Kiinnostavaa on, kuinka vahvasti teknologia sanelee sen, miltä kodeissamme näyttää. Itsekin huomasin tämän vuosia sitten luopuessani televisiosta; ilman tätä 'alttaria' olohuoneen voi sisustaa huomattavasti vapaammin. Tämän lisäksi Hesarin artikkelin mukaan kodeistamme on kadonnut puhelinpöytä, CD-torni ja kohta kirjahyllykin. Näiden tilalle odotetaan ilmestyvän 'eristäytymiskalusteita' pelaamiseen ja musiikinkuunteluun sekä ruokapöytä elää uutta kukoistusta kodin askareiden keskuksena.
Sen lisäksi, että teknologia muokkaa kotimme järjestystä, se muuttaa vahvasti myös arkeamme. Tapaamisia ei enää sovita eksaktisti, päivämme pirstaloituu erilaisten kommunikaatiokanavien välille, olemme jatkuvasti tavoitettavissa ja uutisvirta tavoittaa meidät paikasta riippumatta. Kiinnostavaa aiempaa tutkimusta aiheesta on mm. kollegojeni Karolus Viitalan ja Joel Hietasen videografia Differing Everydays. Videolla käsitellään sitä, miten teknologia ja sosiaalinen media muuttaa arkipäiväisiä suunnittelukäytäntöjämme pitkäjänteisestä suunnittelusta reagoivaan koordinaatioon.
Itseäni tässä teknologian muutoksessa koskettaa kaikista eniten kulttuurin digitalisoituminen. Ainakin oman kotini esineistöstä merkittävän osan muodostavat levyt ja kirjat. Näistä luopumisen koen erityisen haastavana - siitäkin huolimatta, että kuuntelen Spotifyta päivittäin ja käytössäni on iPad, jolla voisin lukea kirjoja sähköisenä. Kuten jo aiemmin mainitsin, kuuntelemamme musiikki ja omistamamme levyt kertovat paljon historiastamme ja voisi jopa sanoa, että nämä esineet ovat osa identiteettiämme (kuten kirjoitin gradussani). Monesti jopa hahmotamme eri aikakaudet tietyn musiikin ja siihen liittyvien tapahtumien mukaan (kuten Avi Shankar ehdottaa). Parasta onkin löytää levyhyllystään joku vanha levy ja sitä kautta palauttaa mieleen siihen liittyvät muistot, ihmiset ja tunnetilat. Mistä sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua muistamme 2010-luvun jos kaikki silloin kuuntelemamme musiikki on hävinnyt bittiavaruuteen?
Onneksi vielä ei ihan kaikesta tarvitsekaan luopua ja voin ottaa parhaat puolet irti kaikista formaateista. Hesarin tilauksen siirsin iPadiin jo pari vuotta sitten, tieteelliset artikkelit luen kaikki nykyään sähköisenä ja lenkillä kuuntelen Spotifyta. Välillä on kuitenkin ihanaa pysähtyä hetkeksi, soittaa vanhanaikaisia levyjä ja lukea ihan oikeaa paperista lehteä tai kirjaa. Saa nähdä, miten vuoden aikana käy - raaskisinko aloittaa kirja- ja levyhyllyjeni karsimisen. Onko teillä kokemuksia tästä?
Tarina Ostin tämän rannekorun viime keväänä mielessäni parin vuoden takaiset YSL:n sandaalit, jotka ovat jostain syystä jääneet mieleeni. Ostopaikkana oli ruotsalainen halpaketju Monki, minne aina välillä harhailen näyttävien pukukorujen perässä. Vaikka kyseisen liikkeen vaatteet harvemmin inspiroivat olen tehnyt sieltä useita erittäin onnistuneita asustelöytöjä.
Syy luopua Koru on mielestäni upea, mutta jostain syystä se on jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä se on kuitenkin hieman epäkäytännöllisen massiivinen jopa omaan makuuni. Normaalitilanteessa säilöisin tätä korulaatikon pohjalla vielä vuoden, pari odottaen sitä oikeaa hetkeä. Itseni kuitenkin tuntien tiedän, ettei sitä oikeaa hetkeä koskaan tule. Olenkin siis kaukaa viisas ja lahjoitan tämän eteenpäin jollekin, jolle se tuottaa iloa jo nyt.
Päivän oivallus Trendien sijaan kannattaa inspiroitua ennemmin omasta tyylistä eikä edullisiakaan asioita kannata ostaa ilman kunnon harkintaa. Sinänsähän taloudellinen menetys ei tässä ole suuri, mutta korulaatikossa ajelehtivat virhehankinnat vievät huomion niiltä oikeasti ihanilta asioilta.
Päivän haaste Sinänsä hienosta esineestä luopuminen kirpaisee. Uskon kuitenkin, että tämä toimii hyvänä opetuksena siitä, että kauniit asiat kannattaa päästää vapaaksi ilahduttamaan muita.
Jos kiinnostuit rannekorusta, niin ilmoittaudu kommentteihin - saatat ilahtua!
Tyylikästä päivää <3
Hyvä kirjoitus! Teknologian hyviä puolia on nimenomaan se ettei roskaa kerry nurkkaan niin helposti. Ipadi on korvannu itellä näppärästi lehdet ja keittokirjat. Cd-levyjäkään ei tule enää hamstrattua mutta vinyylit ovat itelle se heikko kohta. Niistä helmistä en luovu ku näen itseni mummuskana fiilistelemässä rakkaita bläkykiekkojani muistellen keikkoja ynnä muita musaan liittyviä muistoja :)
VastaaPoistaKorut on kyllä yks murheenryyni. Oon itse pistänyt vanhat korut kappaleiksi ja väkerrellyt niistä uusia koruja. Tuosta sun rannekorustakin voisi joku saada pienellä tuunauksella ihan omannäköisen vaikka nätti onkin jo sellaisenaan!
Hyvä idea tuo korujen kierrätys ja tuunaus! Itsekin tykkään nimenomaan kerätä vinyyliä, musaan liittyy niin paljon upeita muistoja ja levyjen hypistely ja soittaminen nimenomaan tuo nämäkin elävänä mieleen!
PoistaAivan ihana koru tämän rannekoruttoman mielestä! :) Ymmärrän luopumisen tuskan.
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, mitä sanoit kodin järjestyksestä. Minäkin tein puolitoista vuotta sitten saman homman: luovuin telkkarista. Tai no, en se varsinaisesti luopumiselta tuntunut, kun sitä ei kukaan koskaan katsonut. Telkkarin myötä lähti tietysti tv-taso ja dvd-soitin ja lopulta sohvakin. Ei siinäkään kukaan meillä koskaan istunut. Ja kah, pienen kaksion isoin tila sai yhtäkkiä ihan oikeaa käyttöä hyörimiskenttänä, majanrakentelutilana ja kankaanleikkuualustana. :) Eikä lapsikaan pääse kasvamaan kieroon ainakaan Pikkukakkosen puutteessa, kun sen voi katsoa Areenasta.
Karsin joskus kirjahyllyä ja poistin sieltä ne kirjat, joita en todennäköisesti tule ikinä lukemaan. Laitoin syrjään ne, jotka haluaisin. Myöhemmin niistä raakkailin vielä valioyksilöt. Annoin kirjoja luettavaksi muille ja osan kirjastoon. Lisäksi minulle oli kerääntynyt varmaan ainakin 10 vuoden käsityölehdet, joista oli tosi vaikea enää löytää mitään kaavoja. Tein lehdistä best of -kokoelman (12 kpl) ja nyt ne kivoimmat jutut löytää nopeasti, kun inspis iskee. Ja loput saa lainaan kirjastosta, joten ei mistään tarvinnut edes oikeasti lopullisesti erota. Kirjoista on vaikea luopua, vaikka tietää, että ne voi yleensä aina lainata!
Kiva kuulla, että sullakin koti on järjestäytynyt ihan uudella tavalla televisiosta luopumisen myötä. Samalla tavoin arkikin muotoutuu ihan eri tavalla, kun ei aikaa kulu enää television katseluun. Ehkä vähän sama filosofia, kuin mista kirjoitan tämän päivän blogitekstissakin.
PoistaHyviä vinkkejä myös kirjoista luopumiseen. Kiitos paljon! Näistä voisin koota muutenkin postausta. Ehkä näistä inspiroituneena voisin kirjoitella enemmänkin kirjoista luopumisesta, ja jopa siirtyä sanoista tekoihin :)
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Tätä projektiasi on mielenkiintoista seurata ja kirjoituksiasi ilo lukea! Ja tsemppiä jatkoon! Itsellänikin tällähetkellä pyrkimys päästä turhasta tavarasta eroon, tuntuu tosin varsin loputtomalta suolta (jotain aiheesta olen blogissanikin kirjoittanut). Minulle juuri nuo kirjat ja levyt ovat sellaisia, joista on erityisen vaikea luopua. Lisää en paljonkaan ole lähiaikoina ostanut, mutta vanhoista on erityisen vaikea luopua, vaikka ei tarvitsisi tai edes oikein pitäisi. Olen ennen ollut varsinainen keräilijäluonne, mutta vähitellen irtautumassa siitä ajattelumallista.
VastaaPoistaKiitos Minna-Liisa, todella kannustavaa kuulla hyvää palautetta! Jatkan innolla päivittämistä :)
PoistaVarmasti nimenomaan vanhat levyt ja kirjat ovat niin tärkeä osa menneisyyttämme, että niistä on vaikea luopua kun samalla luopuu osasta omaa historiaansa ja identiteettiä. Ehkä näistä ei ihan heti vielä tarvitsekaan luopua.
Tosi ihana blogi muuten sullakin - pitää tutustua tarkemmin! Ihanaa uuden viikon alkua!
Tulin tänne koska levysoitin.. Levyhyllyn karsimisesta: hankkiuduin eroon DJ-levareista eläköidyttyäni unirytmini normalisoimiseksi päivätöitteni takia ja samalla levyhyllyni jäi täysin nollakäytölle. Päätin siis hankkiutua eroon levyistäni, mutta muistan varoittavia esimerkkejä siitä miten joku myi kaikki levynsä ja katui karvaasti. Todennäköisesti kuluttamiaan rahoja ei saa takaisin, ja jos levyt yrittäisi myöhemmin ostaa, välttämättä niitä ei enää saisi millään rahalla takaisin.
VastaaPoistaKoska käytän paljon spotifyta, minulle yksinkertainen stressitesti on tämä: ota vaikkapa joka päivä yksi levy soittoon, ja jos voit kuunnella sen rauhassa alusta loppuun ilman että tekee mieli hyppiä biisien yli (eli siis että albumiformaatti toimii), laita se takaisin hyllyyn. Toinen kriteeri on että jos muistit että sinulla on kyseinen albumi ja ajattelet sitä aina välillä, eli että siihen on joku tunnesidos.
Taasen ne levyt, joita kuunnellessa tulee sellainen fiilis että "olipas tässä monta luokatonta biisiä, vain pari biisiä näistä jaksaa aidosti kuunnella", on albumiformaatti selkeästi väärä näille levyille, ja niistä kannattaa hankkiutua eroon. Harva jaksaa vaihtaa koko ajan biisejä ja käännellä vaikka tuplalevyn eri puolia kuullakseen pari hyvää biisiä. Eri asia tietysti jos kyseessä on joku erikoinen harvinaisuus jota ei löydy spotifysta (itselläni esim Vähäiset Äänet 12").
Näillä eväillä olen löytänyt kadonneita klassikkoja levyhyllystä (esim. Parliamentin "Clones of Dr. Funkenstein", jolta soitin ennen lähinnä Flashlight-biisiä).
Hope this helps :)
Kiitos hyvästä vinkistä - kuulostaa tosi hauskalta projektilta! Aion ehdottomasti aloittaa käymään läpi omia levyjä tältä pohjalta! Tästä varmasti syntyy jutunjuurtakin :)
PoistaKiinnostavaa varmaan myös se, että vanhoissa levyissä albumiformaatti on muutenkin toimivampi kuin digiajan tuotoksissa, missä kuitenkin usein nimenomaan ratsastetaan muutamalla hittibiisillä.
Mahtavaa uutta viikkoa!