torstai 13. maaliskuuta 2014

Aurinkoa ja tilannepäivitystä

Kevätaurinko on saanut blogistin pään ihan pyörälle ja blogi on jäänyt ihan hunningolle.

Ei kuitenkaan huolta, kirjoittaminen ei missään nimessä ole yksi niistä asioista, joista ajattelin luopua tänä vuonna. Päinvastoin - tämäkin uusi harrastus on tuonut minulle valtavasti iloa ja oppmisen kokemuksia, että aion ehdottomasti jatkaa ajatusteni jakamista myös jatkossa. Luin juuri aiemmin mainitsemani Happiness Project - kirjan ja siinäkin korostettiin sitä, että olemme onnellisimmillamme saadessamme haastaa itseämme sopivassa määrin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että onnea ei tuo pelkästään helpot asiat Simpsonien katsominen sohvalla vaan ennemmin se, kuin teemme jotain kohtuullista yritystä vaativaa. Itselleni ainakin näitä asioita on esimerkiksi juokseminen tai blogin kirjoittaminen.

Miten sitten haaste on tähän mennessä sujunut?

Etukäteen ounastelin, että vuoden ostamattomuus olisi itselleni se kaikista vaikein osuus. Omalla tavallaan se onkin ollut hetkittäin haastavaa, mutta silti yllättävän helppoa. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi hetkittäin kohdannut kiusauksia (näitä tulee edelleen viikottain), mutta viikko toisensa jälkeen ero ostamisesta tuntuu vapauttavammalta ja helpommalta. Ehkä tästä syystä aiheesta kirjoittaminenkin on tuntunut hieman turhalta. Alkuvuodesta kun mietin kuluttamista enemmän, siitä kirjoittaminenkin tuntui ajankohtaisemmalta.

Ostamisen sijaan olen kevään aikana panostanut palveluihin ja omaan hyvinvointiini. Tällä viikolla aloitin vihdoin juoksuvalmennuksen ja kahden tapaamisen perusteella en voisi olla onnellisempi. Aiemmin olisin ehkä pitänyt valmennusta turhan kalliina harrastuksena, mutta asiaa tarkemmin pohdittuani omaan onnellisuuteen kannattaa sijoittaa niin paljon kuin vaan mahdollista. Tähän liittyen kannattaa lukea myös kiinnostava artikkeli siitä, miksi kokemukset tekevät meidät onnellisemmiksi kuin materia.

Erityisesti olen nauttinut ostamattomuudesta matkustaessani. Aiemmin olen aina käyttänyt matkustaessani jonkun verran aikaa kaupoilla pyörimiseen ja vaatekaappini kartuttamiseen. Oikeastaan kaikki lempivaatteeni on ostettu jostain reissusta, mutta ulkomailla tulee usein sorruttua myös harkitsemattomiin virheostoksiin. Nyt olen onnistunut välttämään kaikki nämä sekä aikaa on jäänyt vielä enemmän kaikkeen muuhun ihanaan.

Toisaalta ostamattomuus antaa minun nauttia kaikesta kauniista entistä enemmän. On oikeastaan jopa vapauttavaa ymmärtää, että kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa itse siitä nauttiakseen. Esimerkiksi pari viikkoa sitten Moskovassa vietimme mukavan aamupäivän TSUM-tavaratalossa ihaillen lempimerkkieni kevätmallistoja. Näiden uskomattoman suunnittelutaidon, leikkausten ja materiaalin ihailu oli itsessään jo inspiroivaa. Samasta aiheesta kirjoittelinkin jo aiemmin Lontoon matkan yhteydessä.

Tässä kohtaa minun on toki myönnettävä, että ostin viime viikolla ne uudet lenkkarit. Omilla juoksumäärilläni tosin olen sitä mieltä, että lenkkarit ovat ennemminkin käyttötavaraa kuin kestokulutushyödykkeitä - eli ainakin lavealla tulkinnalla olen vielä ihan ruodussa ostolakon suhteen.

Tavaroiden poistaminen on ollut hieman tauolla kaiken keväisen tohinan takia, mutta tarkoituksena kiriä rästipäivät kiinni heti sopivan hetken tullen. Nurkissa onneksi riittää edelleen ylimääräistä romua, joten tämä tulee tuskin tuottamaan ongelmia. Palaankin pian uusien poistojen kanssa entistä innokkaampana!

Miten teidän keväänne on lähtenyt liikkeelle? Oletteko aloittaneet uusia harrastuksia?

Jalokivien loistoa Loubotinin kengissä Moskovassa


3 kommenttia:

  1. haa. tervetuloa takaisin :) juuri näin sen pitää mennäkin: armoa itselle on monesti avain onneen :) kaikkea ei tarvitse. Q-Teatterin Kaspar Hauser olisi ollut aika hyvä vastaus näihin omistamisen pohdintoihin, mutta valitettavasti ainakaan minä en ole onnistunut saamaan lippuja edes lisänäytöksiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - itselle pitää todellakin olla lempeä. Tosin musta ainakin tuntuu, että muille on paljon helpompi antaa piuhaa kuin itselle. Mistäköhän sekin johtuu. Tunnistan itseni kyllä Kaspar Hauserin maailmassa täysin - itsekään en ole sitä nähnyt, toivottavasti jostain järjestyisi lippu.

      Poista
  2. että jos jostain saat ylimääräisiä lippuja, vinkkaa täällä jos vakkarilukijasi TV saisi lippuja.

    VastaaPoista