Päivä 7: Perintökalleudet kiertoon

Tänään koitti paluu töihin pitkän loman jälkeen kuten varmasti monella muullakin. Rutiiniin palaaminen oli omalla tavallaan kovin virkistävää, tosin aamukiirettä ja torkutusta ilman olisin ihan valmis elämään. Ehkä ne voisi ottaa luovutettavien asioiden listalle?

Työpaikan kahvihuoneessa keskustelimme kollegani Saanan kanssa tavaroista luopumisesta ja hänkin totesi aiheen olevan itselleen kovin ajankohtainen. Hänkin mainitsi haikailleensa muutamia asioita kotiinsa ja vaatekaappiinsa, mutta totesi silti skipanneensa alennusmyynnit tyystin kokiessaan uuden tavaran hankkimisen niin hengästyttäväksi ajatukseksi kaiken tämän kaaoksen keskellä. Pohdimmekin, että tämän päivän onnellisuus on ehdottomasti ilmavuutta, keveyttä ja luopumista kuin alati uuden hankkimista.

Erityisesti blogin aloitettuani minusta on alkanut tuntua entistä enemmän siltä, että yltäkylläisyys ja tavaran määrä on yksi aikamme suurimmista vitsauksista. Joka kerta kun mainitsen projektistani jollekin, tämä joku yleensä alkaa samantien uskoutua minulle omasta tavarapaljouteen liittyvästä huolesta. Kiinnostavaa onkin, että vaikka elämme kulutusyhteiskunnassa, missä kuluttamisen tulisi tehdä elämästämme loisteliaampaa ja helpottaa arkeamme, kuluttaminen ja kulutusobjektit tuottavat monille onnen ja ilon sijaan lähinnä ahdistusta.

Koko sarjakuva osoitteesta http://www.highexistence.com/amusing-ourselves-to-death-huxley-vs-orwell/

Tarina Sain juustohöylän isältäni kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni vuonna 2002. Hän oli taas saanut sen isoäidiltäni joskus 70-luvulla muuttaessaan pois lapsuudenkodistaan. Tätä ennenkin se on tainnut palvella isäni perhettä pitkään. Täytyykin todeta, että arjen käyttöesineeksi sen elinkaari on huikea.

Syy luopua Mikään perinteinen 'perintökalleus' ei kuitenkaan ole kyseessä - kun äitini huomasi juustohöylän keittiönlaatikossani hän naurahti, että hän ihmetteli sen kelvottomuutta juustonleikkuuseen jo joskus 80-luvulla kun se oli vanhempieni käytössä. Ehkä juuri tämän takia olen säästänyt juustohöylää uskollisesti muutosta toiseen, vaikka nykyään en juustoa oikeastaan syö muutenkaan ja käytössäni on myös moderni, hyvinleikkaava versio (itseasiassa kaksi erilaista).

Päivän oivallus Kaikkea ei kannata säästää pahanpäivän varalle ja rakkaat ihmiset voi muistaa muustakin kuin juustohöylästä.

Päivän haaste Jään edelleen pohtimaan, josko keksisin juustohöylälle vielä jotain käyttöä. Todellinen haaste kuitenkin on, mitä tällaiselle esineelle tulisi tehdä jos en saa ujutettua tätä veljelleni. Onko teillä mitään ajatuksia? Ajattelin muuta kirjoittaa postauksen erilaisista kierrätysvaihtoehdoista niin vaatteille, kodin käyttöesineille kuin muulle romulle. Jakakaa toki omat vinkkinne kommenteissa.