keskiviikko 19. helmikuuta 2014

50 päivää!

En voi uskoa, että olen kirjoittanut blogia tänään jo 50 päiväää. Projekti on tähän mennessä antanut minulle valtavan paljon ja niin monella eri tasolla! On ollut todella hyödyllistä pohtia omaa suhdettaan kuluttamiseen, käydä kiinnostavia keskusteluja aiheesta ja sen vierestä, ihan vaan pohtia elämää sekä opetella kirjoittamista.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitukseni oli julkaista teksti päivässä, mutta nyt julkaistejen määrä on vasta 46. Ehkä tämäkin on osa oppimisen polkua - olen oppinut olemaan itseäni kohtaan salliva - projekti ei ole kaatunut siihen, että tekstejä ei ole syntynyt ihan niin tiukalla päivätahdilla kuin alunperin ajattelin.

Nämä ensimmäiset 50 päivää ovat jo saaneet itseäni muuttamaan omaa suhtautumistani kulutukseen. Jännittävää tosiaan huomata, miten helppoa kulutustottumusten ja omien ajatusten muuttaminen onkaan. On erityisen mahtavaa huomata, kuinka vähän koko asiaa oikestaan edes ajattelee enää. Toki blogista saattaa välittyä hieman päinvastainen kuva - kirjoitanhan aiheesta täällä lähes päivittäin.

Ylipäänsä olen ollut aika yllättynyt siitä, kuinka helposti koko projekti on sujunut. Etukäteen ajattelin, että 'Päivän haaste' kohtaan tulisi päivittäin hauskoja kuvauksia pukeutimiskriiseistä ja muista neuvokkuutta vaativista tilanteista. Kuitenkin aika harvoin mikään asia on oikeasti ollut vaikeaa tai arki olisi vaatinut haasteesta poikkeamista.

Luopuminen on tehnyt minulle myös hyvää. Se on toisaalta saanut ajattelemaan omia motiiveja kuluttamisen takana, mutta toisaalta opettanut myös tyyneyttä materiaa kohtaan. En usko, että suostun vielä luopumaan Vitamixistani (tai edes siitä intoilusta), mutta moneen muuhun esineeseen en enää jaksa suhtautua mitenkään erityisellä kiihkolla.

Kuten moneen kertaan olen fiilistellyt, on ollut hienoa kun aikaa on vapautunut kuluttamisesta muihin asioihin. Tai no, jos totta puhutaan kaikki tämä 'ylimääräinen aika' on kyllä mennyt aika pitkälti blogin parissa. Toisaalta en sanoisi, että sekään on ollut hukkaan heitettyä.

On ollut huikeata kehittää itseään kirjoittajana, jäsennellä omia ajatuksiaa sekä erityisesti saada palautetta teiltä blogin lukijoilta. Isoa rakkautta. Kiitos kun luette ja kommentoitte. Olisi kiinnostavaa kuulla enemmänkin ajatuksianne aiheesta ja teidän projektienne edistymisestä.

Olisi kiinnostavaa kuulla ..
1. Kuka olet miten päädyit tänne?
2. Oletko muuttanut lähiaikoina omaa suhdettasi kuluttamiseen?
3. Paras vinkkisi tavaramäärän karsimiseen.

Kimalletta ja juhlavaloja Victoria&Albert-museossa

13 kommenttia:

  1. Päädyin tänne luettuani Hesarin artikkelin. Mun piti muutenkin alkaa pöyhiä kaappeja ja vähentää tavaraa - mä kun olen sellainen pahan päivän varalle säästäjä.

    Mun suhteeni kuluttamiseen on aika järkevä, mutta nyt olen ehkä vielä tietoisempi asiasta.


    VastaaPoista
  2. Edellinenkin oli mun; kone kökköili. En ole poistanut tavaroita järjestelmällisesti, vaan olen mennyt fiiliksen mukaan. Mitä luuraa kirjojen takana? Entäs toi yläkaappi? Sillä lailla olen saanut edettyä hyvin. Laitan myös ruksin kalenteriin kun päivän tavara on poistettu. Poistan kerralla useita ja olen onnistunut poistamaan helmikuun tavarat ajallaan ja niiden lisäksi myö joulukuu on lähes hoidettu. Jos siis saan innostuksen, ruksaan kalenterin joulukuusta tänne päin. Näyttäisi hassulta, jos olisin jo huhtikuussa!

    Vien tavarat kirppikselle, tutuille, muutaman lapsilleni (ne on hyvin tavaratietoisia) ja talon kierrätyshyllyyn. Harva joutuu roskiin. Kirjastoissa on kierrätyskärryjä kirjoille, niihinkin vien. Nyt olen saamassa uudet rillit. Kotona on sitten kahdet mun ja muutamat miehen tarpeettomat rillit. Ne vien optikolle takaisin, josta ne lähtee kehitysapuna tarvitseville. Vararillit kannattaa jättää itselle!

    Käyttäkääpä kirjastoa, saatte veroille vastinetta eikä nurkkiin kerry tarpeetonta tavaraa! Mukavaa päivää t. Irene

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Varmaan toi tietoisuuden lisääminen on monella tapaa avainasemassa jos haluaa muuttaa omia tottumuksiaan. Kiitos hyvistä vinkeistä Irene ja tsemppiä projektin kanssa!

      Upeaa loppuviikkoa!

      Poista
  3. :) täällä vakkarilukija Tytinä
    1) päädyin tänne jostain linkistä: saavuin ihka ensimmäiseen päivitykseen, ja melkein päivittäin käyn kurkkimassa mitä uutta :)
    2) noin vuosi sitten aloin systemaattisesti karsia tavaroita kotoa; 5 henkisen perheen elämä on helpottunut huomattavasti. Samalla tiellä olen vieläkin... samalla suhde kuluttamiseen on muuttunut, harkitsen entistä tarkemmin mitä ostan. Toisaalta koskaan en ole juuri muualta ostanut kuin kirppareilta. Ongelmana on keräilijän luonteeni ja tarve näpertelyyn (on hyvä, että kotoa löytyy materiaalia nopeasti). Haasteena on vielä sentimentaalinen suhde moneen esineeseen: vaikeus luopua. Onneksi asun kävelymatkan päässä kierrätyskeskuksesta, sinne vien säännöllisesti pussin tavaraa.

    Tavaramäärän karsiminen kannattaa aloittaa pienestä: käydä läpi laatikko kerrallaan, ei niin, että tyhjentää koko kaapin (loppuu motivaatio aika pian), eli käyttää 10min /päivä... tai jotain, ei siis liian suurta palaa kerralla :) että homma pysyy kivana. Pian siihen tulee rutiini, ja himo :). Toinen on se, että jos yhtenä päivänä ei käy jotain läpi/laita kiertoon, seuraavana päivänä laittaa kaksi tavaraa tai sitä seuraavana kolme :) Ja armollinen pitää olla itselleen :) eihän täällä hampaat irvessä eletä :) ja lopulta, ostaa vähemmän ja vain todelliseen tarpeeseen.

    VastaaPoista
  4. Moikka ja kiva kuulla, että olet käynyt lukemassa ahkerasti :) Hyviä vinkkejä tosiaan, ja aika moneenkin asiaan nimenomaan tuon rutiinin synnyttäminen toimii mainiosti! Kiva kuulla, että arki on ihan konkreettisestikin muuttunut tavaramäärän muutoksen myötä.

    Ihanaa päivää ja loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  5. Löysin tänne jonkun toisen blogin kautta, mutten muista mistä. Mua on jo viimeiset pari vuotta jossain määrin ahdistanut mun tavaramäärä, mutta nyt tänä vuonna olen vasta aloittanut tosissani karsinnan. Mä olen kanssa sellainen "tätä voi vielä joskus tarvita" ja luopuminen on tosi vaikeaa, mutta muutosta on sen verran tapahtunut, että olen jo sen saanut päähäni, että ihan kaikkea ei ole pakko omistaa.

    Mulla ei ole mitään vinkkejä jaettavaksi, kun tässä vasta olen itsekin kokeilemassa kaikkia toimintamalleja, että mikä olis hyvä taktiikka. :) Tietty tää koko tavara päivässä -juttu on jo itsessään hyvä heräte ihmisille, että miettisivät yleensä omaa tavarasuhdettaan. Mun tosin täytyi laittaa oma tavoite korkeammalle, kun sitä tavaraa on oikeasti niin paljon, että 365 tavaraa ei aiheuta riittävää muutosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on taipumusta samanlaiseen ajatteluun - harvemmin kuitenkaan se 'paha päivä' on osunut kohdalle.

      Tsemppiä sinullekin tavaroista luopumiseen - jo 365 tavaraa on aika hyvä tavoite, jostainhan sitä on aloitettava!

      Poista
  6. Me katteltiin miehen kanssa Tavarataivas ja se sai mut miettimään asiaa enemmän. Vietinkin tunnin jos toisenkin surffaillen asiaan liittyvillä sivustoilla ja sitä kautta eksyin tännekin.

    Olen jo pidempään ahdistunut tavaramäärästä, jonka keskellä elän. Ja kun syntyi lapsi, tavaramäärä kasvoi eksponentiaalisesti. Tuntui, että tavaraa tuli ovista ja ikkunoista. Äitiyslomalla tavaran karsinta alkoikin. Varasin ekaa kertaa ikinä kirppispöydän ja paikallinen kierrätyskeskus sai paljon tavaraa. Aloin myös käyttään fb-kirppiksiä. Tämä Tavara päivässä ,tai 365-projekti niinkuin minä sitä kutsun, oli luonteva jatko. mä myös rakastan listoja, joten mikä sen parempaa kuin pitää listaa tavaroista, joita on saanut pois omista nurkista. Listassa lukee myös minne tavara on päätynyt. Mulla on hassu tapa käydä ihastelemassa raivaustyöni tuloksia. Raivasin pari viikkoa sitten vaatekomeron ja sillon tällön käyn katsomassa sinne muuten vain ja nautin kun siellä on tilaa ja vain semmosia vaatteita, joita voin kuvitella käyttäväni :)

    Sen ihmeempiä vinkkejä mulla ei ole kuin että kannattaa unohtaa "mutta jos mä kuitenkin vielä tarvin tätä". Usko pois, et tarvi paitaa, jota et ole pitänyt 3 vuoteen, tai 10 paria sukkahousuja, kun käytät moisia vain pakon edessä kerran tai kaksi vuodessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä Tiina ja tsemppiä sinunkin projektiisi! Juuri lukemassani Happiness Project-kirjassakin kertoja puhui samasta vaatekaapinihailu-ilmiöstä. Onhan se ihanaa tulla vaikka kotiin kun siellä on vähemmän tavaraa - mä ainakin yllätyn lapsenomaisen ihastuneesti joka kerta!

      Aurinkoista kevättä!

      Poista
  7. Olen Sanna, 27-vuotias yh-opiskelija Keski-Suomesta. Terve vaan taas. :) Löysin tänne Tavarataivas-dokumentin kautta, taisi olla Facebookista. Tutustuin minimalismiin kolmisen vuotta sitten, kun ystäväni vinkkasi Unclutterer- ja Zen Habits -blogeista. Luen niitä edelleen päivittäin ja suosittelen ehdottomasti muillekin!

    Toimivin vinkki karsimiseen on varmaankin itselleni ollut se, että askarruttavan esineen kohdalla kysyn itseltäni, ostaisinko sen heti uudestaan, jos sille tapahtuisi jotain. Tai mitä toimenpiteitä tekisin suojellakseni esinettä? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, JOS tarvitsisinkin ko. esinettä eikä minulla olisi sitä? Myös tilan rajoittaminen etukäteen ja säilytyskalusteiden vähentäminen haastaa heivaamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeita vinkkejä - kiitos Sanna! Tätyy ottaa nämä itsekin käyttöön ja tsekkaan ehdottomasti myös nuo blogit!

      Ihanaa kevättä ja auringonpaistetta!

      Poista
  8. Olen vähemmällä enemmän- tyyppisistä blogeista kiinnostunut satunnainen surffailija. Löysin tähän blogiin Kulutusjuhlan kautta.

    Paras vinkkini on yön yli miettiminen. Kirppiksellä se ei oikein toimi, paitsi jos päättää ettei tarvitse a) juuri tätä paitaa ja b) enempiä paitoja muutenkaan.

    Jo kotona olevien tavaroiden vähentäminen onkin (ollut) vaikeampaa. Yleensä mulla on aina kirppiskassi, joka täyttyy pikkuhiljaa kun vastaan tulee ai mulla on tälläinenkin-tavaroita tai vaatteita. Ne nyt ainakin joutaa poistoon. Ehkä tälläinen blogi (tai muu kirjanpito) auttaisi, nyt tuntuu että kaman virta on vaan toiseen suuntaan vaikka kyllä poistoonkin menee aina jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yön yli miettiminen - hmm. Kuulostaa toimivalta, mun kärsivällisyydellä hankalaa, joskaan ei mahdotonta ;) Nyt tämä vuoden yli miettiminen tuntuu ainakin toimivalta!

      Ihanaa kevättä sinullekin!

      Poista