Päätin, että joulukuun lopusta jatkunut flunssa saa vihdoin olla ohi ja aloitin taas säännöllisen joogaamisen. Aamuinen treeni piristää toki mieltä ja energisoi uuteen päivään, mutta tuntuu että se yhdistettynä (omalla mittapuullani) riittävään yöuneen jättää kovin vähän aikaa muuhun kuin työntekoon.
Ehkä tämäkin on kuitenkin vain yksi ilmentymä priorisoinnin tärkeydestä. Yksinkertaisesti on opittava tunnistamaan itselle tärkeät asiat ja luopumaan niistä, jotka eivät suoranaisesti johda mihinkään.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä myös miettiä, mitä tämä minnekään johtaminen tarkoittaa - niin tavaroiden, ajankäytön kuin vaikka ihmissuhteidenkin suhteen. Ainakin itselleni tämä 'hyöty' voi olla hyvin monenlaista - eikä sillä ole mitään tekemistä utilitaristisen näkökulman kanssa.
Eräs ystäväni ihmetteli viikonloppuna kultaista pihatonttuani ja totesi, että se tullaan varmaan näkemään blogissa jo ihan lähiviikkoina. Hänen suureksi yllätyksekseen totesin, että tonttu ei ole menossa minnekään. Toki se on malko mauton (aikamoinen "understatement") ja täysin hyödytön. Tästä huolimatta tonttu ilahduttaa minua olemuksellaan ja tuo mieleen hauskoja muistoja, joten se on minulle hyvinkin hyödyllinen.
Uskoisin, että saman voi yleistää ihan mihin vaan. Kun tietää, mitä haluaa ja mikä edistää omaa hyvinvointia, on helppo raivata näille aikaa. Itse ainakin koen löytäneeni aika monta tällaista asiaa - nyt vaan pitäisi oppia sanomaan ei kaikelle muulle.
Ja nimenomaan tästä samasta syystä on kuitenkin täysin välttämätöntä hukata kokonainen viikonloppu tehden ei mitään (mutta toki hyvässä seurassa). Tässäkin minulla on vielä ehkä hieman harjoiteltavaa - onhan helpompi täyttää elämänsä kaikella puuhastelulla, niin ainakin tuntuu tekevänsä jotain järkevää.
Tarina Tämän päivän esine on musta villakangastakki jostain vuosien takaa. Se on ollut ties kuinka pitkään niiden vaatteiden joukossa, joista varmaan pitäisi luopua, mutta jostain syystä en ole luopunut.
Syy luopua Ehkä tämän kuin eilisenkin esineen kohdalla kiinnostavampaa kuin se, miksi niistä olen luopumassa, on se miksi olen säästänyt niitä niinkin pitkään. Tätä on syytä ehkä pohtia laajemminkin.
Päivän oivallus Tämänkin takin aion lahjoittaa asunnottomille. Aluksi ajattelin, että se on varmaan todella epäkäytännöllinen siihen tarkoitukseen, mutta eihän kodin puute tarkoita sitä, ettei ihmisellä olisi käyttöä siistille takille. Päinvastoin.
Päivän haaste Omien ennakkoluulojen kanssa eläminen on hetkittäin haastavaa.
 |
| Kuinka voisin edes harkita luopuvani tästä? |
