Tänään minulla on ensimmäinen mahdollisuus ostaa jotain. Herään kuitenkin flunssaisena lomapäivään ja kaupoilla kiertely ei muutenkaan innosta vaikka alennusmyynnit ovatkin täydessä vauhdissa. Kaikki hienot löydöt saavat siis jäädä tekemättä. Ylipäänsä on mukava huomata, että se mistä ei ole tietoinen ei herätä kovin suurta kiusaustakaan. Itseasiassa päivä on sujunut ihanan hitaasti blogin ja onnellisuuskirjan parissa lähikahvilan mantelimaitolaten ääressä.
Tämän päivän esine on käyttämättä jääneet mustat capri-mittaiset kompressiojuoksuhousut. Joku Underarmourin kokoa L käyttävä reippailija voi ilmoittautua uudeksi omistajaksi.
Tarina Ostin nämä juoksucaprit Bostonin reissulla 2012. Kiireessä en tullut sovittaneeksi housuja ja ne ovat alusta lähtien olleet liian suuret. Sinänsä harmi, koska olisivat muuten oikein loistavat.
Syy luopua Edelleen melko itsestään selvällä linjalla mennään. Toivon mukaan joku muu saa näistä enemmän iloa kuin minä.
Päivän oivallukset Väärän kokoisia vaatteita on ihan turha säilyttää. Niille tuskin tulee käyttöä jatkossakaan. Toisaalta vääränkokoisten vaatteiden osto on lähinnä hölmöä - jos on liian kiire sovittaa, ei varmaan pitäisi alunalkaenkaan olla kaupoilla pyörimässä.
Toisena oivalluksena myös se, että alennusmyyntien olemassaolon unohtaa helposti jos ei mene kaupoille. Tämä vapauttaa aikaa myös huomattavasti parempiin tarkoituksiin.
Päivän haaste Yritin napata päivän esineestä kuvan, mutta näissä valaistusolosuhteissa onnistunut kuvaus osoittautui liki mahdottomaksi. Ystäväni ehdotti, että tilannetta voisi parantaa kunnon studiolampulla. Meinasin jo innostua, että voisinkin ostaa sellaisen - onhan kunnon välineistö tärkeää projektin onnistumisen kannalta! Onneksi kuitenkin muistin, mistä projektissa oli kyse. Tilanne vaatii siis vielä hieman harjoitusta. Toki jos jollain on lainata minulle valaisinta, niin olen erittäin kiinnostunut.
Kiitos jo nyt mahtavasta blogista! Jään seuraamaan haasteen edistymistä mielenkiinnolla. :)
VastaaPoistaSovittamatta voi tosiaan tulla huteja ja ulkomaille on hankala lähteä palauttamaankaan.. :) Mutta sitten on vielä ne tyypit, jotka sovittavat, toteavat yhdessä myyjän (minä) kanssa, että isompi koko on just sopiva. Kuitenkin kassan kautta menee liian pieni vaate. "Kyllä minä laihdun tähän, nää pakottaa mut alottamaan nyt viimestään jonkun dieetin.." (Tekisi aina mieli sanoa ja joskus sanonkin, että älä muuta mitään. Sä oot just hyvä nyt.) Erittäin yleinen juttu tuntuu olevan monessa eri ajassa eläminen ja se näkyy kuulemani mukaan monen vaatekaapissa. "Nää oli mun lempifarkut kymmenen vuotta sitten, vielä mä joskus mahdun näihin. Ne saa muistuttaa mua läskeistä." Eletään siis mennyttä. Joskus itseruoskinta tuntuu ihan pahalta asiakkaiden puolesta. Sopivissa vaatteissa on hyvä olla ja jos se koko muuttuu, niin sitten voi toimia sen mukaan, eikä ostaa jo valmiiksi vääränkokoista kampetta. Ihanampaa on mitoittaa vaatekaappi itsensä ja elämäntilanteensa mukaan kuin toisin päin. Minusta. :)
Kiitos - tosi kiva kuulla, että oot tykännyt!
PoistaOon huomannut myös saman ilmiön ajassa elämisestä. Juurikin vein ison kasan vaatteita Uffille, jotka edustivat mun vaatekaapissa ihan toista aikakautta tyylin suhteen. Niitäkin olin tosin säilönyt varmuuden varalta vuosikaudet.
Ehkä sun seuraavalla kerralla kannattaakin mainita noille tulevaisuuden (tai mennesisyyden) minälle ostajille, että olkaa lempeämpiä itsellenne. Tai ehdota, että ostaisivat vaatteet vasta sitten, kun mahtuvat niihin, eihän istuvuudesta sun muusta edes tiedä silloin :)
Ihanaa viikkoa!
Elina