maanantai 6. tammikuuta 2014

Päivä 6: Lahjoista, kahvista ja ihanasta arjesta

Päivän esine, maidonvaahdotusvispilä, liittyy rakkaaseen harrastukseeni kahviin. Joku voisi toki alunperinkin todeta, että se on todellinen turhake. Itse olen kuitenkin eri mieltä - hyvä kahvi aamutuimaan tekee aamuista parempia ja antaa syyn pysähtyä sen valmistamisen ääreen. En ihan kamalan helposti osaa keksiä paljonkaan helpompaa tapaa lisätä elämänlaatua. Kannattaakin ennemmin juoda yksi  erityinen ja erityisen hyvä kuppi kahvia kuin litroittain kitkerää toimistokahvia. Itse ainakin tulen onnelliseksi kun saan viettää aamuhetken valmistamalla kahvin pavuista lähtien itse ja nauttimalla sen kauniista kupista.

Joshua kirjoittaa samasta aiheesta tekstissään - esine, joka sinänsä voi tuntua toiselle turhalta, tuo toiselle arvoa jokaiseen päivään olemalla kauniita, tekemällä arjesta vähän enemmän spesiaalia tai ilahduttamalla muuten vaan.

Kuvan kahvi tanskalaisen Coffee Collectiven baristan
valmistama syksyisellä Kööpenhaminan reissulla.


Tarina Olen saanut tämän vispilän joskus äidiltäni. Hänellä on huikea kyky ostaa ihmisillä ihastuttavia pieniä juttuja, jotka ilahduttavat aina vastaanottajaansa. Tämäkin pieni yllätys on tuonut minulle paljon iloa ja olenkin käyttänyt sitä useampaan otteeseen upeiden cafe lattejen valmistamiseen.

Syy luopua Muutamia vuosia sitten kotiini muutti uusi perheenjäsen, espressokone, joka teki erillisestä maidonkeittelystä turhaa. Tämän johdosta lahjoitan vispilän jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Ehkä veljeni, joka odottaa jo innolla sitä päivää kun päätän luopua kahvikoneestani, voisi ilahtua tästä.

Päivän oivallus Pienet yllätykset ovat ihania, kun ne sopivat lahjansaajan elämäntyyliin. Toisaalta, voisiko pienen materiaalisen yllätyksen sijaan piristää läheistä vaikka yhteisellä kahvihetkellä, kauniilla sanoilla tai kävelylenkillä.

Päivän haaste Jäin pohtimaan, onko oikein myöntää antavansa pois jotain, minkä on saanut lahjaksi? Arvostan toki edelleen lahjanantajaa sekä tämän jaloja tarkoitusperiä, mutta en koe tarpeelliseksi säilöä tarpeettomaksi jäänyttä lahjaa laatikon perukoilla. Voisiko jopa ajatella, että on parempi antaa hyvän kiertää ja antaa lahjan ilahduttaa seuraavaa omistajaa?




4 kommenttia:

  1. Kiitos Elli kauniista ajatuksesta! Olen tosin kaukaa viisas ja näen, että vispilä jää kuitenkin tarpeettomaksi kun saan kahvikoneesi piakkoin. Sillä voin sitten höyryllä vaahdottaa maidon ja nauttia ihanasta kahvikupposesta. Ja btw mihin sinä kahvikonetta muutenkaan tarvitsee kun Helsingissä vielä on kivijalkakahviloita: http://www.hs.fi/kaupunki/Helsingin+kivijalkakauppojen+kohtalo+ratkeaa+tiistaina/a1388748082214

    VastaaPoista
  2. Hehei veljeni. Edelleen voit haaveilla mun kahvinkeittimestä. Siitä luopuminen ei tule tapahtumaan vielä vähään aikaan. Onneksi kuitenkin lähiseudun kahvilat tarjoavat sullekin hyvää kahvia. Kannattaa kokeilla Sis. Delin mantelimaito lattea (tai tulla ihan oman siskon luokse kahville).

    Kivijalkakahvilat säilyvät toivottavasti jatkossakin meidän kulmilla:
    http://www.hs.fi/kaupunki/Kivijalkakauppojen+muutosta+asunnoiksi+aiotaan+rajata+vain+Helsingin+ydinkeskustassa/a1389062504669

    VastaaPoista
  3. Niin parasta <3 Vielä parempaa itse tehtynä, omasta mantelimaidosta!

    VastaaPoista