keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Minä kuluttajana

Viime viikolla kaverini Veera jakoi hienon tekstin Facebookissa. Blogissaan Eeva Kolu summaa hienosti ajatukseni liittyen kuluttamiseen ja sen seurauksiin. Toki taustani markkinointi- ja kulutustutkijana on muutenkin saanut minut pohtimaan paljon niin kulutuksen kulttuuria kuin omaa suhdettani ostamiseen, omistamiseen ja luopumiseen. Näitä aion jakaa täällä laajemminkin.

Viime vuosina oma kulutusfilosofiani on ollut "vähemmän on enemmän". Pyrin ostamaan vain ihania asioita - ainutkertaista ja kestävää. Tämä ohjenuora pätee niin sisustuksessa, vaatetuksessa kuin käyttöesineissäkin. Ehkä tämän johdosta uskon, että tulevan vuoden koettelemus tulee olemaan verrattain helppo. Lähtökohtaisesti ei pitäisi olla haaste eikä mikään jättää uuden kauden takit kaupan rekille, kun kotona odottaa jo pari klassikkoa (käytännössä asia ei ehkä kuitenkaan tule olemaan ihan näin helppoa). Tästä huolimatta jännittää kuinka selätän kiusaukset - minulla tulee varmasti ikävä ainakin levyjen ja kirjojen ostamista, uusia juoksuvaatteita sekä mustia mekkoja.

Tyylini on melko yksinkertainen. Oma pukeutumiseni ei seuraa varsinaisesti trendejä, joskin ajanhenki toki näkyy vaatekaapissani. Ostan vaatteeni reissatessa, pienistä putiikeista tai käytettynä. Yhdistelen myös ikivanhoja lempijuttuja uusiin löytöihin sekä halpoja rytkyjä designer-luomuksiin. Samaan tapaan kotini sisustus on koottu palasista uutta ja vanhaa, ostettua ja perittyä. Kun muutin reilu kaksi vuotta sitten nykyiseen asuntooni, en omistanut montaakaan huonekalua. Ajatuksenani oli haalia kasaan sisustuksen välttämätömimmät esineet ja ostaa välttämättömin uutena. Pitkän aikavälin tavoitteena oli tehdä kodista omannäköiseni sitä mukaa kun törmäisin sopiviin esineisiin. Tämä strategia on oikeastaan ollut melko toimiva - kotiani tuskin kelpuutetaan Glorian kodin sivuille, mutta viihdyn siellä mainiosti. Tulevien 365 päivän jälkeen ehkä vielä paremmin.

Jottei totuus kuitenkaan unohtuisi, jaloista pyrkimyksistä huolimatta minulla on tarpeettoman paljon vaatteita ja muuta tavaraa. Vaikka vältänkin kertakäyttöisten bilemekkojen ja ohimenevien trendien hamstraamista, omistan hilpeyttä herättävän määrän mustia mekkoja ja eikä omistamieni kenkäparien määrää voi perustella pelkästään käytännön seikoilla. Niinikään vaikka vaatekaappini sisältää varmasti kaikki olennaisimmat tyylin kulmakivet, tunnen jatkuvaa tarvetta täydentää sitä ainutkertaisilla vintagelöydöillä ja tulevaisuuden klassikoilla. Vuoden 2013 viimeisenä päivänä ostin itselleni vielä kauniit, mutta epäkäytännölliset Minna Parikan korkosaappaat - olihan minun palkittava itseni tulevasta koitoksesta. Toisaalta tyhjensin juuri vintiltäni kolme muuttolaatikollista tavaraa UFF:in laatikkoon - tässä oli todentotta enemmän kuin vähemmän.

En siis hyvällä tahdollakaan voi väittää ostavani pelkkään tarpeeseen, vaan ostaminen on minulle niin ajankulua, osa sosiaalista kanssakäymista kuin identiteetin rakentamistakin. Ostan, koska minulla on tylsää, koska se tuntuu hyvältä, koska muillakin on, koska uskon tulevani kiinnostavammaksi tyypiksi, koska pidän kauniista asioista, koska vaatekaappini tai sisustukseni ei ole täydellinen ilman kyseistä asiaa - tai liuta muita (teko)syitä. Totuus kuitenkin on, että ostaminen tuskin on vastaus mihinkään näistä tarpeista. Meihin kuluttajiin on sisäänrakennettu jatkuva tyytymättömyys - ehkä tätä olisi parempi työstää jollain muulla tapaa kuin retail-terapialla (tutkitusta tehosta huolimatta).

Projektissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään tavaran määrän ja ostamisen vähentämistä. Toki on kiinnostavaa tutustua omistamisen vaihtoehtoihin, vaatteiden muokkaukseen ja kierrätykseen, mutta vielä enemmän haluaisin vähentää näiden asioiden merkitystä elämässäni ylipäänsä. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että mitä vähemmän epäolennaisuuksia minulla on elämässäni sitä paremmin voin keskittyä niihin mitkä ovat tärkeitä ja jotka tuovat kestävää onnellisuutta.Tulevan vuoden aikana haluaisinkin käyttää aikani johonkin muuhun - ehkä tämän blogin kirjoittamiseen, läheisten kanssa ajanviettoon, urheiluun tai vaikka nukkumiseen (asia, johon ehdottomasti olisi syytä panostaa). Toisaalta toivoisin myös, että minut muistettaisiin ennemmin säteilevästä hymystä tai järjestämistäni riemukkaista illallisista kuin kreiseistä asukokeiluista ja design-esineiden täyttämästä kodista.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti