Kuitenkin lahjaksi saadut esineet ovat ehkä haasteellisimpia tällaisen projektin, etenkin julkisen sellaisen yhteydessä. Monet niistä ovat kuitenkin käyttöarvoltaan melko vähäisiä, vaikka tuottavatkin usein iloa monella muulla tapaa. Monella tapaa niistä luopuminen onkin hankalaa.
The Minimalists blogin Joshua kirjoittaa lahjoista, niiden vastaanottamisesta ja antamisesta hienosti. Pähkinänkuoressa: Älä anna lahjaksi tavaraa vaan elämyksiä, äläkä missään nimessä anna lahjoja silloin kuin niitä eniten odotetaan.
Itse tykkään toki antaa lahjoja ja ylipäänsä ilahduttaa kanssaihmisiä pienillä kivoilla jutuilla. Usein kuitenkin nämä pienet kivat asiat, jotka ihmisiä ilahduttavat eivät todellakaan ole tavaraa vaan vaikka illallinen, huomaavainen ele, puhelinsoitto tai palvelus.
Jäin pohtimaan myös sitä, miten suhtaudun vuoden aikana lahjojen antamiseen. Ainakin kummilapset varmaan arvostavat edelleen ihan materialistisia lahjoja, tosin heillekin lahjoittaisin mielellään yhteistä aikaa ja kokemuksia. Itselläni ainakin parhaat lapsuusmuistot kummivanhemmistani liittyvät heidän kanssa vietettyihin hetkiin kuin hetkellistä iloa tuoneisiin esineisiin.
Lahjat tulivat minulle erityisesti tänään mieleen, kun isäni palasi ulkomaanmatkalta ja ilahdutti minua tuomalla kasan urheiluvaatteita. Olin tietenkin tästä erittäin hyvilläni ja onnellinen (etenkin kun en saa itse ostaa mitään koko vuonna), mutta omatunto silti hieman kolkuttaa. Tämän johdosta päätinkin siis lahjoittaa tänään kokonaisen kasan vaatteita eteenpäin.
Tavoitteena olisi laittaa näidenkin suhteen hyvä kiertoon ja ilahduttaa ystäviäni näillä värikkäillä vaatteilla. Ystävät, varautukaa siis viinikutsuihin ja pehmeisiin paketteihin!
Mieletöntä launtai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti