Päivä 47: Täydellisyydestä ja ihanista asioista

Tarina Ostin tämän korun joskus pari vuotta sitten Stockalta. Se taisi olla jossain alennuksessa enkä näinollen miettinyt ostopäätöstä kovinkaan pitkään. Tuolloin käytin tosi paljon isoja kaulakoruja (itseasiassa käytän niitä edelleenkin - joskin ehkä enemmän harvakseltaan), joten ajattelin että tällekin olisi käyttöä.

Syy luopua Vaikka käyttämäni asusteet ovat yleensä melko massiivisia ja graafisia, kuten tämäkin koru - siinä on kuitenkin jotain pielessä. Se on 'ihan kiva', muttei oikeastaan koskaan juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipaan. Niinä kertoina kun harkitsen ripustavani sen kaulaani, tajuan että on olemassa upeampiakin vaihtoehtoja. Aioinkin lahjoittaa tämän samalle ystävälle kuin eilisen hameen.

Aiemmin mainitsin, että meillä ei ehkä ole riittävää suhdetta omistamiimme tavaroihin vaan ostamme helposti 'vain jotain'. Niinikään emme oikeastaan liitä omistamiimme esineisiin suuremmin huomiota - ne jäävät turhan usein melko merkityksettämiksi. Jos enemmänkin pyrkisimme ostamaan vain ihania asioita, kaappimme olisivat varmasti ilmavampia joskaan ne tuskin tuntuisivat yhtään tyhjemmiltä kuin nykyisellään.

Ehkä ensi vuonna olisikin syytä kiinnittää vielä tarkemmin huomiota siihen, että ostaa pelkästään niitä "täydellisen ihania asioita".

Päivän oivallus Sunnuntaipäivä sujui ihanan rennoissa merkeissä. Aloitin aamun pitkällä lenkillä, kiirehdin brunssille ja vaeltelin ympäriinsä vanhoilla kotikulmilla Itä-Lontoossa. Aurinkoa riitti ja puistossa näkyi jo kevään merkkejä.

Pysähdyimme kahville kun siltä tuntui ja kävimme parissa huikeassa näyttelyssä.

Omalla mittapuullani päivä hipoi täydellisyyttä.

Taas hyvä käytännön esimerkki siitä, että parhaat matkamuistot ovat ehdottomasti niitä, jotka eivät vie tilaa matkalaukusta.

Päivän haaste Lähinnä päivän aikana haastavaa oli muistuttaa itseään siitä, miksi kohta on taas palattava takaisin Helsinkiin.

Ihanaa viikkoa muruset!

Regents Canal - helposti parasta Lontoossa.

Päivä 39: Raakaruokaintoilua

Tarina Sain tämän joskus aikoja sitten lahjaksi, mutta valitettavasti se on lähinnä kerännyt pölyä korulaatikon pohjalla. Olen kuitenkin säilönyt kaulanauhaa, sillä lahjan antaja oli tärkeä ja toisaalta korussa on kuitenkin potentiaalia vaikka mihin.

Syy luopua Sinänsä ihan kiva asuste, mutta ehkä omaan makuuni hieman turhan etninen. Taidan laitaa hyvän kiertoon ja antaa tämän jollekin jonka tyyliin se sopii paremmin.

Päivän oivallus Kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan juoksemassa. Parhaat asiat elämässä ovat kuin ovatkin ilmaisia, olo hyisen lenkin jälkeen oli taivaallinen.

Päivän haaste Osallistuin tänään joogaopettajani Magnuksen raakaruokakurssille ja kokkailimme upeita ruokia käyttäen pelkästään Vitamixia ja monitoimikonetta. Kurssin jälkeen ihmetyttää, kuinka olenkaan pärjännyt ilman kunnon monitoimikonetta tähän asti. Keittiöni alkaa olla kohta täynnä kaikenmaailman vempaimia, mutta haluan, haluan, haluan vielä yhden. No, ehkä tässä on taas yksi mahdollisuus opetella kärsivällisyyttä.

Muuten, Magnuksen resepteihin voi tutustua osoitteessa http://syomiseniloa.blogspot.fi/. Erityisesti kakut ovat olleet menestys joka kerta kun olen niitä tehnyt. Kräkkerit ja erilaiset tahnat maistuvat myös kaikkeen vegaaniseen epäilevästi suhtautuville veljilleni.

Tämän päivän perusteella suosittelen myös kastikkeiden ja muiden suolaisten ruokien testaamista. Jos raakaleivonta tuntuu hieman turhan haastavalta (ei kannata pelätä - se on superhelppoa), Magnuksen upeita kakkuja on tarjolla myös ainakin Johan & Nyströmilla Katajanokalla sekä Kuumassa Pursimiehenkadulla.

Päivä 12: Venetsian kassi

Tänään olen lähinnä ollut onnellinen ja kiitollinen kaikista niistä ihanista, viisaista ihmisistä, joita saan tuntea. Näiden ihmisten kanssa saa niin nauraa vedet silmissä, puhua vakavista asioista kuin pallotella elämän suuria kysymyksiä. Tänäänkin nämä ihmiset ovat piristäneet päivääni niin monella tapaa. Kiitos siitä <3

Tarina Ostin laukun pari vuotta sitten Venetsiasta. Tammikuinen Venetsia oli upea - aurinkoinen ja kirpeä ilma yhdistettynä maltilliseen määrään kanssa turisteja. Vaeltelin pienillä kujilla, ajelin vaporettoilla, ihailin taidetta Guggenheimissa ja asuin palatsissa. Ja toki shoppailin. Matkasta jäi monta huikeaa muistoa niin elävänä mieleen kuin vaatekaappiinkin roikkumaan. Tämä veska ei kuitenkaan ehkä tainnut olla yksi niistä.

Syy luopua Musta nahkalaukku on malliltaan klassinen ja ihanan pehmeää nahkaa. Se sopii tyyliltään minulle, mutta se on hyvin samanlainen kuin muutkin mustat nahkalaukkuni. Mutta ei kuitenkaan yhtä ihana. Tästä syystä se jää aina käyttämättä - koska se ei koskaan ole paras vaihtoehto.

Päivän oivallus Liittyen ehkä myös edellisen postauksen pohdintaan, koskaan ei pitäisi ostaa kuin todellisia aarteita. Jos on jo yksi mieletön laukku, niin miksi ostaa toinen melkein yhtä hyvä?

Päivän haaste Itselleni oli hieman hankala myöntää, että olin sortunut virhearvioon laukkukaupoilla. Toisaalta, harmitusta vähentää hieman se, että laadukkaaseen laukkuun sijoittamistaan euroista osan voi saada takaisin viemällä sen myyntiin second hand-kauppaan, joita omassa naapurostostani löytyy useita.

Ihanaa alkua uudelle viikolle!

Sydämiä sähkökaapin kyljestä Berliinistä