Tähän mennessä kuitenkin saamani palaute ystäviltäni on ollut erittäin kannustavaa ja innostunutta. Erityisesti arvostan kaikkia niitä hyviä ideoita siitä, mistä kaikesta voisinkaan luopua ja mistä näille löytyisikään rakastava koti.
Pidemmittä puheitta kuitenkin päivän esineeseen. Tälle ei vielä ole löytynyt kotia, joten parempien ehdotusten puutteessa lahjoitan tämän varmaan jollekin pahaa-aavistamattomalle ystävälleni.
PÄIVÄN ESINE: IKEAn vaaleanpunainen pöytälamppu
Tarina Ostin lampun vuonna 2010 Espoon kotiini. Sen parina oli toinen samanlainen limenvihreänä - sopivat hienosti yhteen makuuhuoneen rullaverhon kanssa - se taisikin olla näiden ainoa hyvä puoli, alkuperäisessä tarkoituksessaan lukulamppuna ne toimivat aika kehnosti.
Syy luopua Tällä hetkellä valaisin on minulle täysin tarpeeton, enkä usko että se estetiikkansa tai funktionaalisuutensa takia tulee myöskään muuksi muuttumaan. Veljeni oli sitä mieltä, että vuosi kannattaisi aloittaa luopumalla jostain merkittävästä, kuten kahvikoneestani, ja tarjoutui ottamaan sen hoitoonsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vuoden aikana ehtii luopua vielä monesta pienestä ja suuresta asiasta ja jätänkin suuret päätökset vielä muhimaan.
Päivän oivallus Tämä esine on hyvä muistutus siitä, että sisustaessa kannattaisi ennemmin odottaa sitä oikeaa, senhetkisen tarpeen täyttävää esinettä kuin tyytyä Ikean kompromisseihin. Itseasiassa tämän voi varmaan yleistää koskemaan montaa muutakin asiaa elämässä.
Päivän haaste Tänään vaikeaa on ollut tämän blogin aloittaminen. Kirjoittaminen, etenkään muiden luettavaksi ei ole minulle mitenkään luontaista vaan tässä on saanut ylittää itsensä jo useasti. Kaikesta huolimatta, näiden tekstien työstäminen on ollut hyvin palkitsevaa ja on ollut kiva kuulla positiivista palautetta tärkeiltä ihmisiltä <3.
Kysymys Mitä tällaisille tavaroille oikein voi tehdä? Roskikseen heittäminen ei tunnu kivalta vaihtoehdolta, mutta entä jos kukaan läheiseni ei ole lampun tarpeessa?
Kiva blogiajatus ja hieno projekti tavaran yltäkylläisyyden keskellä.
VastaaPoistaTulet varmasti oivaltamaan monta hyödyllistä ajatusta suhteessa tavaroihin ja omaan kulutukseen.
Onnittelut hyvästä projektin aloituksesta.
Oma projektikokemus kaikkien loistavien ajatusten tiimoilta on se, että määrittelee projektille tavoitteet, mittarit onnistumiselle ja ennenkaikkea keston. On paljon hauskempaa lopettaa projekti ennenkuin siitä muodostuu taakka ja vielä kub on innostunut asiasta. Ja voihan sitä aina tehdä jatkoprojektinkin jos homma pelittää vielä ja mieletön innostus valtaa edelleen mielen :-)
Tällaisia kokemuksia mulla on muutamasta kavereiden kanssa aloitetusta juoksu yms liikuntaprojektista. Parempi sopia, et käydään lenkillä joka maanantai kl 20:00 seuraavan 3 kk ajan kuin tästä ikuisuuteen. Näistä jälkimmäinen vaihtoehto hiipuisi kuitenkin pikkuhiljaa.
Tämä päällimmäisenä ajatuksena ja kannustuksenakin hienolle projektille.
Niin ja vielä se vinkki: kuinka päästä tavarasta eroon.
VastaaPoistaKokeile esim huuto.net.
Selkeä kuvaus tavarasta ja muutama kuva riittävät varmasti.
:-)
Kiitos vinkeistä isi!
VastaaPoistaProjektin kesto on nyt alkuunsa vuosi - aika pitkä aika, mutta toisaalta uuden rutiinin syntymiseen menee hetki ja toisaalta uskon, että muutenkin tällaisen projektin positiiviset lieveilmiöt ottavat aikaa juurtuakseen.
Toinen päivä ja edelleen innolla mukana!
Mieluiten lahjoittaisin tavaroita ystäville ja muille tarvitseville, mutta toki nettihuutokaupatkin on vaihtoehto.
Hymyjä ja aurinkoa päivään <3
Hieno projekti Sinulla. Itse olen yrittänyt vähentää tavaraa kodistamme. Olemme asuneet omakotitalossa yli 20 vuotta. Kasvatettu on 4 lasta. Tavaraa on paljon. Oma ongelmani tavaran vähentämisessä on se, että en haluaisi laittaa roskikseen käyttökelpoista. Lahjoittaminen uusio- tai edelleenkäyttöön kyllä luonnistuu, mutta paikkojen keksiminen on vaikeaa. Jos kukaan ystävistäsi ei tarvitse lamppua, esim. facebookissa on paljon lahjoituspalstoja. Ekotori, Fida tai muu varmasti ottaa vastaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kiva kuulla, että pidät blogista! Uskon, että neljän lapsen jälkeen tavaraakin riittää hieman enemmän kuin nuorella kaupunkilaisnaisella. Olen myös huomannut jo ennen tätäkin, että edes käyttökelpoinen tavara ei meinaa kelvata minnekään - taitaa olla yksi oire yltäkylläisyydestä. Taidan viedä ensimmäise satsin käyttökelpoista kodin tavaraa juurikin Fidaan - kiitos vinkeistäsi!
PoistaIhanaa viikkoa ja tsemppiä kodin siivoukseen!