Uusi vuosikymmen

Kevät on ollut mitä ihanin. Elämässä on tapahtunut yhtä sun toista - ja oikeastaan aika vähän asioita on enää samalla tavalla kuin viime syksynä.

Kun vuoden ensimmäisenä päivänä aloitin tämän blogin en osannut odottaa minkälaisia asioita tulee kevään mittaan tapahtumaan. Ei sinänsä, että yksikään muutos olisi lähtöisin suoranaisesti tämän blogin kirjoittamisesta, mutta se, että päätin uskaltaa raivata tilaa elämääni uudelle on varmasti mahdollistanut osaltaan näiden uusien, ihastuttavien asioiden saapumisen elämääni. 

Kaikki huipentui viime lauantaihin, jolloin siirryin uudelle vuosikymmenelle täytettyäni 30. Tätä päivää olin odottanut - välillä toiveikkaasti, välillä panikoiden. Lopulta vietin juhlaa blogin teemaan liittyen Siivouspäivässä. Aurinkoinen päivä kului rattoisasti Flemarin kulmassa ystävien seurassa. Samalla taisin hankkiutua eroon muutaman kuukauden tavaroistakin. Ilta jatkui hyvässä seurassa erilaisten juhlien merkeissä vielä melko pitkään.

Sunnuntaina pidin perheelleni (erittäin lyhyttä) maljapuhetta ja summasin kevään aikana sattuneita muutoksia. Puheen lomassa veljeni totesi sarkastisesti, että jos ei tietäisi paremmin, voisi tämän perusteella luulla minun kärsivän kolmenkympin kriisistä. Oli miten oli, kevään aikana olen mm. suorittanut Esan ihanan kurssin ja oppinut hänen positiivisuudestaan, aloittanut maailman parhaassa juoksuryhmässä ja ylittänyt itseni kerta toisensa jälkeen, muuttanut uudelle asuinalueelle ja tehnyt kaksi isoa muutosta työelämään liittyen. Tähän en toki mitenkään olisi pystynyt ilman tärkeimpiä tyyppejä. Erityisesti sitä yhtä joka on tuonut minulle kuplamuovia, muistuttanut hengittämisestä ja tukenut kaikissa hulluissa hankkeissa. Tai niitä tärkeitä ystäviä, joiden olemassaolosta kiitän jokapäivä. Unohtamatta omaa perhettäni, joka on kaikessa outoudessaan maailman paras. Ja upeita kollegojani, joiden takia töissäkin hymyilyttää alati.

Kevään osto-detox on ollut upea kokemus, sillä nimenomaan sen takia olen ehtinyt tekemään itselleni tärkeitä asioita, raivata tilaa uudelle ja innostumaan näiden upeudesta. Toisaalta myös tammikuun ensimmäisen päivän uskaltaminen on varmasti valanut minuun uskoa itseeni ja antanut voimaa tehdäisoja ja pieniä muutoksia. 

Aika usein sitä vaan suorittaa ja unohtaa sen mikä on tärkeintä. Elämässä on niin paljon enemmän kuin uusi mekko. Toisaalta, kukapa ei joskus tarvitsisi myös jotain uutta ja kaunista. Ehkä kohtuus ja tasapaino ovatkin tämänkin suhteen avainasemassa.

Projekti on ehdottomasti auttanut olennaisen näkemisessä ja synttäriviikon lipsumisesta huolimatta jatkan edelleen lakkoilua. Tasapainon aika koittanee sitten ensi vuonna - tämän vuoden teemana edelleen luopuminen, ostamattomuus ja yksinkertaistaminen.

Tilannepäivityksenä

Ikäkriisi tavoitti minut pukukopissa. Täysin harkitusti ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi en yhtä, vaan kaksi Marimekkoa. No, suomalaisia klassikkojahan ei lasketa? 

Muuten olen edelleen pysytellyt tiukkana ja ostamattomuus tuntuu erittäin hyvältä elämäntyyliltä. Taidan kirjoittaa kokonaisen postauksen tämän herättämistä ajatuksista. Tämän lisäksi ainakin muuttamiseen ja sisustukseen liittyvät käytännön asiat sekä sen herättämät ajatukset ansaitsevat kokonaan omat tekstinsä.

Mitä tavara päivässä-projektiin tulee, olen muuton yhteydessä luopunut tavaroista varmasti parin vuoden edestä. Edelleen tavaraa kyllä riittää, joten syytä ja motivaatiota karsimiseen on edelleen. 

Nyt kun tavarat alkavat pikkuhiljaa asettua uuteen kotiin ja elämä asettumaan uomiinsa, ehkä palaan taas tarkempien luopumispostausten kanssa.

Miten teidän keväänne on sujunut? 

Pitäisiköhän taas kirjoittaa?

Viime päivinä on taas huvittanut kirjoittaa. Rantoja pitkien juostessa olen ajatellut monta tärkeää ajatusta ja ajatellut, että tästähän mun pitäisi kirjoittaa blogiin. Sitten olen tullut kotiin, ottanut pitkän suihkun ja siivonnut. Ehkä laittanut ruokaa ja joku on soittanut. Hienot ajatukset ovat kehittyneet edelleen, mutta niiden tekstimuotoon siirtäminen on jäänyt hamaan tulevaisuuteen.

Välillä olen kokenut tästä huonoa omaa tuntoa - pitihän tämän blogin olla yksi tämän vuoden kohokohdista. Kirjoittamalla joka päivä minun piti hankkia itselleni hyvä rutiini kirjoittamiseen ja pohtia kulutustottumuksiani. No niinhän minun pitikin, mutta sitten tapahtuikin jotain muuta.

Ja nimenomaan - yksi asia mistä minun pitäisi ehdottomasti luopua on tekemättömien asioiden harmittelu ja samaan syssyyn oman elämän ylisuorittaminen. Entäs sitten jos en olekaan ollut niin täydellinen blogisti kuin itselleni lupasin. Todennäköisesti kirjoittaminen unohtui koska jotain vielä ihanampaa ja yllättävää tapahtui - ja sehän vasta onkin ihanaa. Ja oikeastaan jopa tarpeellista.

Kuten jo aiemmin pohdin - tarpeellisinta olisi luopua itse itselleen asettamista paineista. Mitään ei pidä tehdä - joskin monia asioita saa, huvittaa ja pystyy tekemään. Se vasta onkin upeaa.

Niinpä - sen sijaan, että minun pitäisi kirjoittaa tämäkin teksti valmiiksi, on oikeastaan upeaa, että saan ja osaan tehdä sen. Kuinka siistiä se onkaan.

Vaikka en olekaan kirjoittanut blogia niin usein kuin minun pitikin tai luopunut ihan niin monesta tavarasta kuin minun piti, olen sentään pohtinut edelleen kulutustottumuksiani ja projekti on edelleen ollut ja tulee jatkossakin olemaan erittäin tärkeä. Jo kolmen kuukauden täydellinen (tai no, myönnettävä on, että olen ostanut kahdet juoksukengät ja sykemittarin) ostolakko on vaikuttanut omaan ajatusmaailmaan valtavasti.

Alkevään aikana olen oppinut, että vaatekaapin täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä uuden ostamisen kanssa ja että ajatusenergiaa ei kannata hukata puuttuvien asioiden haikailemiseen. Toisaalta olen myös oppinut, että tärkeisiin harrastuksiin kannattaa panostaa. Erityisesti juokseminen on itselleni sen verran tärkeä ajanviete ja intohimo, että panostan mielelläni myös siihen liittyvään materiaaliseen puoleen. Tosin en siltikään aio ostaa uusia juoksuvaatteita kevääksi, vaikka mieli kyllä kovasti tekisi.

Erityisesti olen ollut superfiiliksissä siitä, etten ole ostanut ainuttakaan uutta vaatetta tai kenkäparia. Sen lisäksi, etten todellakaan tarvitse mitään uutta, on todella hauskaa inspiroitua kevään uudesta muodista ja kaivaa omat kevät vaatteet pian vintiltä. Toki haikailen uusien juttujen perään harva se päivä, mutta niiden ostaminen tuntuu jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta.

Miten teillä muilla kevät on sujunut?

Näillä ajatuksilla kohti höyhensaaria! x

Aurinkoa ja tilannepäivitystä

Kevätaurinko on saanut blogistin pään ihan pyörälle ja blogi on jäänyt ihan hunningolle.

Ei kuitenkaan huolta, kirjoittaminen ei missään nimessä ole yksi niistä asioista, joista ajattelin luopua tänä vuonna. Päinvastoin - tämäkin uusi harrastus on tuonut minulle valtavasti iloa ja oppmisen kokemuksia, että aion ehdottomasti jatkaa ajatusteni jakamista myös jatkossa. Luin juuri aiemmin mainitsemani Happiness Project - kirjan ja siinäkin korostettiin sitä, että olemme onnellisimmillamme saadessamme haastaa itseämme sopivassa määrin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että onnea ei tuo pelkästään helpot asiat Simpsonien katsominen sohvalla vaan ennemmin se, kuin teemme jotain kohtuullista yritystä vaativaa. Itselleni ainakin näitä asioita on esimerkiksi juokseminen tai blogin kirjoittaminen.

Miten sitten haaste on tähän mennessä sujunut?

Etukäteen ounastelin, että vuoden ostamattomuus olisi itselleni se kaikista vaikein osuus. Omalla tavallaan se onkin ollut hetkittäin haastavaa, mutta silti yllättävän helppoa. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi hetkittäin kohdannut kiusauksia (näitä tulee edelleen viikottain), mutta viikko toisensa jälkeen ero ostamisesta tuntuu vapauttavammalta ja helpommalta. Ehkä tästä syystä aiheesta kirjoittaminenkin on tuntunut hieman turhalta. Alkuvuodesta kun mietin kuluttamista enemmän, siitä kirjoittaminenkin tuntui ajankohtaisemmalta.

Ostamisen sijaan olen kevään aikana panostanut palveluihin ja omaan hyvinvointiini. Tällä viikolla aloitin vihdoin juoksuvalmennuksen ja kahden tapaamisen perusteella en voisi olla onnellisempi. Aiemmin olisin ehkä pitänyt valmennusta turhan kalliina harrastuksena, mutta asiaa tarkemmin pohdittuani omaan onnellisuuteen kannattaa sijoittaa niin paljon kuin vaan mahdollista. Tähän liittyen kannattaa lukea myös kiinnostava artikkeli siitä, miksi kokemukset tekevät meidät onnellisemmiksi kuin materia.

Erityisesti olen nauttinut ostamattomuudesta matkustaessani. Aiemmin olen aina käyttänyt matkustaessani jonkun verran aikaa kaupoilla pyörimiseen ja vaatekaappini kartuttamiseen. Oikeastaan kaikki lempivaatteeni on ostettu jostain reissusta, mutta ulkomailla tulee usein sorruttua myös harkitsemattomiin virheostoksiin. Nyt olen onnistunut välttämään kaikki nämä sekä aikaa on jäänyt vielä enemmän kaikkeen muuhun ihanaan.

Toisaalta ostamattomuus antaa minun nauttia kaikesta kauniista entistä enemmän. On oikeastaan jopa vapauttavaa ymmärtää, että kaikkea ihanaa ei tarvitse omistaa itse siitä nauttiakseen. Esimerkiksi pari viikkoa sitten Moskovassa vietimme mukavan aamupäivän TSUM-tavaratalossa ihaillen lempimerkkieni kevätmallistoja. Näiden uskomattoman suunnittelutaidon, leikkausten ja materiaalin ihailu oli itsessään jo inspiroivaa. Samasta aiheesta kirjoittelinkin jo aiemmin Lontoon matkan yhteydessä.

Tässä kohtaa minun on toki myönnettävä, että ostin viime viikolla ne uudet lenkkarit. Omilla juoksumäärilläni tosin olen sitä mieltä, että lenkkarit ovat ennemminkin käyttötavaraa kuin kestokulutushyödykkeitä - eli ainakin lavealla tulkinnalla olen vielä ihan ruodussa ostolakon suhteen.

Tavaroiden poistaminen on ollut hieman tauolla kaiken keväisen tohinan takia, mutta tarkoituksena kiriä rästipäivät kiinni heti sopivan hetken tullen. Nurkissa onneksi riittää edelleen ylimääräistä romua, joten tämä tulee tuskin tuottamaan ongelmia. Palaankin pian uusien poistojen kanssa entistä innokkaampana!

Miten teidän keväänne on lähtenyt liikkeelle? Oletteko aloittaneet uusia harrastuksia?

Jalokivien loistoa Loubotinin kengissä Moskovassa

Lenkkarit kiertoon ja uutta tilalle?

Laskeskelin juuri juosseeni noin 900 kilometriä vanhoilla, tai siis viime heinäkuussa ostetuilla, lenkkareillani.

Sinänsä olen tilanteeseen tyytyväinen - joskin olisin toivonut juosseeni vielä hieman enemmän. Kuitenkin juoksukengät suositellaan vaihdettavan noin 500 kilometrin välein ja tämä aiheuttaa nyt ostolakkolaiselle päänvaivaa.

Ehkä näillä treenimäärillä voisi ajatella, että lenkkareita ei lasketa kestokulutushyödykkeiksi? Ovathan ne aikamoista kulutustavaraa. Tämä oli ehkä yksi ongelma mitä odotin jo ennen vuoden ostolakkoon ryhtymistä - päätin kuitenkin, että tärkeistä harrastuksista tai terveydestä en suostu tinkimään. Tässä on varmaankin kyse siitä, vai mitä olette mieltä?

Omatuntoani paikatakseni löysin myös listauksen tavoista laittaa vanhat lenkkarit kiertoon. Tosin esimerkiksi lähin Niken lenkkareita vastaanottava piste on Kööpenhaminassa. Onko teillä näistä tai jostain muista kierrätystavoista kokemuksia?

Valoa loskan keskelle! x

Onnellisuusprojekti

Lainasin ystävältäni kiinnostavan kirjan The Happiness Project, missä newyorkilainen Gretchen Rubin kertoo omasta vuodenkestävästä onnellisuuden lisäämiseen tähtäävästä projektistaan. Kuukausittain kirjailija ottaa yhden osa-alueen elämästään tarkasteluun ja pyrkii pienillä muutoksilla muuttamaan sitä onnellisuutta tuottavaksi.

Tällä hetkellä olen jo toukokuun kohdalla, missä Gretchen pyrkii tekemään vapaa-ajastaan kivempaa. Tähän mennessä hän on jo pyrkinyt lisäämään energisyyttään, kehittynyt vaimona ja äitinä sekä uudelleen arvioinut omia uratavoitteitaan. 

Vaikka kirja onkin kirjoitettu toisen, ja aika erilaisen, ihmisen onnellisuusprojektin näkökulmasta, olen saanut siitä jo valtavasti inspiraatioita omaankin arkeeni. Esimerkiksi blogin aihepiirin kannalta kiinnostavaa on pohdinta kodin tavarapaljouden karsimisesta - tästä aiheesta Gretchen on kirjoittanut myös blogissaan. Esimerkiksi kannattaa tutustua oivalliseen artikkeliin syistämme säilöä ylimääräistä sälää nurkissamme.

Ihanaa viikonloppua muruset!

Happiness is neither virtue nor pleasure nor this thing nor that, but simply growth. We are happy when we are growing. 

- William Butler Yeats

Päivä 50: Kotiinpaluusta, rutiineista ja kahvinjuonnista

Tarina Ostin tämän hupparin työskennellessäni amerikkalaistyylisiä vaatteita myyvälle ruotsalaisbrändille. Kun riittävän pitkään viettää aikaa tietyntyyppisen tyylin saartamana, tulee helposti itsekin muokanneeksi omaa tyyliään samaan suuntaan.

Syy luopua Tätäkään vaatekappaletta en ole käyttänyt vuosiin eikä velour taida olla ominta tyyliänikään. Uskon, että tämä tekee jonkun muun huomattavasti onnellisemmaksi.

Päivän oivallus Viikon matkan jälkeen oli ihanaa palata omaan kotiin ja omaan rutiiniin. Vaikka matkalla onkin aina ihanaa, niin jollain tapaa tietyn rakenteen puuttuminen elämästä tekee siitä pidemmän päälle aika raskasta. Opittujen rutiinien noudattaminen tapahtuu arjessa tiedostamatta ja näinollen vapauttaa ajatusenergiaa muihin asioihin.

Rutiini on tietty, opittu tapa toimia tai ajatella. Sen suorittaminen on yleensä melko tiedostamatonta eikä henkilö edes tiedosta, saatika sitten kyseenalaistaisi tätä käyttäytymistään. Rutiinit voivat olla meille hyödyllisiä tai vahingollisia - lenkkeily tai hampaidenpesu ovat esimerkkejä ensimmäisistä kun taas facebookin jatkuva tarkistaminen tai viikoittainen shoppailu jälkimmäisistä. Rutiineja voi oppia jatkuvasti lisää ja vanhoista luopua joskin tämä saattaa olla haastavaa. Tutkimuksen mukaan uuden tavan oppimiseen menee keskimäärin 66 päivää.

Tämän takia rutiinien suhteen kannattaa olla aika tarkkana - mistä asioista muodostaa itselleen rutiineita. Edistävätkö nämä asiat omaa hyvinvointia ja onnellisuutta vai ovatko nämä nimenomaan juuri näiden tiellä?

Itselleni esimerkiksi aamukahvin juonti on yksi ihana rutiini - espressopapujen jauhaminen, kahvin uuttaminen ja sen nautiskelu on ihana, pieni hetki arjen hiljentymiseen. Toisaalta, happaman sumpin jatkuva ryystäminen toimistolla on kaukana tästä ihanuudesta - siitä voisin luopua helposti.

Päivän haaste Niin ihanaa kuin rutiini onkin, niin tänään on kyllä väsyttänyt aika paljon. Ilmeisesti myös rutiiniin palaaminen on raskasta.

Onko teillä kokemuksia rutiineista luopumisesta tai uusien hankkimisesta?

Kahvinjuonti on monella tapa - uhka vai mahdollisuus

50 päivää!

En voi uskoa, että olen kirjoittanut blogia tänään jo 50 päiväää. Projekti on tähän mennessä antanut minulle valtavan paljon ja niin monella eri tasolla! On ollut todella hyödyllistä pohtia omaa suhdettaan kuluttamiseen, käydä kiinnostavia keskusteluja aiheesta ja sen vierestä, ihan vaan pohtia elämää sekä opetella kirjoittamista.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitukseni oli julkaista teksti päivässä, mutta nyt julkaistejen määrä on vasta 46. Ehkä tämäkin on osa oppimisen polkua - olen oppinut olemaan itseäni kohtaan salliva - projekti ei ole kaatunut siihen, että tekstejä ei ole syntynyt ihan niin tiukalla päivätahdilla kuin alunperin ajattelin.

Nämä ensimmäiset 50 päivää ovat jo saaneet itseäni muuttamaan omaa suhtautumistani kulutukseen. Jännittävää tosiaan huomata, miten helppoa kulutustottumusten ja omien ajatusten muuttaminen onkaan. On erityisen mahtavaa huomata, kuinka vähän koko asiaa oikestaan edes ajattelee enää. Toki blogista saattaa välittyä hieman päinvastainen kuva - kirjoitanhan aiheesta täällä lähes päivittäin.

Ylipäänsä olen ollut aika yllättynyt siitä, kuinka helposti koko projekti on sujunut. Etukäteen ajattelin, että 'Päivän haaste' kohtaan tulisi päivittäin hauskoja kuvauksia pukeutimiskriiseistä ja muista neuvokkuutta vaativista tilanteista. Kuitenkin aika harvoin mikään asia on oikeasti ollut vaikeaa tai arki olisi vaatinut haasteesta poikkeamista.

Luopuminen on tehnyt minulle myös hyvää. Se on toisaalta saanut ajattelemaan omia motiiveja kuluttamisen takana, mutta toisaalta opettanut myös tyyneyttä materiaa kohtaan. En usko, että suostun vielä luopumaan Vitamixistani (tai edes siitä intoilusta), mutta moneen muuhun esineeseen en enää jaksa suhtautua mitenkään erityisellä kiihkolla.

Kuten moneen kertaan olen fiilistellyt, on ollut hienoa kun aikaa on vapautunut kuluttamisesta muihin asioihin. Tai no, jos totta puhutaan kaikki tämä 'ylimääräinen aika' on kyllä mennyt aika pitkälti blogin parissa. Toisaalta en sanoisi, että sekään on ollut hukkaan heitettyä.

On ollut huikeata kehittää itseään kirjoittajana, jäsennellä omia ajatuksiaa sekä erityisesti saada palautetta teiltä blogin lukijoilta. Isoa rakkautta. Kiitos kun luette ja kommentoitte. Olisi kiinnostavaa kuulla enemmänkin ajatuksianne aiheesta ja teidän projektienne edistymisestä.

Olisi kiinnostavaa kuulla ..
1. Kuka olet miten päädyit tänne?
2. Oletko muuttanut lähiaikoina omaa suhdettasi kuluttamiseen?
3. Paras vinkkisi tavaramäärän karsimiseen.

Kimalletta ja juhlavaloja Victoria&Albert-museossa