelee sen, miltä kodeissamme näyttää. Itsekin huomasin tämän vuosia sitten luopuessani televisiosta; ilman tätä 'alttaria' olohuoneen voi sisustaa huomattavasti vapaammin. Tämän lisäksi Hesarin artikkelin mukaan kodeistamme on kadonnut puhelinpöytä, CD-torni ja kohta kirjahyllykin. Näiden tilalle odotetaan ilmestyvän 'eristäytymiskalusteita' pelaamiseen ja musiikinkuunteluun sekä ruokapöytä elää uutta kukoistusta kodin askareiden keskuksena.

Sen lisäksi, että teknologia muokkaa kotimme järjestystä, se muuttaa vahvasti myös arkeamme. Tapaamisia ei enää sovita eksaktisti, päivämme pirstaloituu erilaisten kommunikaatiokanavien välille, olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja uutisvirta tavoittaa meidät paikasta riippumatta. Kiinnostavaa aiempaa tutkimusta aiheesta on mm. kollegojeni Karolus Viitalan ja Joel Hietasen videografia Differing Everydays. Videolla käsitellään sitä, miten teknologia ja sosiaalinen media muuttaa arkipäiväisiä suunnittelukäytäntöjämme pitkäjänteisestä suunnittelusta reagoivaan koordinaatioon.

Itseäni tässä teknologian muutoksessa koskettaa kaikista eniten kulttuurin digitalisoituminen. Ainakin oman kotini esineistöstä merkittävän osan muodostavat levyt ja kirjat. Näistä luopumisen koen erityisen haastavana - siitäkin huolimatta, että kuuntelen Spotifyta päivittäin ja käytössäni on iPad, jolla voisin lukea kirjoja sähköisenä. Kuten jo aiemmin mainitsin, kuuntelemamme musiikki ja omistamamme levyt kertovat paljon historiastamme ja voisi jopa sanoa, että nämä esineet ovat osa identiteettiämme (kuten kirjoitin gradussani). Monesti jopa hahmotamme eri aikakaudet tietyn musiikin ja siihen liittyvien tapahtumien mukaan (kuten Avi Shankar ehdottaa). Parasta onkin löytää levyhyllystään joku vanha levy ja sitä kautta palauttaa mieleen siihen liittyvät muistot, ihmiset ja tunnetilat. Mistä sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua muistamme 2010-luvun jos kaikki silloin kuuntelemamme musiikki on hävinnyt bittiavaruuteen?

Onneksi vielä ei ihan kaikesta tarvitsekaan luopua ja voin ottaa parhaat puolet irti kaikista formaateista. Hesarin tilauksen siirsin iPadiin jo pari vuotta sitten, tieteelliset artikkelit luen kaikki nykyään sähköisenä ja lenkillä kuuntelen Spotifyta. Välillä on kuitenkin ihanaa pysähtyä hetkeksi, soittaa vanhanaikaisia levyjä ja lukea ihan oikeaa paperista lehteä tai kirjaa. Saa nähdä, miten vuoden aikana käy - raaskisinko aloittaa kirja- ja levyhyllyjeni karsimisen. Onko teillä kokemuksia tästä?

Tarina Ostin tämän rannekorun viime keväänä mielessäni parin vuoden takaiset YSL:n sandaalit, jotka ovat jostain syystä jääneet mieleeni. Ostopaikkana oli ruotsalainen halpaketju Monki, minne aina välillä harhailen näyttävien pukukorujen perässä. Vaikka kyseisen liikkeen vaatteet harvemmin inspiroivat olen tehnyt sieltä useita erittäin onnistuneita asustelöytöjä.

Syy luopua Koru on mielestäni upea, mutta jostain syystä se on jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä se on kuitenkin hieman epäkäytännöllisen massiivinen jopa omaan makuuni. Normaalitilanteessa säilöisin tätä korulaatikon pohjalla vielä vuoden, pari odottaen sitä oikeaa hetkeä. Itseni kuitenkin tuntien tiedän, ettei sitä oikeaa hetkeä koskaan tule. Olenkin siis kaukaa viisas ja lahjoitan tämän eteenpäin jollekin, jolle se tuottaa iloa jo nyt.

Päivän oivallus Trendien sijaan kannattaa inspiroitua ennemmin omasta tyylistä eikä edullisiakaan asioita kannata ostaa ilman kunnon harkintaa. Sinänsähän taloudellinen menetys ei tässä ole suuri, mutta korulaatikossa ajelehtivat virhehankinnat vievät huomion niiltä oikeasti ihanilta asioilta.

Päivän haaste Sinänsä hienosta esineestä luopuminen kirpaisee. Uskon kuitenkin, että tämä toimii hyvänä opetuksena siitä, että kauniit asiat kannattaa päästää vapaaksi ilahduttamaan muita.

Jos kiinnostuit rannekorusta, niin ilmoittaudu kommentteihin - saatat ilahtua!

Tyylikästä päivää <3

Päivä 3: Viikonlopun teemaesine

Eilen illalla kaverini yritti kaupitella minulle mehustintaan. Sellaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, joten tästä tarjouksesta kieltäytyminen teki oikeasti vähän tiukkaa. Tänä vuonna taitaa olla tyytyminen smoothieihin tai toisaalta ei kaikkea tarvitse omistaa, ehkä mehustimen voisi myös lainata ainakin aluksi. Oli miten oli, tämä taitaa olla yksi tämän vuoden koetinkivistä - ja nyt on vasta haasteen kolmas päivä.

Tämä päivä sujuu muuten rauhallisissa lomatunnelmissa, ohjelmassa mantelimaitolattea, taidenäyttely kummipojan kanssa, leipomista ja illalla toisen näyttelyn avajaiset. Kannattaa käydä tutustumassa Designmuseon Don't Shoot the Messenger-näyttelyyn ennen 12.1. ja Jaakko Mattilan: Remixes 2004-2014 Make Your Markissa - loistavaa vaihtoehtoista tekemistä alennusmyyntien kiertelylle.

Päivän esine on viikonlopun kunniaksi cocktail-aiheinen. Jos kaipaat drinkkilaseja viikonlopuksi, niin tarjolla olisi kuuden lasin setti ensimmäiselle ottajalle.

Tarina Ostin setin martini-laseja joskus aikaa sitten. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ne on ostettu Ikeasta, kuten monet muutkin melko vähälle käytölle jääneet esineeni.

Hankintaan varmasti inspiroivat Sex and the Cityn kaupunkilaismimmit Cosmopolitan-drinkkeineen. Tämä ei onneksi ole jäänyt kauas todellisuudesta vaan muistan sheikkailleeni näihin laseihin cosmot jos toisetkin. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei tätä tapahdu kovin usein vaan viimesimmät drinkit näistä on taidettu nauttia ystäväni Hetan polttareissa elokuussa 2011.

Syy luopua Lasit sinänsä ovat kauniit, mutta käytännnöllisyys on niistä kaukana. Jalalliset, laakeat lasit eivät ole kovinkaan vakaita, joten jos tarkoituksena on nauttia enemmän kuin yksi cocktail, kannattaa suosiolla siirtyä hieman tukevampiin laseihin. Toisaalta lempi-cocktailini on muutenkin Hendrick's sour ja muut grogilasissa tarjoiltavat juomat, joten ehkä minun on aika lahjoittaa nämä lasit jollekin jota ne ilahduttavat enemmän.

Päivän oivallus Olen nyt kaksi päivää pohtinut sitä, voinko luopua näistä laseista vai en. Entisenä baarimikkona minusta tuntuu siltä, että luovun osasta identiteettiäni kun minulla ei löydy kaikille cocktaileille sopivaa lasia. Niinikään näistä laseista luopuessani minusta tuntuu, että menetän mahdollisuuden tulevaisuudessa järjestää upeita cocktail-kutsuja ja mielettömiä james bond-teemajatkoja. Todellisuudessa nämä eivät liity epäkäytännöllisten lasien omistamiseen millään tapaa. Drinkit maistuvat varmasti ystävilleni laseista huolimatta ja niiden makuun vaikuttaa varmasti enemmän se rakkaus, millä niitä sekoittaa kuin mistä ne tarjoillaan.

Päivän haaste Luopuminen on edelleen hankalaa. Tuntuu siltä, että luopumalla martini-laseista, luovun samalla mahdollisuudesta hyviin hetkiin ja upeisiin juhliin. Eiköhän tässä ole vielä hieman harjoiteltavaa loppuvuodeksi.

Päivä 1: Alku

Isäni soitti minulle äsken ja itselleni tavalliseen tapaani intoilin hänelle projektistani. Hän oli kannustava, joskin huolisaan kahdesta asiasta. Ensinnäkin häntä huoletti, etten vaan luopuisi hänen minulle lahjoittamistaan kauniista koriste-esineistä. Toiseksi hän pohti, että sosiaalinen elämäni saattaisi kärsiä projektistani - ehkä ystäväni alkaisivat karttelemaan minua huomatessaan aina minut tavattuaan vievänsä kotiinsa jonkun tarpeettoman esineen.

Tähän mennessä kuitenkin saamani palaute ystäviltäni on ollut erittäin kannustavaa ja innostunutta. Erityisesti arvostan kaikkia niitä hyviä ideoita siitä, mistä kaikesta voisinkaan luopua ja mistä näille löytyisikään rakastava koti.

Pidemmittä puheitta kuitenkin päivän esineeseen. Tälle ei vielä ole löytynyt kotia, joten parempien ehdotusten puutteessa lahjoitan tämän varmaan jollekin pahaa-aavistamattomalle ystävälleni.

PÄIVÄN ESINE: IKEAn vaaleanpunainen pöytälamppu

Tarina Ostin lampun vuonna 2010 Espoon kotiini. Sen parina oli toinen samanlainen limenvihreänä - sopivat hienosti yhteen makuuhuoneen rullaverhon kanssa - se taisikin olla näiden ainoa hyvä puoli, alkuperäisessä tarkoituksessaan lukulamppuna ne toimivat aika kehnosti.

Syy luopua Tällä hetkellä valaisin on minulle täysin tarpeeton, enkä usko että se estetiikkansa tai funktionaalisuutensa takia tulee myöskään muuksi muuttumaan. Veljeni oli sitä mieltä, että vuosi kannattaisi aloittaa luopumalla jostain merkittävästä, kuten kahvikoneestani, ja tarjoutui ottamaan sen hoitoonsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vuoden aikana ehtii luopua vielä monesta pienestä ja suuresta asiasta ja jätänkin suuret päätökset vielä muhimaan.

Päivän oivallus Tämä esine on hyvä muistutus siitä, että sisustaessa kannattaisi ennemmin odottaa sitä oikeaa, senhetkisen tarpeen täyttävää esinettä kuin tyytyä Ikean kompromisseihin. Itseasiassa tämän voi varmaan yleistää koskemaan montaa muutakin asiaa elämässä.

Päivän haaste Tänään vaikeaa on ollut tämän blogin aloittaminen. Kirjoittaminen, etenkään muiden luettavaksi ei ole minulle mitenkään luontaista vaan tässä on saanut ylittää itsensä jo useasti. Kaikesta huolimatta, näiden tekstien työstäminen on ollut hyvin palkitsevaa ja on ollut kiva kuulla positiivista palautetta tärkeiltä ihmisiltä <3.

Kysymys Mitä tällaisille tavaroille oikein voi tehdä? Roskikseen heittäminen ei tunnu kivalta vaihtoehdolta, mutta entä jos kukaan läheiseni ei ole lampun tarpeessa?