Ostamattomuus tai asioista luopuminen ei tosiaankaan aiheuttanut päänvaivaa. Päinvastoin - sain vihdoin luovutettua ison kasan eteisessä odottaneita tavaroita ystäville eikä kaiken tohinan keskellä juurikaan ehtinyt ajattelemaan kuluttamista (tai ennemmin toki omalta kohdaltani kuluttamattomuutta).
Asia, mikä minulle taas viikonlopun aikana kristallisoitui oli se, että asiat vaativat oman aikansa. Olin ajatellut, että minulla olisi 'jossain välissä' aikaa kirjoittaa blogia ja hoitaa pari työasiaa, mutta sunnuntai-iltana huomasin käyttäneeni jokaikisen hetken johonkin aivan muuhun. Ihan positiivisessa mielessä.
Tarina Ostin tämän toppatakin joskus syksyllä 2006, koska se oli mielestäni superhieno. Käytinkin sitä ahkerasti sen talven ja varmaan seuraavankin, mutta lähivuosina sen olemassaolo on unohtunut. Tajusin toki juuri, että sen ostohetkestä on kulunut yli seitsemän vuotta - todella vaikea hahmottaa, että aika kuluu noin nopeasti.
Syy luopua Olin jo muutenkin siirtänyt tämän rotsin odottamaan päätöstä sen lopullisesta kohtalosta. Tänään huomasin Facebookissa linkin uutiseen, missä kerrottiin asunnonnottomien hyväksi järjestetystä talvivaatekeräyksestä. Päätinkin, että olisi syytä kaivaa esiin kaikki ylimääräinen lämmin vaatetus ja lahjoittaa ne hyvään tarkoitukseen. Taidan jatkaa projektia myös parin seuraavan päivän ajalta.
Päivän oivallus Välillä on syytä unohtaa kaikki, mitä 'pitäisi tehdä' ja keskittyä vain olemaan läsnä ja hymyilemään.
Päivän haaste Kuinka yhdistää riittävät yöunet ja kaikki hauska?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti