Päivä 4: Tilapäisratkaisuista ja niiden pysyvyydestä

Tänään vietän ystäväni polttareita jossain päin Espoota. Tämän johdosta jouduin keksimään tämän päivän esineen jo hyvin aikaisessa vaiheessa neljättä päivää samalla kuin kasasin 90-luvun musiikista koostuvaa playlistiä, pohdin sopivia kysymyksiä musavisaan, ja blendailin mustaherukka-raakakakun.

Tarina Sain lukon kylkiäisenä maailman siisteimpään maantiepyörääni, jonka ostin ystävältäni Sampolta. Tämän oli tarkoitus toimia tilapäisratkaisuna, mutta kuten yleensä näissä käy se jäi pysyväksi ratkaisuksi.

Syy luopua Pyörä on ollut minulla käytössä jo kaksi kesää, mutta en ole tainnut jättää sitä kadulle tai tienposkeen lukittuna kertaakaan. Tähän asti olen säilyttänyt pyörääni lähinnä olohuoneessa tai silmän ulottuvilla niin, ettei lukko ole ollut välttämätön.

Syynä ehkä se, että riittävän monta pyörää voroille menetettyäni olen tullut melko vainoharhaiseksi enkä todellakaan halua menettää upeaa, 90-luvun alun pinkkiä Giro d'Italia-värein koristeltua maantiepyörääni. Mikä olisi hyvinkin todennäköistä kun ainoa siihen kuuluva lukko on näin siroa tekoa. Toisaalta en ole myöskään kiirehtinyt uuden lukon ostamista, onhan minulla jo ollut lukko. Ehkä siis parempi vaan luopua siitä ja siirtyä pohtimaan toimivia ratkaisuja.

Päivän oivallus Älä tee tilapäisratkaisuja. Niistä syntyy vain huonoja pysyväisratkaisuja. Jos jättäisin pyöräni lukittuna tällä menetelmällä, se olisi joko entinen tai ainakaan en voisi olla hetkeäkään rauhallisin mielin. Note to self: lainaa ensi kesäksi järeämpi lukko.

Toinen hieno oivallus syntyi eilen Kaisan ja lasten kanssa museokaupassa. Tavaroita hypistellessään oli oikeastaan rentouttavaa huomata, ettei tarvitse mitään koko kaupasta.

Päivän haaste Ainakin blogin kirjoittamiseen tarvitsee aikaa. Toivottavasti sitä onnistuu löytämään myös jatkossa muulloinkin kuin yön pimeinä tunteina.

Ihanaa päivää kaikille. Tässä päivää piristämään yksi lemppari yläasteajoilta. Kuvat siltä ajalta taidan jättää jakamatta.

Päivä 3: Viikonlopun teemaesine

Eilen illalla kaverini yritti kaupitella minulle mehustintaan. Sellaisesta olen haaveillut jo pidemmän aikaa, joten tästä tarjouksesta kieltäytyminen teki oikeasti vähän tiukkaa. Tänä vuonna taitaa olla tyytyminen smoothieihin tai toisaalta ei kaikkea tarvitse omistaa, ehkä mehustimen voisi myös lainata ainakin aluksi. Oli miten oli, tämä taitaa olla yksi tämän vuoden koetinkivistä - ja nyt on vasta haasteen kolmas päivä.

Tämä päivä sujuu muuten rauhallisissa lomatunnelmissa, ohjelmassa mantelimaitolattea, taidenäyttely kummipojan kanssa, leipomista ja illalla toisen näyttelyn avajaiset. Kannattaa käydä tutustumassa Designmuseon Don't Shoot the Messenger-näyttelyyn ennen 12.1. ja Jaakko Mattilan: Remixes 2004-2014 Make Your Markissa - loistavaa vaihtoehtoista tekemistä alennusmyyntien kiertelylle.

Päivän esine on viikonlopun kunniaksi cocktail-aiheinen. Jos kaipaat drinkkilaseja viikonlopuksi, niin tarjolla olisi kuuden lasin setti ensimmäiselle ottajalle.

Tarina Ostin setin martini-laseja joskus aikaa sitten. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ne on ostettu Ikeasta, kuten monet muutkin melko vähälle käytölle jääneet esineeni.

Hankintaan varmasti inspiroivat Sex and the Cityn kaupunkilaismimmit Cosmopolitan-drinkkeineen. Tämä ei onneksi ole jäänyt kauas todellisuudesta vaan muistan sheikkailleeni näihin laseihin cosmot jos toisetkin. Totuuden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei tätä tapahdu kovin usein vaan viimesimmät drinkit näistä on taidettu nauttia ystäväni Hetan polttareissa elokuussa 2011.

Syy luopua Lasit sinänsä ovat kauniit, mutta käytännnöllisyys on niistä kaukana. Jalalliset, laakeat lasit eivät ole kovinkaan vakaita, joten jos tarkoituksena on nauttia enemmän kuin yksi cocktail, kannattaa suosiolla siirtyä hieman tukevampiin laseihin. Toisaalta lempi-cocktailini on muutenkin Hendrick's sour ja muut grogilasissa tarjoiltavat juomat, joten ehkä minun on aika lahjoittaa nämä lasit jollekin jota ne ilahduttavat enemmän.

Päivän oivallus Olen nyt kaksi päivää pohtinut sitä, voinko luopua näistä laseista vai en. Entisenä baarimikkona minusta tuntuu siltä, että luovun osasta identiteettiäni kun minulla ei löydy kaikille cocktaileille sopivaa lasia. Niinikään näistä laseista luopuessani minusta tuntuu, että menetän mahdollisuuden tulevaisuudessa järjestää upeita cocktail-kutsuja ja mielettömiä james bond-teemajatkoja. Todellisuudessa nämä eivät liity epäkäytännöllisten lasien omistamiseen millään tapaa. Drinkit maistuvat varmasti ystävilleni laseista huolimatta ja niiden makuun vaikuttaa varmasti enemmän se rakkaus, millä niitä sekoittaa kuin mistä ne tarjoillaan.

Päivän haaste Luopuminen on edelleen hankalaa. Tuntuu siltä, että luopumalla martini-laseista, luovun samalla mahdollisuudesta hyviin hetkiin ja upeisiin juhliin. Eiköhän tässä ole vielä hieman harjoiteltavaa loppuvuodeksi.

Inspiraatiosta ja tahdonvoimasta

Olen edelleen todella innoissani tästä projektista ja kaikesta siihen liittyen saamastani huikeasta kannustuksesta <3.

Projektin tavoitteena minulla on yksinkertaistaa elämääni, tyhjentää kotiani ylimääräisestä tavarasta sekä kannustaa myös muita pohtimaan omaa kulutustaan. Tämän ohella haluan myös kehittyä kirjoittajana ja jakaa omia havaintojani maailmasta näin blogimuodossa. Tässä tekstissä haluan kertoa tarkemmin siitä, miten tämä projekti sai alkunsa sekä tuoda esille omia inspiraation lähteitäni.

Olen ollut kuluttamisesta sekä sen syistä ja seurauksista kiinnostunut todella pitkään. Erityisesti työni kuluttajatutkijana on myös syventänyt aiheen tarkastelua ja tuonut siihen uusia näkökulmia. Tämä on ehkä omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että jo pitkään olen pyrkinyt ostamaan vähemmän ja harvemmin, suosien kestävää ja laadukasta. Uskon nimittäin että mitä kuluttamiseen tulee, tämä on verrattain eettinen tapa.

Tästä huolimatta omistan enemmän tavaraa kuin tarvitsen (tai mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulen tarvitsemaan jatkossakaan). En todellakaan ole myöskään yksin tämän 'ongelman' kanssa - etenkin nyt kun olen maininnut aloittamastani projektista monet muutkin ovat innostuneet lähtemään mukaan.

Kuten sanottu, kulutuksen vähentäminen ja sen syvällinen pohdinta on hautunut mielessäni jo pidemmän aikaa. Olenkin mielenkiinnolla tutustunut aiheen tiimoilta on toteutettuihin kiinnostaviin taide- ja dokumenttiprojekteihin kuten:

- Free Fashion Challenge. 15 muodin suurkuluttajaa lopettivat vaatteiden ostamisen vuodeksi. Sivuilla raportoidaan heidän onnistumisestaan.
- The minimalists. Joshua ja Ryan kirjoittavat siitä, miten elää merkityksellistä ja minimalistista elämää. Kaikki alkoi vuonna 2010 21 päivän haasteesta, missä he muuttivat elämänsä kertaheitolla.
- Michael Landy - Breakdown - Taiteilija listasi jokaisen omistamansa esineen, yhteensä 7227 kpl. Tämän jälkeen hän tuhosi koko omaisuutensa koneellisesti entisessä C&A:n tavaratalossa Oxford Streetilla.
- Petri Luukkainen - Tavarataivas - Ohjaaja pakkasi koko omaisuutensa varastoon ja otti takaisin vain yhden esineen päivässä. Sadan päivän jälkeen hänellä oli kasassa riittävästi tavaraa normaalielämään. Katsottavissa Yle Areenasta vielä 4 päivää.
- Uniform project / Yksi mekko, 365 päivää, rajaton määrä asusteita. Todistettua tuli ainakin, että musta mekko taipuu melko moneen.

Viimeisimpänä inspiraationa toimi Sofia Hedströmin Fashion Manifesto, missä muotitoimittaja päätti olla vuoden muotipaastolla ja jättää vaateshoppailun sikseen. Vuoden aikana hän oppi varsinaiseksi muodin McGyveriksi ja selätti vuoteen mahtuneet haasteet hiihtoreissuista Anna Wintourin tapaamiseen. Kuitenkin, varsinkin alussa hän totesi kanavoineensa shoppailuhimonsa mm. sisustustavaroihin ja toisaalta en ole ihan varma onnistuiko hän vuoden aikana kuitenkaan vähentämään merkittävästi kulutuksen pohdintaan käytettyä tarmoa.

Rupesinkin puhumaan ostolakosta ääneen joskus marraskuussa, tosin vielä ihan ideatasolla. Tässä kohtaa olin jo varovaisen innostunut, joskin epäonnistumisen pelko piti ajatuksen pelkästään suunnittelutasolla. Lopullisen sysäyksen sain vuoden kulutushuippuna - jouluaattona, kun veljeni antoi minulle joululahjaksi Frank Martela kirjoittaman Tahdonvoiman käyttöohjeen. Kirja vakuutti minut siitä, että pystyn mihin vaan kunhan motivaatio, tahdonvoima, ympäristöni sekä rutiinini tukevat tätä tavoitetta. Tämä vuoden mittainen projektini on oiva mahdollisuus testata Frankin niksejä sekä haastaa itseni treenaamaan tahdonvoimaani. Suosittelen lukemista ehdoitta halusit sitten lopettaa tupakoinnin, vähentää sosiaalisessa mediassa roikkumista tai aloittaa lenkkeilyharrastuksen. Kirjan voi toki ostaa omaksi, mutta sitä on saatavilla myös lainaan kirjastoista. Kirjan opeista esimakua voi lukea Tahdonvoiman käyttöohje-blogista.

Onko teillä hyviä vinkkejä muista kiinnostavista kulutuksen vähentämiseen liittyvistä projekteista? Erityisesti jäin pohtimaan yhtä muutamia vuosia sitten Suomessa toteutettua taideprojektia, missä taiteilija dokumentoi kaikki omistavansa esineet. En löytänyt tätä omilla googletus-taidoillani, muistaakohan joku muu kuka tämän toteutti?

Päivä 2: Sovittamisen tärkeydestä

Tänään minulla on ensimmäinen mahdollisuus ostaa jotain. Herään kuitenkin flunssaisena lomapäivään ja kaupoilla kiertely ei muutenkaan innosta vaikka alennusmyynnit ovatkin täydessä vauhdissa. Kaikki hienot löydöt saavat siis jäädä tekemättä. Ylipäänsä on mukava huomata, että se mistä ei ole tietoinen ei herätä kovin suurta kiusaustakaan. Itseasiassa päivä on sujunut ihanan hitaasti blogin ja onnellisuuskirjan parissa lähikahvilan mantelimaitolaten ääressä.

Tämän päivän esine on käyttämättä jääneet mustat capri-mittaiset kompressiojuoksuhousut. Joku Underarmourin kokoa L käyttävä reippailija voi ilmoittautua uudeksi omistajaksi.

Tarina Ostin nämä juoksucaprit Bostonin reissulla 2012. Kiireessä en tullut sovittaneeksi housuja ja ne ovat alusta lähtien olleet liian suuret. Sinänsä harmi, koska olisivat muuten oikein loistavat.

Syy luopua Edelleen melko itsestään selvällä linjalla mennään. Toivon mukaan joku muu saa näistä enemmän iloa kuin minä.

Päivän oivallukset Väärän kokoisia vaatteita on ihan turha säilyttää. Niille tuskin tulee käyttöä jatkossakaan. Toisaalta vääränkokoisten vaatteiden osto on lähinnä hölmöä - jos on liian kiire sovittaa, ei varmaan pitäisi alunalkaenkaan olla kaupoilla pyörimässä.

Toisena oivalluksena myös se, että alennusmyyntien olemassaolon unohtaa helposti jos ei mene kaupoille. Tämä vapauttaa aikaa myös huomattavasti parempiin tarkoituksiin.

Päivän haaste Yritin napata päivän esineestä kuvan, mutta näissä valaistusolosuhteissa onnistunut kuvaus osoittautui liki mahdottomaksi. Ystäväni ehdotti, että tilannetta voisi parantaa kunnon studiolampulla. Meinasin jo innostua, että voisinkin ostaa sellaisen - onhan kunnon välineistö tärkeää projektin onnistumisen kannalta! Onneksi kuitenkin muistin, mistä projektissa oli kyse. Tilanne vaatii siis vielä hieman harjoitusta. Toki jos jollain on lainata minulle valaisinta, niin olen erittäin kiinnostunut.

Päivä 1: Alku

Isäni soitti minulle äsken ja itselleni tavalliseen tapaani intoilin hänelle projektistani. Hän oli kannustava, joskin huolisaan kahdesta asiasta. Ensinnäkin häntä huoletti, etten vaan luopuisi hänen minulle lahjoittamistaan kauniista koriste-esineistä. Toiseksi hän pohti, että sosiaalinen elämäni saattaisi kärsiä projektistani - ehkä ystäväni alkaisivat karttelemaan minua huomatessaan aina minut tavattuaan vievänsä kotiinsa jonkun tarpeettoman esineen.

Tähän mennessä kuitenkin saamani palaute ystäviltäni on ollut erittäin kannustavaa ja innostunutta. Erityisesti arvostan kaikkia niitä hyviä ideoita siitä, mistä kaikesta voisinkaan luopua ja mistä näille löytyisikään rakastava koti.

Pidemmittä puheitta kuitenkin päivän esineeseen. Tälle ei vielä ole löytynyt kotia, joten parempien ehdotusten puutteessa lahjoitan tämän varmaan jollekin pahaa-aavistamattomalle ystävälleni.

PÄIVÄN ESINE: IKEAn vaaleanpunainen pöytälamppu

Tarina Ostin lampun vuonna 2010 Espoon kotiini. Sen parina oli toinen samanlainen limenvihreänä - sopivat hienosti yhteen makuuhuoneen rullaverhon kanssa - se taisikin olla näiden ainoa hyvä puoli, alkuperäisessä tarkoituksessaan lukulamppuna ne toimivat aika kehnosti.

Syy luopua Tällä hetkellä valaisin on minulle täysin tarpeeton, enkä usko että se estetiikkansa tai funktionaalisuutensa takia tulee myöskään muuksi muuttumaan. Veljeni oli sitä mieltä, että vuosi kannattaisi aloittaa luopumalla jostain merkittävästä, kuten kahvikoneestani, ja tarjoutui ottamaan sen hoitoonsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vuoden aikana ehtii luopua vielä monesta pienestä ja suuresta asiasta ja jätänkin suuret päätökset vielä muhimaan.

Päivän oivallus Tämä esine on hyvä muistutus siitä, että sisustaessa kannattaisi ennemmin odottaa sitä oikeaa, senhetkisen tarpeen täyttävää esinettä kuin tyytyä Ikean kompromisseihin. Itseasiassa tämän voi varmaan yleistää koskemaan montaa muutakin asiaa elämässä.

Päivän haaste Tänään vaikeaa on ollut tämän blogin aloittaminen. Kirjoittaminen, etenkään muiden luettavaksi ei ole minulle mitenkään luontaista vaan tässä on saanut ylittää itsensä jo useasti. Kaikesta huolimatta, näiden tekstien työstäminen on ollut hyvin palkitsevaa ja on ollut kiva kuulla positiivista palautetta tärkeiltä ihmisiltä <3.

Kysymys Mitä tällaisille tavaroille oikein voi tehdä? Roskikseen heittäminen ei tunnu kivalta vaihtoehdolta, mutta entä jos kukaan läheiseni ei ole lampun tarpeessa?

Minä kuluttajana

Viime viikolla kaverini Veera jakoi hienon tekstin Facebookissa. Blogissaan Eeva Kolu summaa hienosti ajatukseni liittyen kuluttamiseen ja sen seurauksiin. Toki taustani markkinointi- ja kulutustutkijana on muutenkin saanut minut pohtimaan paljon niin kulutuksen kulttuuria kuin omaa suhdettani ostamiseen, omistamiseen ja luopumiseen. Näitä aion jakaa täällä laajemminkin.

Viime vuosina oma kulutusfilosofiani on ollut "vähemmän on enemmän". Pyrin ostamaan vain ihania asioita - ainutkertaista ja kestävää. Tämä ohjenuora pätee niin sisustuksessa, vaatetuksessa kuin käyttöesineissäkin. Ehkä tämän johdosta uskon, että tulevan vuoden koettelemus tulee olemaan verrattain helppo. Lähtökohtaisesti ei pitäisi olla haaste eikä mikään jättää uuden kauden takit kaupan rekille, kun kotona odottaa jo pari klassikkoa (käytännössä asia ei ehkä kuitenkaan tule olemaan ihan näin helppoa). Tästä huolimatta jännittää kuinka selätän kiusaukset - minulla tulee varmasti ikävä ainakin levyjen ja kirjojen ostamista, uusia juoksuvaatteita sekä mustia mekkoja.

Tyylini on melko yksinkertainen. Oma pukeutumiseni ei seuraa varsinaisesti trendejä, joskin ajanhenki toki näkyy vaatekaapissani. Ostan vaatteeni reissatessa, pienistä putiikeista tai käytettynä. Yhdistelen myös ikivanhoja lempijuttuja uusiin löytöihin sekä halpoja rytkyjä designer-luomuksiin. Samaan tapaan kotini sisustus on koottu palasista uutta ja vanhaa, ostettua ja perittyä. Kun muutin reilu kaksi vuotta sitten nykyiseen asuntooni, en omistanut montaakaan huonekalua. Ajatuksenani oli haalia kasaan sisustuksen välttämätömimmät esineet ja ostaa välttämättömin uutena. Pitkän aikavälin tavoitteena oli tehdä kodista omannäköiseni sitä mukaa kun törmäisin sopiviin esineisiin. Tämä strategia on oikeastaan ollut melko toimiva - kotiani tuskin kelpuutetaan Glorian kodin sivuille, mutta viihdyn siellä mainiosti. Tulevien 365 päivän jälkeen ehkä vielä paremmin.

Jottei totuus kuitenkaan unohtuisi, jaloista pyrkimyksistä huolimatta minulla on tarpeettoman paljon vaatteita ja muuta tavaraa. Vaikka vältänkin kertakäyttöisten bilemekkojen ja ohimenevien trendien hamstraamista, omistan hilpeyttä herättävän määrän mustia mekkoja ja eikä omistamieni kenkäparien määrää voi perustella pelkästään käytännön seikoilla. Niinikään vaikka vaatekaappini sisältää varmasti kaikki olennaisimmat tyylin kulmakivet, tunnen jatkuvaa tarvetta täydentää sitä ainutkertaisilla vintagelöydöillä ja tulevaisuuden klassikoilla. Vuoden 2013 viimeisenä päivänä ostin itselleni vielä kauniit, mutta epäkäytännölliset Minna Parikan korkosaappaat - olihan minun palkittava itseni tulevasta koitoksesta. Toisaalta tyhjensin juuri vintiltäni kolme muuttolaatikollista tavaraa UFF:in laatikkoon - tässä oli todentotta enemmän kuin vähemmän.

En siis hyvällä tahdollakaan voi väittää ostavani pelkkään tarpeeseen, vaan ostaminen on minulle niin ajankulua, osa sosiaalista kanssakäymista kuin identiteetin rakentamistakin. Ostan, koska minulla on tylsää, koska se tuntuu hyvältä, koska muillakin on, koska uskon tulevani kiinnostavammaksi tyypiksi, koska pidän kauniista asioista, koska vaatekaappini tai sisustukseni ei ole täydellinen ilman kyseistä asiaa - tai liuta muita (teko)syitä. Totuus kuitenkin on, että ostaminen tuskin on vastaus mihinkään näistä tarpeista. Meihin kuluttajiin on sisäänrakennettu jatkuva tyytymättömyys - ehkä tätä olisi parempi työstää jollain muulla tapaa kuin retail-terapialla (tutkitusta tehosta huolimatta).

Projektissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään tavaran määrän ja ostamisen vähentämistä. Toki on kiinnostavaa tutustua omistamisen vaihtoehtoihin, vaatteiden muokkaukseen ja kierrätykseen, mutta vielä enemmän haluaisin vähentää näiden asioiden merkitystä elämässäni ylipäänsä. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että mitä vähemmän epäolennaisuuksia minulla on elämässäni sitä paremmin voin keskittyä niihin mitkä ovat tärkeitä ja jotka tuovat kestävää onnellisuutta.Tulevan vuoden aikana haluaisinkin käyttää aikani johonkin muuhun - ehkä tämän blogin kirjoittamiseen, läheisten kanssa ajanviettoon, urheiluun tai vaikka nukkumiseen (asia, johon ehdottomasti olisi syytä panostaa). Toisaalta toivoisin myös, että minut muistettaisiin ennemmin säteilevästä hymystä tai järjestämistäni riemukkaista illallisista kuin kreiseistä asukokeiluista ja design-esineiden täyttämästä kodista.

Tavara päivässä - projekti

Tämän päivän luksusta ei saa rahalla. Oikeastaan asia on jopa päinvastoin, todellista luksusta ei ole uuden ostaminen vaan luopuminen ja kyky päästää irti.

Idea tähän projektiin kypsyi viime vuoden aikana käytyäni lukuisia keskusteluja ystävien ja tuttavien kanssa. Nykypäivänä kaikki tuntuvat tuskailevan tavarasta - sitä on liikaa, liian vähän tai se on väärää. Tuntuu absurdilta, että monet jopa muuttavat suurempaan asuntoon saadakseen kaiken omaisuutensa säilöttyä ja iso osa rajallisesta vapaa-ajastamme kuluu ostamisen ja sen pohtimisen parissa. Tämänkin ajan ja energian voisimme käyttää vaikka läheistemme kanssa, rakkaiden harrastusten parissa tai vaikka maailman pelastamiseen. 

Oikeastaan monesti tuntuu, että todellista rikkautta on valinnan vapaus. Tällä valinnan vapaudella en todellakaan viittaa siihen, että voimme valita sinisen ja punaisen mekon väliltä, vaan ennemmin valita miten aikamme käytämme ja mitä teemme elämällämme. Tarve tietynlaiseen materiaaliseen elämäntyyliimme tuntuu sanelevan paljolti sen, miten aikamme käytämme ja mitä valintoja teemme elämässämme. 

Tässä blogissa aion kertoa tämän vuoden projektistani, jonka tavoitteena on pohtia omaa suhdettani kuluttamiseen. Tänä vuonna en aio ostaa mitään kestokulutushyödykkeitä. En uusia vaatteita, sisustusesineitä, keittiökoneita tai urheiluvälineitä - tai mitä ikinä sitä nyt tuleekaan mieleen tarvitsevansa. Tehdäkseni projektista vielä vaativamman, luovun joka päivä yhdestä esineestä. Uskoisin, että minulla riittää luovuttavaa koko vuodelle, tosin en aio luopua lempinahkahousuistani tai blenderistäni haasteen takia, joten varaan itselläni oikeuden pyörtää päätökseni jos tavarat yksinkertaisesti loppuvat.

Välttääkseni kuulostamasta tekopyhältä minun on huomautettava, että tiedostan olevani valtavan onnellisessa asemassa kun minulla on mahdollisuus edes ajatella tällaista projektia. Minulla on kaikki tarvitsemani ja vähän enemmänkin. En todellakaan usko, että tulevan vuoden aikana joudun kertaakaan tilanteeseen, missä minun olisi aivan pakko hankkia yhtään mitään. Toisaalta jo se, että voin tehdä viikottaisia valintoja kuluttamisesta ja kuluttamatta jättämisestä asettaa minut parempaan asemaan kuin valtaosan muista maailman ihmisistä. Tiedostan kyllä, että monelle kuluttamatta jättäminen ei ole valinta vaan olosuhteiden asettama pakko. Tästä huolimatta toivon, että projekti tuo selkeyttä omaan elämääni sekä ehkä inspiroi myös muita pohtimaan omaa kuluttamistaan.

Tänne blogiin aion raportoida haasteen etenemisestä päivittäin. Joka päivä kerron, mistä luovuin, miksi olin sen alunperinkään hankkinut ja mikä oli hankalaa (jos mikään). Aion myös pohtia kuluttamista niin kuluttajatutkimuksen kuin ihan oman historiani näkökulmista. Näin alkuun varmaan kerron myös hieman omista kulutustottumuksistani, elämästäni ja tämän projektin inspiraatiosta.