Tarina Sain lukon kylkiäisenä maailman siisteimpään maantiepyörääni, jonka ostin ystävältäni Sampolta. Tämän oli tarkoitus toimia tilapäisratkaisuna, mutta kuten yleensä näissä käy se jäi pysyväksi ratkaisuksi.
Syy luopua Pyörä on ollut minulla käytössä jo kaksi kesää, mutta en ole tainnut jättää sitä kadulle tai tienposkeen lukittuna kertaakaan. Tähän asti olen säilyttänyt pyörääni lähinnä olohuoneessa tai silmän ulottuvilla niin, ettei lukko ole ollut välttämätön.
Syynä ehkä se, että riittävän monta pyörää voroille menetettyäni olen tullut melko vainoharhaiseksi enkä todellakaan halua menettää upeaa, 90-luvun alun pinkkiä Giro d'Italia-värein koristeltua maantiepyörääni. Mikä olisi hyvinkin todennäköistä kun ainoa siihen kuuluva lukko on näin siroa tekoa. Toisaalta en ole myöskään kiirehtinyt uuden lukon ostamista, onhan minulla jo ollut lukko. Ehkä siis parempi vaan luopua siitä ja siirtyä pohtimaan toimivia ratkaisuja.
Päivän oivallus Älä tee tilapäisratkaisuja. Niistä syntyy vain huonoja pysyväisratkaisuja. Jos jättäisin pyöräni lukittuna tällä menetelmällä, se olisi joko entinen tai ainakaan en voisi olla hetkeäkään rauhallisin mielin. Note to self: lainaa ensi kesäksi järeämpi lukko.
Toinen hieno oivallus syntyi eilen Kaisan ja lasten kanssa museokaupassa. Tavaroita hypistellessään oli oikeastaan rentouttavaa huomata, ettei tarvitse mitään koko kaupasta.
Päivän haaste Ainakin blogin kirjoittamiseen tarvitsee aikaa. Toivottavasti sitä onnistuu löytämään myös jatkossa muulloinkin kuin yön pimeinä tunteina.
Ihanaa päivää kaikille. Tässä päivää piristämään yksi lemppari yläasteajoilta. Kuvat siltä ajalta taidan jättää jakamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti