Päivä 43: Tiirikointia ja nostattavia kohtaamisia

Tarina Ostin tämän tietokoneelle tarkoitetun lukkovaijerin Lissabonista syksyllä 2011 kun olin lähdössä laivamatkalle kohti Brasiliaa. Teen paljon töitä läppärillä kahviloissa ja minua oli varoiteltu etukäteen siitä, että Brasiliassa koneet häviävät nopeammin kuin kulmakahvilassani. Kollegani suosituksesta hankinkin sitten tällaisen, olisihan koneen katoaminen pitkällä reissulla aikamoinen ongelma.

Syy luopua Olen onnistunut unohtamaan lukon koodin, enkä parhaallakaan tiirikoinnilla tai määrätietoisen apurin avustuksella ole onnistunut selvittämään tätä numeroyhdistelmää. Luovutan.

Jos jollain on parempia ideoita tai enemmän kärsivällisyyttä koodin selvittämiseen, niin ilmoittaudu kommenteissa - lukko on sinun!

Päivän oivallus Esan luennolla katsoimme upean pätkän Invictus-elokuvasta. Youtube-tallenteessa Nelson Mandela (Morgan Freeman) tapaa ensimmäistä kertaa Springbocksin kapteenin Francois Pienaarin (Matt Damonin). Tämän parin minuutin kohtaamisen pohjalta kävimme läpi monia pieniä asioita, joilla Mandela tekee tästä lyhyestä hetkestä lämpimän ja erityislaatuisen. Erityisen hienoa oli nähdä kuinka pienillä eleillä ja toisen huomioinnilla voi saada ihmeitä aikaan.

Päivän haaste Tuntuu siltä, että olin haalinut itselleni hieman liikaa ohjelmaa. Sain toki paljon aikaiseksi, mutta esimerkiksi Esan nostattava luento meni osin harakoille kun mieli poukkoili ympäriinsä. Päivän päätteeksi olikin syytä hiljentyä hetkeksi ja tyhjentää mieli perinteisellä juoksumeditaatiolla pimeässä rannassa.

Päivä 42: Aikaisia aamuja ja vihaisia lintuja

Aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta olen tänään ollut merkillisen täynnä energiaa. Pistäytyessäni työpäivän päätteksi ompelijalla pysähdyin juttelemaan muutaman sanan iäkkään naishenkilön kanssa. Hänkin kyseli, olenko kesän lapsi kun olen niin täynnä valoa ja iloa. Vähempikin saa hymyilemään.

Muuten ostolakkoilijoille ja muuten vaan säheltäjille (samaistun molempiin) vinkkinä, että hyvä ompelija on kultaakin arvokkaampi. Taas tänään pari lempijuttuani sai ompelijan osaavassa käsittelyssä jatkoaikaa. Uskoisin myös, että tulevan vuoden aikana hänen osaamisensa saattaa pelastaa muutamalta asukriisiltä kun uutta ei saa ostaa ja vanhat vaatteet kaipaavat uutta ilmettä.

Tarina Asuessani Lontoossa viime talvena vuokrasin asuntoni  ranskalaiselle Edouardille. Oli hauskaa palata kotiin kun vastassa odotti liuta yllätyksiä. Muutamia mainitakseni, löysin palattuani kirjahyllystä pullon rommia, tietokoneen päältä hassuja figuureja ja laatikonpohjalta Angry Birds aiheisen T-paidan - kaikki nämä pienet ylllätykset saivat hymyilemään.

Syy luopua T-paita oli jätetty minulle Post-it saatteella "If you don't want this, you can give it to one of your brothers". Tuntien veljeni innostuksen vihaisia lintuja kohtaan, taidan muistaa häntä t-paidalla kun ensi kerran tapaamme.

Päivän oivallus Heräsin aamulla tarpeettoman aikaisin - jo neljältä. Sen sijaan, että olisi kiukutellut itselleni turhan varhaisesta heräämisestä, päätin nauttia sen tuomista mahdollisuuksista. Uskomatonta, kuinka paljon saakaan aikaiseksi kun herää 4 tuntia ennen töiden alkua. Opetuksena tästä: kannattaa olla aina valmiina tarttumaan yllättäviin mahdollisuuksiin.

Päivän haaste Tänään on Esan luentokurssin referaatin viimeinen palautuspäivä. Tai oikeastaan yö. Taas huomaa, että deadline on paras motivaattori - tässähän tämä syntyy sopivasti viime metreillä. Ilmeisesti perfektionistille paras tapa luopua itsekritiikistä ja -sensuurista on edelleenkin prokrastinoida viime hetkeen saakka.

Ihanaa iltaa muruset! 

Päivä 41: Upeaa maanantaita ja kiinnostavia taiteilijoita

Tarina Meillä on perheessä aina luettu tosi paljon ja saan äidiltäni lahjaksi melko usein kirjoja. Tämänkin kirjan olen saanut häneltä 

Syy luopua Äitini taitaa tykäta Jane Austenista paljon. Minulla taitaa olla tämä sama kirja niin kovakantisena kuin englanninkielisenäkin. Ja olen jokaikisen näistä niteistä saanut häneltä, viimeisimmän tänä jouluna. 

Päivän oivallus Kampaajani naureskeli minulle, kun toivotin hänelle tekstiviestillä upeaa maanantaita. Hänen mielestään lausahduksessa oli logiikkavirhe - eihän maanantai voi olla hyvä. Totta tai ei, paljon sen hyvyydestä on kuitenkin itsestämme kiinni - reipas toivotus, hymy tai kaunis ajatus piristää niin sen antajaa kuin vastaanottajaa.

Päivän haaste Kampaajalla lueskelin kevään muotilehtiä ja bongasin niiden sivuilta muutaman _todella_ kiinnostavan asun. Hieman ahdisti kun tajusin, että ensi kesä pitää pärjätä samoilla rytkyillä kuin viime vuonnakin. 

Lehtiä selaillessani luin kiinnostavan jutun taiteilijapariskunta Janne Nabbista ja Maria Teeristä, jotka oli hiljattain palkittu vuoden nuorina taiteilijoina. Heidän töissään "kommentoidaan taidetta kulutustavarana ja kritisoidaan ajassamme ilmenevää materialismia". Kuvataideakatemian lopputyönään työpari oli listannut studiostaan löytyvät esineet ja käyttänyt näitä pohjana 'Material library' installaatiolle.

Kiinnostavaa lukea myös kuinka pariskunta oli yksinkertaistanut elämäänsä kertaheitolla viime vuonna muuttaessaan puutaloon Närpiöön sekä miten he olivat päätyneet symbioottiseen tapaansa työskennellä. Kannattaa lukea artikkeli uusimmasta Gloriasta kokonaisuudessaan sekä tutustua heidän tuotantoonsa laajemminkin. Seuraava näyttely on esillä 10.5. alkaen Tampereen taidemuseossa.

Upeaa viikkoa!

Päivä 40: Jouluvaloja ja chillausta

Tarina Taisin saada nämä jouluvalot vanhalta työpaikaltani LVIS-tukusta. Ne ovat palvelleet minua hyvin ja tuoneet jouluntunnelmaa ensimmäisestä omasta kodistani lähtien, välillä varmaan ihan koko vuoden.

Syy luopua Punaiset jouluvalot tuntuvat ehkä hieman .. punaisilta. Nykyään kodissani on jo muutenkin sen verran väripilkkuja, ettei monokromaatisuuteen mieltynyt silmäni pysty oikein käsittelemään ajatusta näin värikkäistä koristeluista.

Päivän oivallus Esineistä luopumisen ohella luovuin viikonloppuna aika monesta muustakin suunnitelmasta. Sen sijaan, että olisin seurannut alkuperäistä suunnitelmaani keskityin lenkkeilyyn, töihin, joogaan ja kokkailuun. Maanantai tuntui aika hyvältä, kun to do-lista oli lyhentynyt ja olo oli virkeä.

Päivän haaste Ei sinänsä vaikeaa, mutta uskomatonta huomata että vuotta on mennyt jo 40 päivää - yli kymmenes! Edelleenkään ostamattomuus ei tunnu hankalalta ja kotona riittää tavaraa ihan luovuttavaksi asti. Ihanaa uutta viikkoa kaikille lukijoille!

Miten teidän ensimmäiset 40 päivää on sujunut?

Päivä 39: Raakaruokaintoilua

Tarina Sain tämän joskus aikoja sitten lahjaksi, mutta valitettavasti se on lähinnä kerännyt pölyä korulaatikon pohjalla. Olen kuitenkin säilönyt kaulanauhaa, sillä lahjan antaja oli tärkeä ja toisaalta korussa on kuitenkin potentiaalia vaikka mihin.

Syy luopua Sinänsä ihan kiva asuste, mutta ehkä omaan makuuni hieman turhan etninen. Taidan laitaa hyvän kiertoon ja antaa tämän jollekin jonka tyyliin se sopii paremmin.

Päivän oivallus Kävin tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan juoksemassa. Parhaat asiat elämässä ovat kuin ovatkin ilmaisia, olo hyisen lenkin jälkeen oli taivaallinen.

Päivän haaste Osallistuin tänään joogaopettajani Magnuksen raakaruokakurssille ja kokkailimme upeita ruokia käyttäen pelkästään Vitamixia ja monitoimikonetta. Kurssin jälkeen ihmetyttää, kuinka olenkaan pärjännyt ilman kunnon monitoimikonetta tähän asti. Keittiöni alkaa olla kohta täynnä kaikenmaailman vempaimia, mutta haluan, haluan, haluan vielä yhden. No, ehkä tässä on taas yksi mahdollisuus opetella kärsivällisyyttä.

Muuten, Magnuksen resepteihin voi tutustua osoitteessa http://syomiseniloa.blogspot.fi/. Erityisesti kakut ovat olleet menestys joka kerta kun olen niitä tehnyt. Kräkkerit ja erilaiset tahnat maistuvat myös kaikkeen vegaaniseen epäilevästi suhtautuville veljilleni.

Tämän päivän perusteella suosittelen myös kastikkeiden ja muiden suolaisten ruokien testaamista. Jos raakaleivonta tuntuu hieman turhan haastavalta (ei kannata pelätä - se on superhelppoa), Magnuksen upeita kakkuja on tarjolla myös ainakin Johan & Nyströmilla Katajanokalla sekä Kuumassa Pursimiehenkadulla.

Päivä 30-38: Pitkä viikko, mustia myttyjä ja luentovinkki

Viime viikkoon mahtui aika paljon kiinnostavia kokemuksia ja siinä sivussa ehdin luopua muutamasta esineestä. Ehkä helpointa vaan yhdistää kaikki kerralla yhteen postaukseen. Tuntuu muuten tosi hyvältä luopua kerralla isommasta kasasta tavaraa - tuntuu siltä, että rojun määrä ihan oikeastikin vähenee. Huojentavaa kuitenkin projektin kannalta, että kyllä sitä edelleenkin riittää.

Viikko on ollut muutenkin upea - olen tavannut valtavan monta inspiroivaa tyyppiä niin töissä, vapaa-ajalla kuin harrastusten parissa. Tämä viikko on ollut melko hektinen töiden suhteen, mutta onneksi olen ehtinyt vastapainoksi myös joogasalille useampana aamuna.

Sunnuntaina kävin tervehtimässä mummua ja rentouduin viikon päätteeksi Yin-joogassa. Mummu on pirteämpi kuin pitkään aikaan (tosin hänkin ikävöi puuttuvia kirjojaan) ja jooga lopetti viikon lempeästi.

Maanantaina tein aivan liian myöhään töitä. Tiistaina sama juttu.

Keskiviikkona osallistuin Esan luennolle ja sain hienoja oivalluksia. Ehdottomasti yksi viikon kohokohdista.

Torstaina koin uskomattoman meditaation. Siinä riittää edelleen pureskeltavaa.

Perjantaina opetin kollegani kanssa mahtavaa teekkariporukkaa ja juhlin toisen kollegani Henrin väitöstä. Koin samalla myös vuoden ensimmäisen asukriisin. Onneksi siitäkin selvisin.

Muuten, ilmainen vinkki kaikille - menkää ja osallistukaa valovoimaisen E. Saarisen luentosarjaan - tämä ykkössalin ihme tarjoillaan Dipolissa keskiviikkoisin 15-18 kevätlukukauden ajan. Luennoitsijassa on muutakin loistavaa kuin tämän räikeät bleiserit.

Tarina Suurin osa tämän kerran tavaroista on vaatteita - ajattelin, ettei näistä keksisi niin paljoa sanottavaa yksinään, mutta itseasiassa nyt kollaasia tuijotellessa näihinkin liittyen tulee mieleen monta muistoa ja kiinnostavaa tarinaa.

Syy luopua Vaikka näihin vaatteisiin liittyykin muistoja, ei niille ole ollut mitään käyttöä varmaan moneen vuoteen. Olen säilyttänyt niitä toiveikkaana, mutta ehkä toivo on jo mennyttä.

Päivän kirjasta sen verran, että sen ainoa ongelma on, että minulla on niitä kaksin kappalein.

Päivän oivallus Perjantaina olin erään kollegani kanssa opettamassa teekkareille innovointia ja liiketoimintamalleja. Päivän lopuksi tehtävänämiettiä omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan sekä sitä, mitä hyötyä näistä olisi. Loppukeskustelussa onnistuimme löytämään monesta osanottajasta aivan huikeita kykyjä, mistä he aluksi kertoivat hieman arastellen. Hyvä esimerkki siitä, mitä Esankin luennolla keskiviikkona juteltiin - meissä on niin paljon enemmän kuin mitä päällepäin voisimme kuvitella.

Viikon haaste Olen pyrkinyt pysymään pois Facebookista mahdollisimman paljon. Sinänsä aivan mahtavaa - joskaan ei aina niin helppoa.

Päivä 36: Luova tauko ja paluu blogin äärelle

"Onko sulla kaikki hyvin? Sua ei oo näkynyt somessa moneen päivään?"

Ystäväni soitti minulle maanantaina huolissaan hyvinvoinnistani. Olinhan pysynyt Facebookissa offlinena useamman päivän, laiminlyönyt blogini ja kaikenkukkuraksi unohtanut päivittää kuvat aamusmoothieistani Instagramiin. Syytäkin siis olla ainakin hippusen huolissaan.

Pahoittelut siis hiljaisuudesta - joskus vaan tuntuu siltä, että elämä on melko täynnä.

Etenkin sosiaalisen median parissa tuntuu kuluvan päivä päivältä enemmän aikaa ja seurattavien medioiden määrä vaan kasvaa kasvamistaan. Tuntuu siltä, että kaikkialla pitäisi olla jatkuvasti läsnä ja osallistua keskusteluun. Jopa siinä määrin, että todellisuutemme suorastaan rakentuu sosiaalisessa mediassa. Veljeni kanssa joskus vitsailimme, että jos Sportstracker kaatuu kesken juoksulenkin hävittäen juoksun tiedot, kävitkö lenkillä ollenkaan? Hyvä kysymys.

Samaan tapaan eilisellä aamiaisella viestinnän parissa toimivan ystäväni kanssa pohdimme sitä, miten podemme jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä kuinka meidän pitäisi  olla aktiivisempia Twitterissäkin. No ensinnäkin on itsensä kiusaamista jatkuvasti luoda itselleen semanttisia odotuksia käyttämällä sanaa pitäisi. Ei todellakaan pitäisi - ennemmin joko tekee tai jättää tekemättä, ei ainakaan pohdi mitä kaikkea sitä nyt pitäisikään tehdä. Ja toisaalta, eikö olisikin vielä parempi jos keskittyisi käymään tärkeimmät keskustelut kahvikupin äärellä, pitkän puhelun aikana tai kävelylenkillä hyvässä, itsevalitussa seurassa.

Aina hetkittäin olen kokenut huonoa omaa tuntoa siitä, että blogiakin pitäisi kirjoittaa. Sitten olen todennut itselleni, että "Ei - ei missään nimessä ole pakko.". Viimeisen viikon aikana olen tehnyt ihan muita juttuja - tehnyt aivan liikaa töitä, tavannut rakkaita tyyppejä, joogannut ja nukkunut lähes normaaleja yöunia. Juuri niitä asioita mitä sillä hetkellä on tuntunut tärkeältä, ei niinkään sitä mitä on pitänyt tehdä.

Toivottavasti kovin moni ei ole ollut harmissaan siitä, että en ole kirjoittanut ajatuksiani tänne viikkoon. Voin kyllä luvata, että olen itse soimannut itseäni tästä henkisestä velttoilusta ihan riittämiin. Tämäkin liittyy itse itselleni asettamiin huikeisiin odotuksiin. Jos käyn lenkillä, minun on juostava maraton. Jos aloitan blogin, sitä on kirjoitettava päivittäin. Vähempi ei riitä.

Joogan myötä olen oppinut hieman kärsivällisyyttä ja lempeyttä itseäni kohtaan. Samoin sillä pakollisella maratonilla huomasin, että parhaat tulokset saavuttaa kun keskittyy omaan suoritukseensa ja siitä nauttimiseen. Toivottavasti osaan tulevaisuudessa suhtautua itseeni, elämään ja blogiin rennommin - ainakin jos tuntuu siltä.

3 tuntia 48 minuuttia läsnäoloa palkitsi. 

Ainoa paikka, missä aion jatkossa luvata olla enemmän läsnä on tämä tässä juuri nyt.

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Raporttia viimeisen viikon luopumissaldosta seuraa. Siivosin nurkkia tauon aikana ja sormet syyhyävät kantamaan ylimääräistä tavaraa ulos ovesta.

Auringonlaskua Bad Gasteinissa - ikuistettu Instagramiin - tietysti.