tiistai 1. huhtikuuta 2014

Pitäisiköhän taas kirjoittaa?

Viime päivinä on taas huvittanut kirjoittaa. Rantoja pitkien juostessa olen ajatellut monta tärkeää ajatusta ja ajatellut, että tästähän mun pitäisi kirjoittaa blogiin. Sitten olen tullut kotiin, ottanut pitkän suihkun ja siivonnut. Ehkä laittanut ruokaa ja joku on soittanut. Hienot ajatukset ovat kehittyneet edelleen, mutta niiden tekstimuotoon siirtäminen on jäänyt hamaan tulevaisuuteen.

Välillä olen kokenut tästä huonoa omaa tuntoa - pitihän tämän blogin olla yksi tämän vuoden kohokohdista. Kirjoittamalla joka päivä minun piti hankkia itselleni hyvä rutiini kirjoittamiseen ja pohtia kulutustottumuksiani. No niinhän minun pitikin, mutta sitten tapahtuikin jotain muuta.

Ja nimenomaan - yksi asia mistä minun pitäisi ehdottomasti luopua on tekemättömien asioiden harmittelu ja samaan syssyyn oman elämän ylisuorittaminen. Entäs sitten jos en olekaan ollut niin täydellinen blogisti kuin itselleni lupasin. Todennäköisesti kirjoittaminen unohtui koska jotain vielä ihanampaa ja yllättävää tapahtui - ja sehän vasta onkin ihanaa. Ja oikeastaan jopa tarpeellista.

Kuten jo aiemmin pohdin - tarpeellisinta olisi luopua itse itselleen asettamista paineista. Mitään ei pidä tehdä - joskin monia asioita saa, huvittaa ja pystyy tekemään. Se vasta onkin upeaa.

Niinpä - sen sijaan, että minun pitäisi kirjoittaa tämäkin teksti valmiiksi, on oikeastaan upeaa, että saan ja osaan tehdä sen. Kuinka siistiä se onkaan.

Vaikka en olekaan kirjoittanut blogia niin usein kuin minun pitikin tai luopunut ihan niin monesta tavarasta kuin minun piti, olen sentään pohtinut edelleen kulutustottumuksiani ja projekti on edelleen ollut ja tulee jatkossakin olemaan erittäin tärkeä. Jo kolmen kuukauden täydellinen (tai no, myönnettävä on, että olen ostanut kahdet juoksukengät ja sykemittarin) ostolakko on vaikuttanut omaan ajatusmaailmaan valtavasti.

Alkevään aikana olen oppinut, että vaatekaapin täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä uuden ostamisen kanssa ja että ajatusenergiaa ei kannata hukata puuttuvien asioiden haikailemiseen. Toisaalta olen myös oppinut, että tärkeisiin harrastuksiin kannattaa panostaa. Erityisesti juokseminen on itselleni sen verran tärkeä ajanviete ja intohimo, että panostan mielelläni myös siihen liittyvään materiaaliseen puoleen. Tosin en siltikään aio ostaa uusia juoksuvaatteita kevääksi, vaikka mieli kyllä kovasti tekisi.

Erityisesti olen ollut superfiiliksissä siitä, etten ole ostanut ainuttakaan uutta vaatetta tai kenkäparia. Sen lisäksi, etten todellakaan tarvitse mitään uutta, on todella hauskaa inspiroitua kevään uudesta muodista ja kaivaa omat kevät vaatteet pian vintiltä. Toki haikailen uusien juttujen perään harva se päivä, mutta niiden ostaminen tuntuu jotenkin todella kaukaiselta ajatukselta.

Miten teillä muilla kevät on sujunut?

Näillä ajatuksilla kohti höyhensaaria! x



3 kommenttia:

  1. Seurasin mielenkiinnolla itse nimenomaan tavaroittesi tarinoita ja niistä luopumista. Löysin itse blogisi jo vuoden alussa ja olen seurannut siitä asti. Mitä kaikkea koteihimme onkaan kertynyt vuosien saatossa! Hienoa kuulla myös ajatuksiasi kulutuskriittisyydestä. Toivoisin kuitenkin, että jatkaisit haastettasi ja sen raportointia myös blogimuodossa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos rohkaisevasta kommentistasi! Aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista kulutuksesta ja esineistä luopumisesta - se on ollut itsellenikin erittäin antoisaa. Palaan asiaan ihan juuri - tässä taas huomaa rutiinin voiman, kun on ollut hetken aikaa kirjoittamatta, tuntuu kirjoittamisen pariin palaaminen todella hankalalta vaikka aiemmin se oli oikeastaan lähes automaattista.

    Aurinkoista loppuviikkoa!

    Elina

    VastaaPoista
  3. Minun kevät on alkanut kuusi viikkoa kestäneellä flunssalla, joka lähti pois vasta kahden lääkekuurin jälkeen. Pari päivää olen ollut terveen kirjoissa ja keräillyt kunnon rippeitä ja ihmetellyt kevättä, minun lempparivuodenaikaa. 365-projekti on vähän jäljessä. Vasta tänään lisäsin listaan maaliskuun viimeisen päivän tavaran. Maaliskuun huippuhetki oli se kun sain hääpuvun myytyä. Vaatekomeroon vapautui paljon tilaa ja tililleni tuli muutama roponen, täydellistä. Ensi viikolla perheen miehet lähtevät kahdestaan reissuun ja minä aattelin urakoida 365-projektin parissa :) Ostamattomuusprojektikaan ei ole sujunut. Vanha pölynimuri alkoi tuottamaan enempi haittaa kuin hyötyä ja käytti tehonsa äänenmuodostamiseen, ei imemiseen, joten oli pakko ostaa uusi. No annettakoon se anteeksi, lapsiperhe ja kevätkelit ovat mahdoton yhtälö ilman toimivaa imuria.

    Tsemppiä kirjoitusrutiinin löytämiseen! Minäkin olen kirjoituksiasi kaipaillut. Siitä saa lisäintoa omaan projektiinsa, kun näkee mitä toinen on saanut aikaan.

    VastaaPoista