Pohdin tässä yksi päivä, että ostamisen lopettaminen on saanut minua myöskin arvostamaan sitä mitä minulla on entistä enemmän. Minulla, kuten monella kanssasisarellani on ihan riittävästi (joku voisi jopa sanoa että hieman enemmänkin) vaatteita. Siitä huolimatta monena aamuna on tuntunut siltä, ettei ole yhtään mitään päällepantavaa.
Kuitenkin, nyt kun uusien vaatteiden ostaminen ei enää ole mahdollisuus, näitä aamuja on yhä harvemmin ja olen entistä enemmän alkanut iloitsemaan siitä mitä minulla jo on. Sen sijaan, että harmittelisin vaatekaappini riittämättömyyttä, arvostan entistä enemmän niitä aarteita mitä se kätkee sisäänsä. Mikä vielä parempaa - voi olla, että muutama upea juttu, jotka aiemmin ovat jääneet vähemmälle käytölle saa nyt uuden mahdollisuuden!
Palatakseni vielä alun mietelauseeseen, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästä vaatekaapista vaan suhtautumisesta elämään noin ylipäänsä. Itse ainakin olen paljon onnellisempi kun kiinnitän huomioni minua ympäröiviin ihaniin asioihin ja mielettömiin tyyppeihin kuin jos murehdin niitä asioita mitä en pysty saavuttamaan.
Ihanaa tiistai-iltaa!
Tarina Olen ostanut tämän villatakin joskus Stockalta. Se on lämmin, laadukas ja musta - kaikki mitä vaatteelta odotan, nappiostos siis.
Syy luopua Taidan olla vähän liiankin hyvä ostamaan mustia vaatteita. Moni ystäväni voisi olla tästä samaa mieltä. Valitettavasti näitä mustia villatakkeja taidan omistaa enemmän kuin omiin tarpeisiin. Tämä yksilö saakin siis uuden mahdollisuuden ystäväni käytössä.
Päivän oivallus Uskomatonta. Olen kirjoittanut blogia jo 3 viikkoa. Se on melko pitkä aika tyypille, joka innostuu helposti ihan mistä vaan. Ja unohtaa innostuneensa vielä helpommin.
Päivän haaste Tuntuu siltä, että haluaisin tehdä siivousta kotona nopeammin kuin yhden tavaran päivävauhtia. Otan tämänkin kuitenkin kärsivällisyysharjoituksena (iso haaste). Vuotta on kuitenkin jäljellä vielä 344 päivää.
Hei,
VastaaPoistaensinnäkin kiitos tästä avauksesta. Mielenkiintoista seurata haastettasi ja mihin se ikinä päätyykään. Itse olen olosuhteiden pakosta joutunut jättämään ostamisen vain pakollisiin ja tavaraakin lähtee poisto päivässä tahdilla. Tässä blogissa mielenkiintoista on se, että et vähennä tavaraa vain siksi, että koti on kuin kaatopaikka (tämä oli minun lähtökohtani), vaan poistosi ovat hyväkuntoisia ja käyttökelpoisia tavaroita. Meillä päivän poisto voi helposti olla tyyliin "muovihevonen, jolta puuttuu jalka", tai sitten lapsille pieneksi jääneitä vaatteita. Tsemppiä tällä tiellä ja menestystä blogiin, käyn täällä ihan joka päivä. Ja kommentoisin, mutta mobiilisti en ole siihen vielä pystynyt :(
ja vielä, meidän tavaroilla ei ole aina taustoittavaa tarinaa, en todellakaan osaa sanoa mistä kaikki meillä seilaava tavara on peräisin... mutta suhteeni tavaraan on edelleen liian sentimentaalinen (juu, en voi heittää pois t-paitaa, jonka olen saanut 1991(!!!) ollessani vaihto-oppilaana... heh, ei tähän kai auta kuin terapia :) terv. sama anonyymi kuin yllä
VastaaPoistaHei - tuhannet kiitokset kommenteistasi. Todella kivaa kuulla, että olet viihtynyt blogin parissa. Hauskaa kirjoittaa, kun tietää että joku lukee juttujani.
VastaaPoistaItselläni ainakin jalona tavoitteena olisi tulla toimeen vähemmällä ja jatkossa myös tulla harkitsevammaksi kuluttajaksi - tuntuu siltä, että kun tottumuksestakin tulee haalineeksi kotiinsa yhtä sun toista turhaa. Tuntuu siltä, että kun yrittää muistaa tavaroiden alkuperän ja syyn, miksi niitä on säästänyt vuosikäudet ymmärtää paremmin myös omia syitään kuluttaa. AInakin näin toivoisin.
Mulla ei kotona ole mitenkään ihan kamalasti käyttökelvotonta tavaraa kun asun yksikseni ja olen muuttanutkin melko tiheään. Voi kuitenkin olla, että viimeistään juhannuksen tienoilla omat poistonikin alkavat olla luokkaa toimimaton tupakansytytin. Ja sinänsä, mun mielestä sekään ei ole huono juttu, kiinnostavaa varmasti näidenkin osalta pohtia minkätakia sellaista kamaa tulee edelleenkin säilöttyä. Muutenkin ehkä näin alussa keskittyy vielä isosta, esillä olevasta tavarasta luopumiseen - myöhemmin sitten alan kaivella laatikon pohjia yms..
Ja hei - tunnistan itseni tuosta sun vuoden 91 t-paita toteamuksesta - juuri tuollaisista 'tärkeistä' muistoista luopuminen onkin kaikista vaikeinta kun niihin liittyy niin paljon muutakin kuin pelkkä sen esineen materiaalinen puoli.
Ihanaa viikkoa ja tsemppiä siivousprojektiin!