Päivä 49: Kotia kohti ja luovaa ongelmanratkaisua

Tarina Tiistain esine on jo useamman vuoden vanha. Ostin tämän neuleen syksyllä 2008 asuessani vielä Islannissa. Pankkien romahtaessa syyskuun lopussa kaikki tililläni olevat kruunut olivat yhtäkkiä arvoltaan vain puolet siitä mitä aiemmin ja tulin siihen tulokseen, että ainakaan säästää ei kannata. Päätin siis lähteä shoppailemaan kuten kuka tahansa ratkaisulähtöinen kauppatieteilijä.

Syy luopua Olen säilönyt tätä villapaitaa vuosikaupalla, vaikka sille ei olekaan ollut käyttöä. Sinänsä neule on kauniin värinen ja hyväntuntuista villaa, mutta loppujen lopuksi en oikein ymmärrä logiikkaa hihattomien neuleiden takana - nehän ovat aina joko liian kuumia tai kylmiä. Toisaalta tämä on ehkä muutenkin taas yksi niistä vaatteista, jotka ovat 'ihan kivoja', muttei koskaan mitenkään erityisen innostavia. Toivottavasti löydän tälle jonkun ymmärtäväisen uuden omistajan.

Päivän oivallus Etukäteen hieman pelkäsin, miten selviäisin matkasta shoppailun mekkaan ostamatta mitään. Oli kuitenkin mahtavaa huomata kuinka helppoa se lopulta oli. Suorastaan huikeaa olla matkalla siten, ettei shoppailu kuulunut agendalle edes lyhyesti. Pakollisten kauppojen suorittamisen sijaan ehdinkin vielä normaalia enemmän nauttimaan entisen kotikaupunkini upeasta kulttuuritarjonnasta, ravintoloista ja ihmisistä.

Matkalta paluukin sujuu huomattavasti leppoisammin kun tavaraa on palatessa saman verran kuin menomatkalla. Etenkin pakkaaminen on paljon vähemmän stressaavaan kun matkalaukun päällä ei tarvitse hyppiä saadakseen sen kiinni.

Päivän haaste Kotiinpaluu tuntuu silti olevan ihanan reissun jälkeen vaikeaa. Toisaalta parasta on lähteä kun on vielä hauskaa ja ikävä on oikeastaan pelkästään positiivinen tunne.

Viimeisen päivän tunnelmia Hyde Parkissa.

Päivä 48: Kielitaidon kohentamista ja tajunnanräjäyttävää muotia

Tarina Tämän kirjan luin joskus vuoden 2008 tienoilla parantaakseni ruotsinkieltäni. Vaikka kirjan lajityyppi ei kuulukaan suosikkeihini, kielitaidon hiomiseen dekkarit ovat ihan parhaita - ne on kirjoitettu riittävän yksinkertaisella kielellä ja juoni on yleensä jokseenkin viihdyttävä. Tämäkin kirja täytti siis tehtävänsä - joskin melko nopeasti minua alkoi nyppimään se, että jokaisella sivulla jotain tapahtui 'yhtäkkiä' - ihan melkein lukiessa hengästyi kaikesta tästä vauhdista ja vaaratilanteista.

Syy luopua Päätin aloittaa kirjahyllyn karsimisen näistä pokkareista, joita en todennäköisesti ikinä tule lukemaan uudestaan. Ainakin viimeksi kirjat tekivät hyvin kauppansa työpaikan kahvihuoneessa, joten taidan kerätä näitä isomman pinon ja ilahduttaa nillä taas kollegoitani.

Päivän oivallus Maanantaiaamu alkoi upeasti Isabella Blown vaatekaappia ja elämäntyötä esittelevällä näyttelyllä Somerset Housessa. Blow työskenteli muodin parissa aina 80-luvulta lähtien ja hän toimi niin Philip Treacyn kuin Alexander McQueeninkin muusana ja 'löysi' useita aikamme huippumalleja. Hänen elämäntyönsä kuitenkin kalpenee visuaalidessa hänen omalle vaatekaapilleen. Näyttely esitteleekin upeita asukokonaisuuksia, jotka ovat kuin taideteoksia. Jos satut olemaan Lontoossa ennen maaliskuun 2., kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Näyttelyn jälkeen jäin pohtimaan sitä, mitä oma vaatekaappini minusta kertoisi jos se asetettaisiin esille museoon. Ovatko siellä tällä hetkellä olevat asiat sellaisia, mistä toivon että minut muistetaan? Uskoisin, että suurimmaksi osaksi näin on, mutta on seassa edelleen monta melko yhdentekevää riepuakin.

Tämän pohjalta voisi jalostaa uuden säännön vaateostosten arviointiin tulevaisuudessa. Aina kun harkitsen uuden vaatteen ostamista, olisi syytä miettiä onko se riittävän erityinen ripustettavaksi museoon näytille. Jos vastaus on myöntävä, vaatteen ostamista voi ainakin harkita. Jos taas ei, miksi vaivautua.

Päivän haaste Olisin niin mielelläni ostanut matkamuistoksi näyttelyn pohjalta kootun kirjan, jonka upeiden valokuvien kautta palaisin mielelläni näyttelyn tunnelmiin. Hetken aikaa sitä haikeasti lehteiltyäni jätin sen kuietnkin hyllyyn ja ostin lohdutukseksi itselleni yhden postikortin, toivottavasti se kuitenkin sallitaan.

Taidan alkaa keräämään vuoden aikana listaa kirjoista, jotka haluaisin omaan hyllyyni. Vuoden lopuksi voin sitten käydä listan läpi ja tilata ne, joita edelleen kaipaan.

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut mukavasti! xx

Isabella Blown tyyliä esillä Somerset Housessa. 

Päivä 47: Täydellisyydestä ja ihanista asioista

Tarina Ostin tämän korun joskus pari vuotta sitten Stockalta. Se taisi olla jossain alennuksessa enkä näinollen miettinyt ostopäätöstä kovinkaan pitkään. Tuolloin käytin tosi paljon isoja kaulakoruja (itseasiassa käytän niitä edelleenkin - joskin ehkä enemmän harvakseltaan), joten ajattelin että tällekin olisi käyttöä.

Syy luopua Vaikka käyttämäni asusteet ovat yleensä melko massiivisia ja graafisia, kuten tämäkin koru - siinä on kuitenkin jotain pielessä. Se on 'ihan kiva', muttei oikeastaan koskaan juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipaan. Niinä kertoina kun harkitsen ripustavani sen kaulaani, tajuan että on olemassa upeampiakin vaihtoehtoja. Aioinkin lahjoittaa tämän samalle ystävälle kuin eilisen hameen.

Aiemmin mainitsin, että meillä ei ehkä ole riittävää suhdetta omistamiimme tavaroihin vaan ostamme helposti 'vain jotain'. Niinikään emme oikeastaan liitä omistamiimme esineisiin suuremmin huomiota - ne jäävät turhan usein melko merkityksettämiksi. Jos enemmänkin pyrkisimme ostamaan vain ihania asioita, kaappimme olisivat varmasti ilmavampia joskaan ne tuskin tuntuisivat yhtään tyhjemmiltä kuin nykyisellään.

Ehkä ensi vuonna olisikin syytä kiinnittää vielä tarkemmin huomiota siihen, että ostaa pelkästään niitä "täydellisen ihania asioita".

Päivän oivallus Sunnuntaipäivä sujui ihanan rennoissa merkeissä. Aloitin aamun pitkällä lenkillä, kiirehdin brunssille ja vaeltelin ympäriinsä vanhoilla kotikulmilla Itä-Lontoossa. Aurinkoa riitti ja puistossa näkyi jo kevään merkkejä.

Pysähdyimme kahville kun siltä tuntui ja kävimme parissa huikeassa näyttelyssä.

Omalla mittapuullani päivä hipoi täydellisyyttä.

Taas hyvä käytännön esimerkki siitä, että parhaat matkamuistot ovat ehdottomasti niitä, jotka eivät vie tilaa matkalaukusta.

Päivän haaste Lähinnä päivän aikana haastavaa oli muistuttaa itseään siitä, miksi kohta on taas palattava takaisin Helsinkiin.

Ihanaa viikkoa muruset!

Regents Canal - helposti parasta Lontoossa.

Päivä 46: Kellohame ja lisää kiusauksia

Tarina Ostin tämän hameen Oxfordista pari kesää sitten. Vietin siellä reilun viikon pohtien kuluttajakulttuuria vuosittaisen CCT-konferenssin sekä filosofian ja sosiologian klassikoita kertaavan tohtorikurssin merkeissä. Ohjelma oli todella tiukka, mutta siitäkin huolimatta onnistuin ujuttamaan mukaan nopean kaupunkikierroksen.

Syy luopua Hame on jäänyt kokonaan käyttämättä, joten parempi antaa se eteenpäin. Taas kerran huomaan, että minulla on tapana ostaa vaatteita jollekin ihan täysin muulle tyypille kuin itselleni. Kuka vaan, joka minut tuntee (paitsi ehkä minä itse), tietää varsin hyvin, että tyylini on aika graafinen ja tumma. Lintukoristeinen kellohame ei taida ihan istua tähän. Olisi siis ehkä kannattanut vain keskittyä Oxfordin mielettömän ilmapiirin aistimiseen, luuhata enemmän kirjakaupoissa ja käydä vaikka katsomassa upean Jenny Savillen näyttely toiseen kertaan.

Päivän haaste Lauantaina haastoin itseäni taas lisää kun lupauduin ystäväni seuraksi Oxford Circusin Nika Towniin etsimään lenkkareita. Sen lisäksi, ettei kukaan täysijärkinen mene lähellekään Oxford Streetiä lauantaisin, oli todella vaikeaa poistua Nike storesta ilman uusia juoksuvaatteita kevääksi. Haastaakseni itseäni vielä lisää jatkoimme matkaa toiseen lempikauppaani Dover Street Marketiin, missä tosin pääosassa on ennemmin hienojen asioiden katselu kuin niiden ostaminen. Sieltä poistuminen ilman ostoksia olikin hieman helpompaa - on paljon helpompaa perustella itselleen, miksi 1200 punnan laukku on jätettävä kauppaan kuin 50 punnan juoksupaita.

Päivän oivallus Lauantai oli upea päivä. Vietin aikaa upeiden tyyppien kanssa, kävelin ympäri Lontoota ja tein huikeita juttuja. Loppujen lopuksi ostamattomuus oli vain hyvä asia - oli todella hyvä, ettei päivää tarvinnut hukata kaupoissa kiertelyyn. Harvemmin sitä jälkikäteen jää harmittelemaan, ettei viettänyt enempää aikaa shoppaillen.

Päivän päätteeksi kävimme vielä katsomassa Richard Hamiltonin upean retrospektiivin Tate Modernissa. Ehdottomasti suosittelen - hienosti koostettu näyttely ja herättää edelleen ajatuksia.

Dover Street Market

Päivä 45: Ihanaa ystävänpäivää

”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."
Antoine de Saint-Exupéry

Tarina Kaikesta kliseisyydestään huolimatta Pikku Prinssi on aivan huikea kirja. Jos tarina ei ole entuudestaan tuttu, niin kannattaa ehdottamasti tutustua. Alkuperäiskielellä olen tavannut sitä useampaan kertaan ranskantunneilla ja tämän niteen olen tainnut epähuomiossa pihistää jenkkivaihtoni aikaisesta High Schoolista. Löytäessäni kirjan hyllystäni se palautti mieleen niin kauniin tarinan prinssistä, ketusta ja ruususta kuin hauskoja muistoja vaihto-oppilasvuodeltakin.

Syy luopua Omistan Pikku Prinssin useammalla kielellä ja tätä ranskankielistäkin taidan omistaa kaksinkappalein. Ystävänpäivän kunniaksi lahjoitan tämän jollekin kielitaitoiselle, tärkeälle tyypille.

Päivän oivallus Näin ystävänpäivänä on hyvä muistaa, että harvemmin mikään esine on oikeasti sellainen, että se toisi elämäämme edes puolen siitä merkityksellisyydestä tai onnesta kuin ystävät.

Päivän haaste Tänään aamupäivällä vierailin upeassa From Club to Catwalk-näyttelyssä Victoria and Albert-museossa. Museokaupat ovat yleensä suuri heikkouteni, mutta tällä kertaa onnistuin poistumaan ostamatta edes postikortteja.

"Love is the only sane and satisfactory answer to the problem of human existence" 
Erich Fromm

Ihanaa ystävänpäivää muruset!

Sydänkäpyset Peter Panin patsaalla tänä aamuna

Päivä 44: Oranssi possu ja Lontoon houkutukset

Tarina Olen ostanut tämän säästöpossun joskus miljuuna vuotta sitten Ikeasta. Ajatuksenani varmaan ryhtyä säntilliseksi ihmiseksi, joka keräisi kolikot talteen. Ehkä tämäkin on taas yksi lukuisista esimerkeistä siitä miten ostamme asioita toiveminällemme. Olenkin keräillyt sinne matkoilta ylijääneitä kolikoita tarkoituksenani viedä ne rahankeräykseen lentokentälle.

Syy luopua Sinänsä ihan näppärä esine, mutta onhan se kooltaan aivan liian iso ja ruma kuin mikä. Olen meinannut luopua oranssista possusta jo moneen otteeseen, mutta sen tyhjentäminen on aina jäänyt kaikessa lähtökiiressä (olen toivoton viimehetkellä pakkaaja).

Eilen vihdoin skarppasin lähtiessäni reissuun ja tyhjensin jo sisällön minigrip-pussiin (askel numero yksi) tarkoituksenani tyhjentää se lentokentän keräyspisteeseen (askel kaksi). Nyt istun sohvalla Shepherd's Bushissa ja kolikkopussi on edelleen laukkuni pohjalla. Ehkä sitten paluumatkalla.

En taida edelleenkään olla kovin säntillinen. Matkalaukunkin suljin taas vartti ennen kuin taksi kurvasi asuntoni eteen.

Päivän oivallus Helppoahan Helsingissä on olla shoppailematta jos vapaa-aika on kortilla ja ostosmahdollisuudet äärimmäisen rajatut.

Päivän haaste Kävellä 20 metriä Lontoossa kompastumatta kassalle luottokortin kanssa. Tästä huolimatta olen onnistunut toistaiseksi.

"I can resist anything but temptation"
- Oscar Wilde

Tämäkin sneakeri jäi kaupan hyllyyn.

Päivä 43: Tiirikointia ja nostattavia kohtaamisia

Tarina Ostin tämän tietokoneelle tarkoitetun lukkovaijerin Lissabonista syksyllä 2011 kun olin lähdössä laivamatkalle kohti Brasiliaa. Teen paljon töitä läppärillä kahviloissa ja minua oli varoiteltu etukäteen siitä, että Brasiliassa koneet häviävät nopeammin kuin kulmakahvilassani. Kollegani suosituksesta hankinkin sitten tällaisen, olisihan koneen katoaminen pitkällä reissulla aikamoinen ongelma.

Syy luopua Olen onnistunut unohtamaan lukon koodin, enkä parhaallakaan tiirikoinnilla tai määrätietoisen apurin avustuksella ole onnistunut selvittämään tätä numeroyhdistelmää. Luovutan.

Jos jollain on parempia ideoita tai enemmän kärsivällisyyttä koodin selvittämiseen, niin ilmoittaudu kommenteissa - lukko on sinun!

Päivän oivallus Esan luennolla katsoimme upean pätkän Invictus-elokuvasta. Youtube-tallenteessa Nelson Mandela (Morgan Freeman) tapaa ensimmäistä kertaa Springbocksin kapteenin Francois Pienaarin (Matt Damonin). Tämän parin minuutin kohtaamisen pohjalta kävimme läpi monia pieniä asioita, joilla Mandela tekee tästä lyhyestä hetkestä lämpimän ja erityislaatuisen. Erityisen hienoa oli nähdä kuinka pienillä eleillä ja toisen huomioinnilla voi saada ihmeitä aikaan.

Päivän haaste Tuntuu siltä, että olin haalinut itselleni hieman liikaa ohjelmaa. Sain toki paljon aikaiseksi, mutta esimerkiksi Esan nostattava luento meni osin harakoille kun mieli poukkoili ympäriinsä. Päivän päätteeksi olikin syytä hiljentyä hetkeksi ja tyhjentää mieli perinteisellä juoksumeditaatiolla pimeässä rannassa.